
Taina Elg teki ensimmäisenä suomalaisena upean Hollywood-uran, mutta sillä oli hintansa
Taina Elgin tarina voisi olla elokuvasta: vaatimattomista oloista tullut suomalaistyttö nousi kansainvälisille estradeille ja filmitähdeksi. Rinnalla kulki suru ensimmäisen avioliiton kaatumisesta.
Äidin valloittava hymy on tallella, mutta hän on hiljennyt. Näin lempeästi Taina Elgiä luonnehti Ilta-Sanomissa hänen poikansa muusikko Raoul Björkenheim äitinsä 90-vuotisjuhlien kynnyksellä. Taina oli palannut Yhdysvalloissa viettämiensä vuosikymmenten jälkeen takaisin synnyinmaahansa Suomeen hoivakotiin.
Pitkään ikään ennättäneen tanssijan ja näyttelijän nimi saattaa olla nuoremmille sukupolville vieras. Kuitenkin 93-vuotias Taina on ollut ensimmäinen suomalainen, joka singahti Hollywoodin tähtitaivaalle.
”Eihän sitä sillä lailla koskaan ajatellut. Sitä tekee työtä tavallisesti, ja jotakin tapahtuu, niin kuin minulle tapahtui”, Taina sanoi Ylen aamutelevision haastattelussa 2012.


Taina syntyi 9. maaliskuuta 1930 Helsingissä. Hänen isänsä Åke Elg tuli musikaalisesta turkulaissuvusta, kun taas äiti Helena, omaa sukua Dobroumova, kuului venäläiseen emigranttisukuun. Molemmat vanhemmat olivat pianisteja ja soitonopettajia. Perhe muutti pian Helsingistä isän kotikaupunkiin Turkuun, jossa arki oli raskasta ja tienestit tiukoilla. Huolta aiheutti etenkin Tainan terveys, sillä tämä oli heiveröinen ja sairaalloinen. Kerran tulirokko onnistui liki katkaisemaan lapsen elämänlangan, toisella kertaa kurkkumätäepidemia uhkasi hänen henkeään.
Ei ihme, ettei nuorenparin rakkaus kestänyt arjen koettelemuksissa. Åke ja Helena erosivat, ja Taina muutti äitinsä kanssa Sortavalan ja Maarianhaminan kautta Viipuriin.
Asumispaikan määritteli äidin työtilanne ja se, minkä kaupungin hotelliin tai seurahuoneelle hän pääsi soittamaan. Palkka oli kuitenkin aina pieni, joten äiti ja tytär elivät niukkuudessa.
Se raastoi Helenan hermoja, sillä hänen lapsuudenperheensä oli nauttinut yltäkylläisyydestä ennen Venäjän vallankumousta.
Sodan sytyttyä kaksikko muutti Helsinkiin Töölön kaupunginosaan. Siellä tanssimista rakastava Taina toteutti unelmansa: hän pääsi Suomalaisen oopperan balettikouluun.
Elämäkerrassaan Varpailla maailmalle Taina kertoo ensimmäisistä lumoavista hetkistä, kun hän esiintyi oppilaitoksen näytöksissä ja sai ottaa näyttämön omakseen.
Sota jatkui Suomessa, ja kun Taina oli 12-vuotias, äiti päätti lähettää hänet turvaan Tanskaan. Taina ikävöi läheisiään, mutta onnistui myös nauttimaan tilanteesta ja Tanskan kansainvälisestä ilmapiiristä.
Taina ei tosin tuolloin vielä aavistanut, että vain neljän vuoden kuluttua hän lähtisi luomaan uraa maailmalle. Palattuaan Suomeen oopperan balettikouluun ja sodan päätyttyä Taina alkoi saada työtarjouksia.
Hän tanssi Göteborgin Stora Teaternin Coppélia-balettissa ja kiersi ympäri Eurooppaa Svenska Dansteatern -ryhmän kanssa. Lahjakas Taina myös opiskeli saamansa stipendin ansiosta lontoolaisessa Sadler’s Wellsin tanssikoulussa. Viimeistään se sinetöi kansainvälisen tulevaisuuden.


