Suostumuksellinen seksi tarkoittaa sitä, että kaikki seksissä tapahtuu vapaaehtoisesti.

Vaikka suostumuksesta puhutaan yhä enemmän, asenteet sitä kohtaan muuttuvat hitaasti.

Pyysimme lukijoita kertomaan kokemuksiaan tilanteista, joissa heidän suostumustaan seksiin ei ole kunnioitettu.

Monen oikeustaju koki kolauksen keväällä 2025, kun Malmin raiskaustapauksen syytteet kaatuivat oikeudessa. Tapaus puhutti ja nosti esiin vanhan mutta yhä ajankohtaisen kysymyksen siitä, miten ymmärrämme seksuaalisen suostumuksen.

Raiskauslainsäädäntö muuttui vuonna 2023 suostumusperusteiseksi, mutta seksin vapaaehtoisuudesta puhuminen tuntuu edelleen herättävän hämmennystä ja vastustustakin.

Miksi? Mikä suostumuksessa on niin vaikeaa ymmärtää?

Kävimme läpi yleisiä väärinkäsityksiä aiheesta kirjan kirjoittaneen Elina Nikulaisen kanssa. Lisäksi pyysimme lukijoita kertomaan tilanteista, joissa heidän suostumustaan seksiin ei ole kunnioitettu.

Emmi, 32:

”Entisen miesystäväni oli tavalla tai toisella saatava seksiä joka päivä. Joskus ruoka jäi hellalle kesken ruoanlaiton, kun kumppanin oli saatava seksiä. Joskus heräsin keskellä yötä siihen, että hän riisui minua.

Jos kieltäydyin seksistä, olin kumppanilleni kuin ilmaa loppupäivän. Mykkäkoulu saattoi jatkua päiviä. Seksistä tuli vastenmielinen ’askare’, jonka aikana pistin silmät kiinni ja yritin ajatella muuta. Lopulta tuntui helpommalta suostua kuin kohdata kenties päiviä jatkuva henkinen väkivalta.

Suhteeseen liittyi muutakin kontrollointia: en olisi saanut mennä näkemään kavereita ja jos menin, kotiin palatessa oli jälleen luvassa mykkäkoulua.

Suostumuksesta puhuminen oli suhteessamme hyvin vaikeaa. Kumppanini selitti, että ’täytyy olla tunne, että seksiä on aina saatavilla’. Hän myös väitti, että olin johtanut häntä suhteen alussa harhaan seksiviettini voimakkuudesta. Halusin seksiä suhteen alussa enemmän.”

”Tuntui äärettömän pahalta, että ihminen joka väitti rakastavansa, ei kunnioittanut tippaakaan rajojani, kuten tarvetta lepoon.

Kun erosimme, ei mennyt kauaakaan, kun raiskausta koskeva lakimuutos astui voimaan. Silloin tajusin, että nykymääritelmän mukaan se, mitä suhteessamme tapahtui, oli raiskaus.

Vaikka erosta on kohta neljä vuotta, ajatus sitoutumisesta pelottaa vieläkin. Muistot tuntuvat puistattavilta ja likaisilta. En tiedä, uskallanko enää luottaa toiseen ihmiseen niin, että päästäisin lähelle. Vaikka järjellä ymmärrän, että tapahtunut ei ollut vikani, tuntuu pahalta, että annoin kaiken tapahtua.

Olen ottanut jokaisena eron vuosipäivänä lasin kuohuvaa, koska elämä on suhteen jälkeen niin paljon seesteisempää.”

Parisuhde ei poista tarvetta kysyä suostumusta

Parisuhde ei anna automaatio-oikeutta seksiin, korostaa väkivaltatyön asiantuntija Elina Nikulainen.

Seksin olettaminen osaksi parisuhdetta voi johtaa tilanteeseen, jossa toinen laittaa silmät kiinni ja odottaa, että tilanne olisi ohi, jotta pääsisi nukkumaan.

”On vaikea kuvitella, että tällainen asetelma saisi aikaan ainakaan hyvää seksiä. Päinvastoin, seksiin painostaminen ei ole seksiä ollenkaan vaan raiskaus”, Nikulainen sanoo.

