Glukoosi eli verensokeri on kehon polttoaine, jota ilman ei voi elää. Glukoosia saadaan kasviksista, hedelmistä ja maksan valmistamana proteiinista ja rasvasta.

Jotta glukoosia siirtyy riittävästi verenkierrosta solujen käyttöön, tarvitaan haiman erittämää insuliinia. Suolistohormonit säätelevät sen eritystä.

– Suoliston alkupäässä verenkiertoon erittyvät GLP-1- ja GIP-hormonit lisäävät haiman insuliinin eritystä. Ne myös välittävät aivoille tiedon siitä, että ruoka on saapunut ja lisäävät kylläisyyden tunnetta, kertoo Pirjo Nuutila, joka työskentelee Turun PET-keskuksen aineenvaihdunta­tutkimuksen professorina ja Turun yliopistollisessa keskussairaalassa endokrinologian ylilääkärinä.

Hormoneilla on tärkeä tehtävä, sillä insuliinin liika­eritys voi johtaa vaarallisen mataliin ja liian vähäinen eritys taas vaarallisen korkeisiin veren­sokeritasoihin.

Suolistohormoneista kannattaa kiinnostua toisestakin syystä. Niistä johdetuista lääkkeistä on tullut uusi kakkostyypin diabeteksen hoitomuoto. Viime vuoden heinäkuusta alkaen suolistohormoneja on alettu käyttää Suomessa myös lihavuuden hoitoon.

Nuutila kertoo, että tutkimusnäyttö on lupaavaa.

– Kliinisissä lääketutkimuksissa suolistohormonien on todettu laskevan ylipainoisten painoa ja parantavan tyypin 2 diabeetikkojen sokeritasapainoa.

Mutta miten suolistohormonit linkittyvät kakkos­tyypin diabetekseen, entä ylipainoon? Aihetta tutkitaan koko ajan, mutta paljon tiedetään jo nyt.

Kakkostyypin diabetesta sairastaa puoli miljoonaa suomalaista, moni heistä tietämättään. Sairaus voi muhia vuosia oireettomana.

Terveellä ihmisellä haima erittää insuliinia juuri sopivasti syötyihin aterioihin ja verensokeritasoihin nähden. Keho nappaa glukoosin tehokkaasti talteen ja ateriat nostavat verensokeritasoja vain ohimenevästi.

Kakkostyypin diabetesta edeltävät usein ylipaino, vyötärön­ympäryksen kasvu ja sisäelinrasvan lisääntyminen esimerkiksi maksaan. Tyypillistä on myös aineenvaihdunnan häiriö insuliini­resistenssi, jossa insuliinin ohjaama glukoosin kulku soluihin ei suju enää yhtä sutjakkaasti.

– Lihavillakin suolistohormoneja kyllä erittyy, mutta ne eivät lisää haiman insuliinineritystä tarpeeksi, sillä insuliinin teho glukoosin kuljetuksessa on heikentynyt, Nuutila sanoo.

Diabetes todetaan verikokeella. Normaali paasto­verensokeri on alle kuusi millimoolia litrassa. Jos arvo on yli kuusi mutta alle seitsemän, kyse on esidiabeteksesta. Kun arvo nousee yli seitsemän, kyseessä on diabetes.

Diabetes voi aiheuttaa lisääntynyttä janontunnetta ja pissahätää, mutta sairaus voi myös kehittyä hitaasti ja salakavalasti. Mitä pidempään kehon poikkeustila jatkuu, sitä pahempia tuhoja voi tulla.

– Korkea verensokeri vaikuttaa vuosien aikana erittäin moniin kudoksiin ja hermoihin ja häiritsee niiden toimintaa, sanoo endokrinologian eli hormoni- ja aineenvaihduntasairauksien erikoislääkäri Pertti Mustajoki.

Vaarassa ovat niin silmät, jalat kuin sydän- ja verenkiertoelimistökin. Hoitamaton diabetes voi sokeuttaa, johtaa alaraajojen amputaatioon, munuaissairauksiin, aivohalvaukseen ja muistisairauksiin. Kolme neljästä diabeetikosta kuolee sydän- ja verisuonisairauksiin eli esimerkiksi sydäninfarktiin.

