Satu Sjöholm, 50:

"Viisi vuotta sitten perheen­jäseneni sairastui äkillisesti ja oli menehtyä. ­Tunsin tilanteessa voimakasta stressiä. Läheiseni parani, mutta olin niin keskittynyt hoitamaan ja tukemaan häntä, että oma stressitilani pitkittyi ja hermostoni alkoi käydä ylikierroksilla.

Näin toistuvia painajaisia, joissa minun piti muistaa unohtamani asia kymmenessä sekunnissa. Muuten miehelleni, lapsilleni tai koirilleni tapahtuisi jotain kamalaa, ja se olisi minun syyni.

Herätessäni sydämeni hakkasi niin villisti, että tuntui kuin se tulisi rinnasta ulos. Olin läpimärkä hiestä, kauhuissani enkä pystynyt liikkumaan tai huutamaan. Kesti noin minuutin, ennen kuin tajusin, että olin nähnyt unta.

Toisinaan heräsin paineen tunteeseen rinnassa. Paine tuntui välillä myös päivisin, sydämeni tykytti ja minua huimasi. Hikoilin usein öisin, olin väsynyt ja ylikierroksilla. Tein monta asiaa yhtä aikaa ja kärsin unohtelusta. Ajattelin, että tämä ei ole normaalia.

Sydämeni alkoi lyödä lisälyöntejä. Minulla on läppävika, ja säikähdin, onko se pahentunut. Lääkärissä selvisi, ettei näin onneksi ollut. Oireilleni ei löytynyt mitään elimellistä syytä.

Oloni helpottui, kun pelasin golfia ja keskityin vain peliin sekä raskaan golfkärryn vetämiseen. Huomasin, että liikunta helpotti oireitani.

Olen kiinnostunut terveydestä, sillä kirjoitan terveys- ja hyvinvointi­blogia. Koska oireilleni ei löytynyt lääkärissä selitystä, etsin sitä asiantuntija-artikkeleista.

Niiden perusteella uskon, että minulla oli pitkittynyt stressitila eli sympatikotonia. Siinä hermosto jää ylivirittyneeseen tilaan, jolloin se alkaa oireilla kuten minulla.

Jotta pitkinnyt stressi laukeaisi, on tärkeää saada hermosto tasapainotettua. Tiesin, että siinä auttavat hengitysharjoitukset. Olin kuitenkin niin kierroksilla, että minun oli vaikea keskittyä hengittämiseen.

Olen joogannut 20 vuotta ja aloin tehdä fyysisisiä vinyasa-harjoituksia, joissa on paljon aurinkotervehdyksiä ja punnerruksia. Liikkeen ja hengityksen yhdistäminen sekä venytteleminen auttoivat rentoutumaan.

Sen jälkeen pystyin keskittymään meditoimiseen ja hengitysharjoituksiin. Jälkimmäisiä voi tehdä vaikka uidessa.

Uin 40–45 minuuttia ­rintauintia niin, että pääni käy välillä veden alla. Silloin mukaan tulee automaattinen hengityksen pidätys ja pitkä uloshengitys.

Tällainen hengitysrytmi rentouttaa hermostoani.

Ylivirittyneen kehon ja hermoston tasapainottaminen vie aikaa. Kesti noin kolme kuukautta, ennen kuin suurin osa oireistani katosi. Painajaisia näin kuitenkin vielä monta vuotta. Nyt nekin ovat onneksi poissa.

Nykyisin aloitan aamuni puolen tunnin meditaatiolla ja hengitysharjoituksella. Jos olen stressaantunut, sisäänhengitys ei virtaa vapaasti.

Yölliset heräämiset, rinnan puristus ja yöhikoilu ovat minulle stressistä kertovia varoitusmerkkejä. Stressaan­tuneena alan myös multitaskata. Saatan selata puhelinta samalla kun syön tai istahtaa sohvalle ja pompata minuutin päästä taas ylös.

Uimisen lisäksi jooga ja pitkät metsälenkit saksanpaimenkoirieni kanssa rentouttavat minua. Teen hengitysharjoituksia lenkkeillessänikin: hengitän pitkän sisäänhengityksen nenän kautta ja ulos suun kautta.

Kun olen ylivirittynyt, keskityn palautumiseen. Rauhoitan elimistöni tietoisesti: en selaa kännykkää iltakuuden jälkeen, en kirjoita blogia, enkä vastaa lukijoideni viesteihin.

Keho on viisas. Kun se menee epätasapainoon, se antaa siitä merkkejä. Niitä kannattaa kuunnella.”