Suostumusta ei koskaan voi varmistaa kerran tehdyllä sopimuksella. Suostumuksessa on pikemminkin kyse tietyn hetken mielentilan ja halujen kartoittamista. Kartoitus täytyy tehdä joka kerta uudestaan.

Julkisessa keskustelussa kuulee toisinaan ivallisia kysymyksiä siitä, tarvitaanko suostumuksen varmistamiseen nyt jokin kirjallinen lomake. Myös Nikulainen on törmännyt tällaisiin kommentteihin.

”Se on tahallista väärinymmärtämistä. Ajatuksessa on ehkä myös jotain perisuomalaista: meidän on helpompi tarkastella suhteita rasti ruutuun -tyylisinä asioina, joista sovitaan, ja sitten sovitusta pidetään kiinni.”

Suostumuksen varmistamiseen ei kuitenkaan tarvita lomakkeita. Tarvitaan puhetta seksistä ja halua kuulla ja kunnioittaa toisen rajoja. Jos seksikumppanin tuntee hyvin, suostumus voidaan antaa sanattomasti ja silti ilmeisesti.

”Jos kysyy toiselta halua seksiin, eikä toinen vastaa mitään tai katso kohti, on tarpeen lopettaa heti ja tarkistaa asia uudelleen.”

Usein kuulee kysyttävän sitäkin, onko seksistä tarpeen tehdä niin vaikeaa ja monimutkaista.

Nikulainen kyseenalaistaa, kenelle seksin nähdään olevan helppoa ja yksinkertaista, jos lopputuloksena toinen osapuoli kokee, että hänen suostumustaan ei ole kunnioitettu.

”Ihmisten väliset suhteet eivät ole helppoja asioita. Niihin ei ole olemassa helppoja ratkaisuja. Puhuminen niin seksissä kuin muutenkin on pakollinen taito ihmisten välisissä asioissa.”

Jenni, 39:

”Nuorena heräsin kaveriporukan illanviettoa seuraavana yönä siihen, kun joukkoon löyhästi kuuluva minulle tuntematon mies oli riisunut alushousuni ja nuoli minua. Menin paniikkiin. Potkaisin miestä ja huusin.

Erityisen nöyryyttävää tilanteessa oli se, että vieressäni oli mies, josta olin romanttisesti kiinnostunut. Vaikka tapahtuneesta on kauan, se synnytti pelon, että koska vain voi tapahtua jotain vastaavaa.

Minut on kasvatettu kiltiksi tytöksi. Vaikka tuossa tilanteessa osasin ilmaista rajani, on ollut tilanteita, joissa olen kokenut, että seksiä pitää harrastaa velvollisuudesta. En ole halunnut, että seurustelukumppanille tulee torjuttu olo.”

”Edellisessä parisuhteessani seksistä kieltäytyminen aiheutti isoja riitoja ja vielä epämiellyttävämpää yhteiseloa. Pidin huolta kodistamme ja lapsestamme ja tuntui, että kumppanilla oli oikeus tulla kotiin ja vaatia lisäksi seksiä aina, kun se hänelle sattui sopimaan. Menetin vähitellen motivaation pitää itsestäni huolta ja ilon seksin harrastamiseen.

Olennaisin puute suhteessamme oli turvallisuuden tunteen puuttuminen. Kumppanini oli arvaamaton eikä kunnioittanut rajojani. Jos kerroin jotain henkilökohtaista, hän käytti sitä seuraavassa riidassa minua vastaan.

Odotin, että hän päättäisi suhteen, koska pelkäsin häntä. Onneksi en ollut hänestä taloudellisesti riippuvainen, ja olen pystynyt elämään eron jälkeen riippumatonta elämää. Erosta on monta vuotta, enkä ole harrastanut seksiä sen jälkeen. Tuntuu, että se oli elämässäni yksi velvollisuus lisää. En halua sellaista enää.”

Suostumuksesta puhuminen helpottuu vain puhumalla

Toisinaan kuulee sanottavan, että suostumus tappaa tunnelman. Nikulainen on eri mieltä.