Jo alle kaksikymppisenä Taina sai merkittävän kiinnityksen. Hän pääsi tanssimaan monacolaiseen Grand Ballet de Monte Carlo -seurueeseen, joka kierteli maailmaa Latinalaisessa Amerikassa asti. Lisäksi nuori kaunotar pääsi ensimmäisen kerran maistamaan seurapiirielämää. Viehkeän tanssijattaren seurasta oltiin kiinnostuneita, ja niinpä Tainalle sateli kutsuja.
Muun muassa hurmaava nuori markiisi François La Cloche de Vallombreuse tavoitteli tanssijatähden suosiota. Tainan esiintyessä New Yorkissa markiisi houkutteli hänet daamikseen hotelli Waldorf Astorian hyväntekeväisyystanssiaisiin.
Sodan köyhdyttämästä Suomesta tulleella Tainalla ei ollut sopivaa asua tilaisuuteen, joten markiisi lähetti hänelle brokadi-iltapuvun ja Salvatore Ferragamon avokkaat.
Äidilleen lähettämässä kirjeessä Taina tilitti tapahtunutta ristiriitaisin tuntein. Helena oli vannottanut tyttärelleen, että ihailijalta sopi ottaa vastaan korkeintaan kukkakimppu ja suklaarasia.
Äidin ja isän tilanteet askarruttivat nuorta Tainaa jatkuvasti ja aiheuttivat tälle huolta. Vanhemmat joutuivat kitkuttelemaan pienillä rahoilla. Taina yritti parhaansa mukaan tukea taloudellisesti äitiään, jonka terveys reistaili reuman vuoksi. Isä puolestaan haaveili säästävänsä sen verran rahaa, että voisi matkustaa tyttärensä luokse Eurooppaan. Haave ei milloinkaan tullut todeksi.
Myös oma terveys aiheutti Tainalle murheita. Äksyilevät nielurisat pakottivat hänet jokaisen flunssan yhteydessä sängyn pohjalle viikkokausiksi. Se rokotti esiintymispalkkioita, jolloin Taina ei kyennyt auttamaan Suomessa asuvaa äitiä.
Leppeä ystävien kanssa nautittu lounas Rivieralla muuttui painajaiseksi, kun Taina liukastui portaissa ja täräytti häntäluunsa. Paitsi että kipu oli kammottava, tanssiminen oli mahdotonta. Sitten huono onni jatkui ja Taina venäytti nilkkansa.
Tainan tanssijanura oli tauolla tammikuussa 1953, eikä hänellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota Grand Ballet de Monte Carlo -seurueesta. Oli aika keksiä uusi leipäpuu. Se tarjoutuikin luontevasti, sillä Tainaa oli jo aiemmin kysytty usein muotikuvauksiin.
Tanssijanuransa jälkeen kurinalainen suomalainen niitti mainetta luotettavana ja yhteistyökykyisenä mallina. Hän koristi maineikkaiden julkaisujen sivuja ja kansiakin. Tanja poseerasi muun muassa ranskalaisessa Ellessä ja Paris Matchissa sekä italialaisessa Silhouettessa.
”Olin alusta saakka tietoinen siitä, ettei mallin ura ollut minua varten pidemmän päälle. Heti kun siihen oli hieman tottunut, paljastui, että se saattoi olla tappavan yksitoikkoista ja virikkeetöntä”, Taina kertoo elämäkerrassaan.
Kun mallin työ kuljetti Tainan Marokon Marrakechiin Voguen matkassa, avautui uusia näkymiä. Kaupungissa kuvattiin seikkailuelokuvaa nimeltä Saadia, jonka pääosassa esiintyi näyttelijä Mel Ferrer. Moni oppi tuntemaan hänet sittemmin myös Audrey Hepburnin ensimmäisenä aviomiehenä.
Taina ja Mel yöpyivät samassa hotellissa ja ystävystyivät. Suurin syy siihen oli se, että hotelli La Mamouniassa oli joka ilta tarjolla tanssimusiikkia ja nuoret tähdet viihtyivät yhdessä parketilla. Yhteydenpito ei kuitenkaan jäänyt vain Marokkoon vaan jatkui kuvausmatkan jälkeen.
Mel esitteli uuden ystävänsä auliisti filmimaailman säkenöivimmille tähdille, kuten Gregory Peckille ja Kirk Douglasille. Jälkimmäisen ystävä ja vastanäyttelijä Leslie Caron oli Tainan ihailema tanssija. Näin siemen Hollywood-uralle oli kylvetty.


