En pysty 2 promillen humalassa kävelemään kotiin eksymättä – miten siis voisin antaa suostumuksen seksiin?
Voiko kukaan ilmaista suostumustaan seksiin yli kahden promillen humalassa, Milla Solaranta kysyy kolumnissaan.
Kun heräsin 18-vuotiaana huoneeni sängystä vailla selkeitä muistikuvia edeltäneestä illasta, olin hämmentynyt. Äitini kertoi, että oli herännyt yöllä kuistilta kuuluvaan kolinaan. Hän oli löytänyt minut ulkoa lähes sammuneena.
Nyt viisi vuotta myöhemmin olen muistellut tapahtumaa kauhulla: mitä jos en olisikaan päässyt kotiin? Mitä minulle olisi tapahtunut?
Olen pyöritellyt kysymyksiä mielessäni, kun olen seurannut viimeaikaista keskustelua suostumuksesta. Yksi keskustelun kirvoittajista on ollut Helsingin käräjäoikeuden hylkäyspäätös päihtyneen 17-vuotiaan tytön törkeästä raiskauksesta.
Oikeus katsoi, että tyttö oli sellaisessa tilassa, että hän on kyennyt antamaan suostumuksensa sukupuoliyhteyksiin.
Tyttö oli päätynyt päivystykseen voimakkaan päihtymystilan vuoksi ja lopulta puhaltanut siellä 2,05 promillea. Hän tutustui päivystyksen aulassa kolmeen mieheen, jotka veivät hänet sairaalan läheiseen metsikköön harrastamaan seksiä. Kaikki kolme miestä olivat olleet tytön kanssa suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä, ja yksi miehistä oli myös kuvannut yhdyntöjä.
Oikeus katsoi, että tyttö oli sellaisessa tilassa, että hän on kyennyt antamaan suostumuksensa sukupuoliyhteyksiin.
Tapaus nostattaa ihokarvat pystyyn jo monestakin eri syystä, mutta se herättää myös kysymyksen siitä, voiko kukaan ilmaista suostumustaan yli kahden promillen humalassa.
Minä en ainakaan.
Jos lain silmissä harkintakykyni ja tarkkaavaisuuteni liikenteessä hämärtyvät jo 0,5 promillen humalassa, missä raja menee varteenotettavan suostumuksen antamiseen?
Terveyskirjaston mukaan kahden promillen humalatila on sellainen, jossa liikkeiden hallinta ja reaktiokyky heikkenevät, pahoinvointi ja sekavuus lisääntyvät sekä oksentelu on todennäköistä. Kyse ei siis ole mistään kevyestä hiprakasta.
Jos lain silmissä harkintakykyni ja tarkkaavaisuuteni liikenteessä hämärtyvät jo 0,5 promillen humalassa, missä raja menee varteenotettavan suostumuksen antamiseen? Onko sellaista?
Sen lisäksi, etten olisi kahden promillen humalassa ajokuntoinen, en voisi myöskään kävellä yksin kotiin eksymättä, kaatumatta tai sammumatta matkan varrelle.
Todennäköisesti en voisi edes nukkua yksin ilman pelkoa oksennukseen tukehtumisesta.
Miten voisin silloin antaa suostumuksen seksiin?
Tilanne, jossa kolme tuntematonta miestä vie selkeästi päihtyneen tytön pusikkoon, ei ole normaali.
Olen kyllästynyt kulttuuriin, joka vaatii minulta naisena jatkuvaa empatiaa niitä kohtaan, jotka eivät ymmärrä, mikä on sopivaa.
Tilanne, jossa kolme tuntematonta miestä vie selkeästi päihtyneen tytön pusikkoon, ei ole normaali. Eikä siitä tee normaalimpaa tai turvallisempaa se, että tyttö ei ole huutanut tai kiljunut apua. Harva lopulta uskaltaa huutaa, jos tuntee olonsa uhatuksi. Etenkin, jos on muutenkin juuri ja juuri tajuissaan voimakkaan humalan takia.
Ja vaikka tyttö ei olisi siinä hetkessä ymmärtänyt mikä on sopivaa, kolmen aikuisen miehen olisi pitänyt tajuta lopettaa.
Nuorena on vaikeaa tunnistaa, mikä ylittää omat rajat tai tiedostaa, mitä vaikeissa tilanteissa kannattaisi tehdä. Harkintakyky laskee entisestään, kun on voimakkaassa humalassa. On kuvottavaa elää maailmassa, jossa muut voivat käyttää nuoren päihtymystä ja tietämättömyyttä omaksi hyväkseen.
Moni meistä on kasvanut pelkäämään samankaltaisia tilanteita, johon päihtynyt 17-vuotias tyttö päivystyksestä joutui.
En sano, että meidän tulisi asettaa suostumuksen antamiselle tai seksin harrastamiselle jokin promilleraja, mutta haluan kysyä: millainen ihminen harrastaa seksiä henkilön kanssa, josta näkee selkeästi sen, että hän on tajuntansa rajamailla – siis todella humalassa?
Moni meistä on kasvanut pelkäämään samankaltaisia tilanteita, johon päihtynyt 17-vuotias tyttö päivystyksestä joutui.
Minä olin 18-vuotiaana onnekas ja pääsin turvallisesti kotiin.
Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.