”Ei seksuaalinen halu häviä asiasta puhumalla, mutta pakon tunne saattaa hävitä. Suostumuksesta juttelu antaa mahdollisuuden pysähtyä ja pohtia ylipäänsä omia toiveitaan. Tämä mahdollistaa myös sen, että seksi on molemmille oikeasti kuumaa.”

Nikulaisen mukaan suostumuksesta puhuminen voi hyvinkin johtaa myös kiusallisiin tilanteisiin. Joskus siihenkin, että seksiä haluava osapuoli ei seksiä saa.

”Mutta on arvokasta, ettei vahingossakaan ylitä toisen rajoja. Ylipäätään seksistä puhuminen on sitä kiusallisempaa, mitä vähemmän sitä on tehnyt. Parhaimmillaan pieni hapuilevuus voi olla myös tunneyhteyttä lujittavaa, ja ihan söpöäkin.”

Se että asiasta puhuminen jännittää, voi Nikulaisen mukaan tehdä seksistä erityisempää ja läheisempää. Haavoittuvuuden jakaminen kasvattaa myös luottamusta, mikä puolestaan lisää turvallisuuden lisäksi nautintoa.

Nikulainen toteaa, että seksiin liittyy paitsi kauneutta, myös paljon kaikkea vähän naurettavaa.

”Ollaan kummallisissa asennoissa, hikoillaan, kotieläimet ehkä tuijottavat vieressä ja genitaaleista pääsee ihmeellisiä ääniä. Onko siis kamalaa, jos kaikki ei mene puhumisenkaan osalta sulavasti?”

Yleensä seksissä tähdätään toisen ihmisen kohtaamiseen. Jos toista ihmistä ei halua kohdata ollenkaan, Nikulainen neuvoo masturboimaan.

”Se on hyvä vaihtoehto seksille.”

Eikä puhuminen ole pelkästään vaivaannuttavaa. Seksistä puhumisessa voi tulla paremmaksi, ja se voi tehdä seksistä entistä parempaa.

”Jos keskustelu päättyy siihen, että toinen ihminen sanoo ei, sekin on ihan hyvä lopputulos. Harva ihminen haluaa harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa ilman, että toinen on superinnoissaan mukana.”

Maria, 40:

”Olin 19-vuotias ja harrastin seksiä silloisen poikaystäväni kanssa. Kesken aktin minua alkoi sattua. Yhdyntä teki todella kipeää. Sanoin tästä poikaystävälle. Hän totesi, että tulee ’ihan just, koeta kestää hetki’. Yritin päästä pois ja pyysin häntä lopettamaan. Lopulta lamaannuin, annoin periksi ja kestin kivun.

Tapahtuneen jälkeen hän vähätteli tuntemuksiani. Vaikka olin yrittänyt ilmaista rajojani selkeästi, häpesin, että en pärjännyt hänelle ja että annoin raiskaamisen jatkua.

Suhteemme päättyi pian tapahtuneen jälkeen. En uskaltanut päästää ketään lähelleni tuon jälkeen pitkään aikaan.”

”Tapahtuman aikaan minulla ei ollut tietoa Naisten linjasta, turvakodeista tai vastaavista palveluista, joista olisin saanut apua. Sain palveluista kuitenkin apua vuosia myöhemmin, kun minut raiskattiin uudelleen. Tällä kertaa tekijä oli tuntematon mies.

Tapahtumat aiheuttivat traumoja, joita olen käsitellyt pitkällisesti ammattilaisen luona. Enää en syytä itseäni tapahtumista, ja nykyisin pystyn nauttimaan seksistä normaalisti. Nykyinen kumppanini tietää kokemuksistani. Hän on tukenut minua asian käsittelemisessä.”

Suostumuksen voi vetää takaisin koska vain

Jos toinen osapuoli ei ole seksissä mukana vapaaehtoisesti, suostumusta ei enää ole. Silloin on kyse raiskauksesta. Suostumuksen voi vetää koska vain takaisin.

”Keskeytynyt seksi voi tuntua ikävältä, mutta sellaista elämä välillä on”, Nikulainen sanoo.