Koti-ikävää poteva Taina päätti silti palata Suomeen 1953 Marokon-matkansa jälkeen. Täällä hän kohtasi lapsuudenystävänsä Carl Gustav Björkenheimin. Salamarakastumista seurasi avioituminen vielä samana vuonna. Liitosta syntyi Tainan ainoa lapsi, poika Raoul.
Taina halusi muutakin kuin perheenäidin arkea. Mel Ferrerin myötävaikutuksella hän pääsi Hollywoodissa MGM-elokuvastudion koekuvauksiin ja sai seitsemän vuoden sopimuksen.
Ensimmäiset roolit olivat pieniä, mutta Tainan kyvyt huomattiin jo niistä. Hänet palkittiin Tuhlaajapoika-elokuvan sivuroolista lupaavimpana ulkomaisena naisnäyttelijänä Golden Globe -palkinnolla. Elokuvaa tähditti Lana Turner.
Tainan todellinen läpimurto oli George Cukorin ohjaama musikaalikomedia Tytöt. Siinä hän tanssii ja hupailee aikansa supertähden Gene Kellyn rinnalla. Tästäkin roolista hänet palkittiin Golden Globella.



Tainan urakehitys näytti lupaavalta mutta perhe-elämä kahden mantereen välillä ei. Niinpä nuori pari päätyi eroon 1960. Raoul jäi ensin äitinsä kanssa Yhdysvaltoihin mutta muutti teini-iässä Suomeen isänsä luokse.
Taina taas muutti New Yorkiin, jonka ilmapiiri puhutteli häntä Hollywoodia vahvemmin. 1980-luvun alussa hän avioitui sosiologian professori Rocco Caporalen kanssa. Pari eli New Yorkin vauraalla Upper East Sidella onnellisena liitossaan, kunnes Rocco menehtyi 2008.
Tainan välit ensimmäiseen aviomieheen pysyivät lämpiminä, ja ex-pari tapasi aina Tainan vieraillessa Suomessa.
”Pitkään elämään mahtuu monenlaista, virheitäkin. Turha niitä on taakkana kantaa. Mutta sitä taidan kipuilla vieläkin, etten saanut pidettyä kasassa ensimmäistä avioliittoani”, Taina on kertonut ET-lehden haastattelussa.
Tainan monipuolinen ura kesti kauan. Esimerkiksi 1970 hänet nähtiin nuoren Arnold Schwarzeneggerin rinnalla komediassa Hercules New Yorkissa. Taina tähditti myös monia television saippuaoopperoita ja esiintyi Broadwayn musikaalispektaakkeleissa.


Ennen paluutaan Suomeen Taina vietti kansainvälistä elämää. Koti ja ystävät olivat New Yorkissa. Lisäksi hän vieraili usein Italiassa. Puoliso Rocco Caporale haudattiin toiveensa mukaisesti sukunsa maille Calabriaan.
Suomessa Taina pääsi kohtaamaan poikansa ja lapsenlapsensa. Iän kerryttyä hän alkoi kaivata yhä enemmän vanhaan kotimaahansa.
Hollywoodin kulta-ajan elokuvia rakastaville faneille hän on ikuisesti gasellivartaloinen, kauriinkatseinen tähtitanssija ja näyttelijä, joka hurmaa sulokkaalla tavallaan liikkua ja ihastuttavalla hymyllään.
”Totuin jo balettikoulussa kurinalaiseen elämään. Kun työkaluna on koko keho, siihen liittyy myös julmia paineita. Nyt koen, että peilistä katsoo ihan kelpo vanha akka!”, Taina jutteli ET-lehden haastattelussa.
Hän oli oppinut katsomaan elämäänsä, siihen kuuluneita ihmisiä ja itseään lempeällä katseella ja ymmärryksellä.
Juttu on julkaistu Eevassa 12/2023.