Kuulostaa hurjalta, mutta onneksi paljon on vielä tehtävissä.

Hyvä uutinen on se, että jos kakkostyypin diabetekseen puututaan hyvissä ajoin, siitä voi kenties parantua vielä kokonaan. Avainasemassa ovat elintapoja muuttaminen ja erityisesti ylipainosta eroon pääseminen.

Toinen hyvä uutinen on se, että kun energiansaanti vähenee, keho hankkiutuu ensimmäiseksi eroon diabetekselle altistavasta vyötärörasvasta. Siksi jo muutaman kilon pudotus voi parantaa sokeriarvoja merkittävästi.

Naisilla vyötärölihavuuden rajana pidetään 90:tä ja miehillä 100 senttimetriä. Jos painoindeksi on yli 30, rasvaa on luultavasti vyötäröllä ja diabetesriski on suuri.

Ikävä fakta taas on se, että mitä enemmän painoa ehtii kertyä, sitä haastavampaa kilojen karistaminen usein on.

Suolistohormonit vaikuttavat haiman lisäksi aivoihin. On arveltu, että ylipainoisilla saattaa erittyä normaalipainoisia vähemmän suolistohormoneita. Tällöin aivot eivät viestitä riittävän painokkaasti, että on aika lopettaa ruokailu.

Nuutilan mukaan aivojen kuvantamistutkimuksissa on havaittu, että ylipainoisten aivoissa on vähemmän kylläisyysreseptoreita kuin normaalipainoisilla.

– Suolistohormonit välittävät tiedon aivojen kannabinoidi- ja opioidireseptoreille, että ruokaa on nyt saatu tarpeeksi. Nämä reseptorit säätelevät kylläisyyttä ja ruokahalua.

Kylläisyysreseptoreiden määrä ei onneksi ole vakio vaan se paranee laihtuessa, Pirjo Nuutila huomauttaa. Näin myös kylläisyydensäätely petraantuu ja ruokahalu normalisoituu. Sama tapahtuu lihavuusleikkauksessa.

– Ennen lihavuusleikkausta lihavilla oli selvästi vähemmän kylläisyysreseptoreita. Leikkauksen jälkeen niiden määrä lisääntyy normaalipainoisten tasolle.

Jos keho saisi päättää, nykyihmiset eläisivät kuin luonnonkansat, lihavuutta tutkinut Pertti Mustajoki sanoo. Perinteisessä elämäntavassa liikutaan luonnostaan paljon ja syödään rutkasti kuituja ja vain vähän rasvaa.

Nykymaailma ei kohtele kehoja tasavertaisesti. Toiset ovat herkempiä lihomaan ja alttiimpia ruokahoukutuksille, eikä kyse ole välttämättä itsekurin puutteesta.

– Taustalla on perinnöllisiä yksilöllisiä eroja mielihaluissa, kylläisyyden säätelyssä ja monissa muissa syömiseen liittyvissä ominaisuuksissa, Mustajoki sanoo.

– Geenit, ympäristö, tavat ja tottumukset vaikuttavat, sanoo puolestaan Pirjo Nuutila.

Rasvakin kertyy yksilöllisesti. Miehillä se asettuu usein vatsan seudulle ja naisilla taas reisiin ja takamukseen. Pulleat reidet eivät ole terveysriski, pullea vatsa on.

Jos suvussasi on diabetesta, et ole tuomittu sairastumaan, sillä riskiä voi suoraan pienentää elintavoilla.

– Hikiliikuntaa ei tarvita, vaan päivittäinen, vähintään puolen tunnin kävely jo vaikuttaa. Se on hyödyllistä energiatasapainon kannalta ja auttaa vyötärön kaventamisessa, Mustajoki sanoo.

Entä voiko suolistohormonien erittymiseen vaikuttaa itse jotenkin? Pirjo Nuutilan mukaan aihetta tunnetaan huonosti. Hän kehottaa syömään säännöllisesti.