Myöskään mikään aikaisempi kerta ei määritä suostumusta. Tämä pätee Nikulaisen mukaan myös eri seksin harrastamisen tapoihin. Vaikka anaaliseksiä olisi harrastettu aiemmin, ei voi olettaa, että sitä halutaan myös seuraavilla kerroilla.

Jonkin verran puhutaan siitäkin, kannattaako pitkässä liitossa harrastaa seksiä, vaikkei itse haluaisi. Siinä Nikulainen näkee kaikuja menneestä maailmasta, jossa naisten rajoista ei piitattu.

”Ajatuksena on, että puoliso täytyy pitää tyytyväisenä, jotta tämä ei menisi vieraisiin eli pettäisi kumppaniaan.”

Nikulainen ei usko, että seksi, jota ei itse halua, voi koskaan taata hyvän seksielämän tai parisuhteen. Jos tekee jatkuvasti asioita, jotka sotivat omia kehon viestejä vastaan, sillä on vaikutuksensa.

”Omien toiveiden ohittaminen ja rajojen ylittäminen kerääntyy ihmiseen. Onko ihme, että seksiä ei tee mieli, jos motivaatio seksiin tulee toisen tarpeista? Rakastava ihminen haluaa ja ansaitsee tietää, mitä toinen ajattelee ja haluaa.”

Seksuaalisten halujen eriparisuus on pitkissä suhteissa arkipäivää, ja siitä kannattaa puhua kumppanin kanssa. Joskus ratkaisu ongelmaan voi olla suhdemuodon vaihtaminen.

”Jos toinen haluaa paljon enemmän kuin toinen, voisiko harkita monisuhteisuutta, avointa suhdetta tai muuta vastaavaa? Lisäksi itsetyydytys on tässäkin tapauksessa hyvä vaihtoehto. Siinä on mahdollista myös auttaa kumppania halutessaan.”

Suostumus ei takaa nautintoa – eikä yksittäinen fyysinen reaktio suostumusta

Vaikka seksi olisi suostumuksellista, on mahdollista, että seksi ei vastaa toiveita. Nikulaisen mukaan hyvä lääke huonoon seksiin on se, että kysyy kumppanilta tämän mieltymyksistä. Seksin harrastamisen aikana voi hyvin kysyä, nauttiiko toinen siitä.

Aina kysymykseen ei pysty vastaamaan rehellisesti.

”Henkilö voi olla suuren painostuksen alla esimerkiksi lähisuhdeväkivaltatilanteissa. Silloin voi kokea, ettei pysty ilmaisemaan tahtoaan”, Nikulainen kertoo.

Aikaisempi lainsäädäntö ei tunnistanut sitä, että iso osa seksuaalisen väkivallan uhreista ei pysty yllättävässä tilanteessa ilmaisemaan vastustustaan selkeästi. Moni lamaantuu tilanteessa.

Se että ihminen nauttii, on Nikulaisen mukaan muutakin kuin fyysinen asia. Raiskattu ihminen voi saada orgasmin, ja penis voi olla erektiossa, vaikka ei haluaisi seksiä.

Suostumukseen liittyy myös muita tapauskohtaisia tekijöitä.

”Seksi ei ole suostumuksellista, jos on sovittu yhdessä ehkäisyn käytöstä ja mies vetääkin kondomin pois tai nainen yhteisestä sopimuksesta huolimatta jättää pillerit syömättä.”

Nykyinen lainsäädäntö edellyttää aiempaa enemmän hereillä oloa suostumuksen suhteen. Hyvä perussääntö kuitenkin on, että jos toinen on poissaoleva tai ei voi ilmaista suostumustaan luotettavasti, silloin suostumusta ei ole.

Katse on pakko nostaa suoraan toisen ihmisen kasvoihin, ja varmuuden voi saada vain kysymällä.

”Pelkkä ein puuttuminen ei riitä.”

Haastateltavien nimet on muutettu. Lähteenä käytetty myös Elina Nikulaisen teosta Haluatko? Pieni kirja suostumuksesta.