Essi, 35, on haaveillut lapsesta jo pitkään. Hän erosi puolisostaan puoli vuotta sitten. Ero ei ole vähentänyt Essin lapsihaavetta, vaan on käynyt oikeastaan päinvastoin.

Tuoreena sinkkuna Essi on huomannut, että ajatukset vauvasta sanelevat liikaa sitä, miten hän suhtautuu treffailuun. Hän toivoo parisuhdetta, mutta on miettinyt myös lapsen hankkimista yksin.

Haaveen ympärillä jumittavat ajatukset stressaavat Essiä. Hän toivoo löytävänsä terapeutti Taina Riston vastaanotolta mielen­rauhaa. Käynti on Essin ensimmäinen.

Taina Risto: Hei Essi, miksi halusit tavata ja miten tästä olisi sinulle eniten hyötyä?

Essi: Olen eronnut äskettäin, ja vaikka päätös oli selkeä, eron jälkeinen aika on ollut erikoinen. Olen yrittänyt päästä takaisin treffailu­maailmaan, mutta se tuntuu vieraalta. Olen parisuhdeihminen ja olen aina halunnut lapsia. En kuitenkaan haluaisi tapailla ketään pelkästään perheen perustamisen vuoksi. Haluaisin mielenrauhan, mutta ajatus lapsesta pyörii päässäni koko ajan.

Taina: Toivoisit siis mielenrauhaa lapsihaaveesta?

Essi: Niin. Kipuilin tätä erossakin. Minulla oli vakaa kumppani, jonka olisin voinut nähdä lapseni isänä. Yritimmekin, mutta en vain tullut raskaaksi. Mutta vaikka lapsi olisi tullut, emme olisi välttämättä pysyneet yhdessä. Pidimme jo aiemmin taukoa suhteesta.

Taina: Mikä sinun tilanteesi on nyt?

Essi: Tapailen mukavaa miestä, mutta minulla on tunne, että haluaisin heti tietää, mihin suhde on menossa. Että jos tästä ei tule mitään, niin äkkiä pois ja seuraavaan suhteeseen. Tinderissä yksi mies loukkaantui, koska hänen mielestään esitin perhehaaveeni liian suoraan enkä ollut kiinnostunut hänestä ihmisenä.

Taina: Mitä sinun mielestäsi avioliitostasi puuttui?

Essi: Läheisyyttä ja lämpöä. Oltiin enemmänkin ystäviä kuin pariskunta. Erosimme jo kerran aiemmin samasta syystä. Yritimme uudelleen, mutta ei se toiminut.

Taina: Kuvaile vielä vähän enemmän tilannettasi ja mielentilaasi.

Essi: Haluaisin irti tästä stressaavasta noidan­kehästä. Osa paineista tulee ulkopuolelta. Tuntuu, että olen jo 35-vuotiaana liian vanha tai ainakin kohta olen liian vanha äidiksi. Tietenkin aiheutan paineita itsekin. Mietin, että jos alan seurustella, niin vuosi tai kaksi menee tutustumiseen. Tavallaan aikaa on, ja toisaalta ei ole. Nyt olen alkanut pohtia, voisinko hankkia lapsen yksin.

Taina: Olet tähän mennessä puhunut toiveesta saada lapsi joko parisuhteessa tai itsellisenä äitinä. Näetkö kolmatta vaihtoehtoa?

Essi: Siis elämää ilman lasta? En näe. Koen, että elämäni ei olisi silloin elämisen arvoista.

Taina: Ymmärrän. Mietitään siis näitä kahta vaihto­ehtoa vähän pidemmälle. Kuvittele molemmille tulevaisuuskuville onnelliset loput. Ajatellaan ensin, että olisit saanut lapsen yksin, kaikki olisi hyvin. Mitä kertoisit tutulle, jota et ole nähnyt aikoihin?

Essi: Että olen iloinen ja onnellinen mutta hyvin väsynyt. Että on raskasta hoitaa lasta yksin, vaikka äitini auttaa mielellään.

Taina: Missä asuisitte ja millaista työtä tekisit?

Essi: Varmaankin asuisimme lähempänä äitiä. Työpaikkani joustaisi lapsen mukaan. Se voisi olla vakituinen työpaikkani matkailualalla. Tällä hetkellä en tosin ole siellä, koska minut on lomautettu koronan vuoksi. Olen koulutukseltani yhteisöpedagogi ja pääsin lomautuksen ajaksi töihin nuorten pariin vanhaan työpaikkaani. Se on antoisaa mutta henkisesti paljon kuormittavampaa työtä. En ehkä haluaisi olla siellä, jos minulla olisi pieni lapsi.

Taina: Kerro, mitä muuta sinulle silloin kuuluu.

Essi: En välttämättä kaipaisi miestä. Olen kasvanut vahvojen naisten ympäröimänä, joten rooli­malleja löytyy. Äitinikin pärjäsi minun kanssani kahdestaan.

Taina: Olet ilmeisesti vuosikausia totutellut tähän ajatukseen?

Essi: Kyllä. Se helpotti eroakin. Mutta onhan minulla vielä selvittämättä monet asiat, jotka liittyvät lapsen saamiseen yksin.

Taina: Kerroit, että olisit varmaan väsynyt. Millaisia keinoja olisit tähän keksinyt avuksi?

Essi: Luotan, että pärjäisin. Äidiltä ja siskolta saisin apua. Enkä tarkoita, että olisin niin väsynyt, etten jaksaisi hoitaa lasta. En usko, että katuisin valintaa.

Taina: Entä se toinen vaihtoehto, jossa sinusta olisi tullut äiti parisuhteessa?

Essi: Todennäköisesti vastaisin, että lapset on ihania mutta mies on perseestä! Vakavasti puhuen mikään ei takaa, että olisimme lapsen isän kanssa yhdessä vielä viiden vuoden kuluttua. Tietenkin toivon, että olisimme.

Taina: Mitä ajatuksia sinulle herää nyt näistä vaihto­ehdoista?

Essi: Perinteinen perhe tuntuu yhä ensisijaiselta ajatukselta. Varmasti itse voisin silloin paremmin. Mutta lapsen hankkiminen yksin ei tunnu enää varasuunnitelmalta vaan selkeästi aidolta vaihtoehdolta. Tämä mielikuvaharjoitus auttoi siinä.

Taina: Toivoit mielenrauhaa. Onko tämä keskustelu tuonut sitä vielä yhtään lisää?

Essi: Nyt on rauhallinen olo, mutta tulevaisuus mietityttää. Pelottaa, jos jään yksin. Toisaalta elämänasenteeni on aina ollut, että kaikella on tarkoituksensa. Niin haluaisin tähän lapsihaaveeseenkin suhtautua. Aiemmin ajattelin, että olen palannut lähtöruutuun ja poljen paikallani, kun palasin vanhaan työpaikkaankin. Enää en ajattele niin. Tiedän, että vaikka ovi menee kiinni, ikkuna avautuu. Nythän minulla on kaksi ikkunaa avoinna.

Essin nimi ja muita tunnistettavia tietoja on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Haluaisitko sinä Terapiassa-sarjaan? Kerro tarinasi lyhyesti ja ilmoittaudu täällä.