– Suolistohormoneja erittyy aterioinnin yhteydessä. Siksi hyvä ruokailurytmi, jossa aterioita on pitkin päivää, pitää nälän kurissa eikä johda ilta-ahmimiseen.

Painon pudottaminen ei aina onnistu. Silloin lihavuusleikkauksen ohella ratkaisu voi olla uudenlainen lääkitys.

Kakkostyypin diabetesta on hoidettu jo jonkin aikaa etenkin GLP1-hormonin kaltaisilla suolistohormonijohdoslääkkeillä, liraglutidilla ja semaglutidilla. Nyt suolistohormoneja on alettu käyttää myös lihavuuden hoitoon.

Suolistohormonilääkkeet tehostavat ruokailujen yhteydessä insuliinin eritystä verenkiertoon ja tasaavat verensokeria. Lisäksi ne vähentävät ruokahalua ja hidastavat mahalaukun tyhjenemistä eli lisäävät kylläisyyden tunnetta, kertoo Turun yliopistollisen keskussairaalan endokrinologian erikoislääkäri Pia Hakanen.

Lääkkeitä on tutkittu paljon kakkostyypin diabeetikoilla. Pia Hakasen mukaan niistä on todettu olevan myös odottamatonta hyötyä: lääkitys on vähentänyt valtimotapahtumien eli sydän- ja aivoinfarktien riskiä.

– Painonlasku vaihtelee yksilöllisesti, mutta se on useimmiten viidestä kymmeneen kiloa. GLP1-lääke voi jopa parhaimmillaan korjata diabeetikon sokeriarvot normaaleiksi, Hakanen sanoo.

Ikävä kyllä diabetes oletettavasti palaa, jos lääkitys lopetetaan.

– Suolistohormonit eivät voi parantaa diabetesta, mutta jos kilot vähenevät riittävästi, verensokeri saattaa pysyä aisoissa ilman lääkkeitä. Sama tulos voidaan saavuttaa myös silloin, jos ruokatottumusten muutoksilla laihdutaan riittävästi, Pertti Mustajoki sanoo.

Tyypin 2 diabeetikolle voidaan määrätä suolistohormonilääkitys, jos diabeteslääke metformiini ei sovi tai sen teho ei riitä tai laihtuminen ei onnistu.

– Metformiini on tehokas, turvallinen ja edullinen tablettilääke, josta on pitkä kokemus. Se ei käy vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa. Joillekin se aiheuttaa suolistosivuoireita, Hakanen kertoo.

Lääkäri voi harkita suolistohormonilääkettä myös potilaille, joilla ei ole diabetesta. Tällöin painoindeksin tulee olla yli 30 tai vähintään 27, jos potilaalla on ainakin yksi ylipainon liitännäissairaus, kuten esidiabetes.

– Lääkettä voidaan harkita lihaville, jotka ovat yrittäneet laihduttaa elämäntapamuutoksin siinä onnistumatta, Pia Hakanen sanoo.

Lääkityksen sivuoireina voi olla aluksi pahoinvointia, ruokahaluttomuutta, oksentelua, ripulia ja ummetusta. Oireet häviävät yleensä, kun käyttöä jatketaan. Sappi­kivet ovat harvinaisempi sivuoire.

Joillekin lääkityksen hinta voi olla kynnyskysymys. Suolistohormonilääke maksaa 180 euroa kuukaudessa. Diabeetikko saa Kela-korvauksen, jos painoindeksi on yli 30 ja muut diabeteslääkkeet eivät toimi.

Lihavuuden hoidossa Kela-korvauksen saa, jos paino­indeksi on yli 35 ja potilaalla on esidiabetes ja lääkehoitoa vaativa verenpainetauti tai kohonnut kolesteroli. Kela-korvaus on 40 prosenttia lääkkeen hinnasta.

Lääkitys on yleensä pysyvä.

– Valitettavasti monen paino lähtee uudestaan nousuun, jos lääkkeen käytön lopettaa. Aina onkin tärkeää jatkaa rinnalla elämäntapahoitoa, Pia Hakanen sanoo.