Sointu Borgia vähäteltiin vuosia ja haukuttiin bimboksi, nyt hän voimaannuttaa naisia – ja se hieman hämmentää häntä: ”On yhtäkkiä kollektiivisesti päätetty, että Soinnulla onkin aivot”
Trendin haastattelu
Sointu Borgia vähäteltiin vuosia ja haukuttiin bimboksi, nyt hän voimaannuttaa naisia – ja se hieman hämmentää häntä: ”On yhtäkkiä kollektiivisesti päätetty, että Soinnulla onkin aivot”
Vielä muutama vuosi sitten Sointu Borg ei päässyt työhaastatteluihin, koska asiallisemmat ekonomit menivät edelle. Sitten hänestä tuli motivaatiopuhuja ja hittikirjailija, joka haistattaa huoletta asialliset vitut. Haaveissa on kuitenkin vielä jotain isompaa – ja siksi kutsuimme Soinnun työhaastatteluun. Tämän jutun voit myös kuunnella!
Teksti

Kuvat

13.10.2023
 |
Trendi

Jos haluat kuunnella jutun, klikkaa tästä:

Sisältöä ei voida näyttää
Valitsemasi suostumukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Muokkaa asetuksia evästeasetuksissa.

Olen ihmisten puskija. Rohkeus on jokaisessa, mutta jonkun pitää vain sanoa, että anna mennä.”

Se on Sointu Borgin missio.

Ja Sointu on antanut mennä. Hän tanssii pian Tanssii tähtien kanssa -kilpailussa, ja kesällä Soinnun kirja Näin haistatat asialliset vitut kiri ostetuimpien tietokirjojen listalle.

Monille Sointu tuli myös tutuksi Kirjolla-tv-sarjasta, jossa seurattiin neljän autistisen nuoren elämää, yhtenä heistä Soinnun pikkuveljeä Topia. Lisäksi Sointu pyörittää tapahtuma-alan yritystään Viphostia ja tekee Sana on vapaa -podcastia ystävänsä Janni Hussin kanssa. Hän on kysytty puhuja, yli 150 000 Instagram-seuraajaa kerännyt vaikuttaja ja tuttu juontajana monilta esiintymislavoilta.

Paljon kaikenlaista – muttei mitään sattumanvaraista.

”Jotkut ajattelevat, että tuolla se hysteerinen hankala nainen taas riehuu. Mutta en tee mitään haku­ammunnalla, vaan haudon jokaisen liikkeeni huolella. Nuorempana tunsin tukehtuvani, enkä nähnyt paikkaani missään. Siksi minulla on selkeä missio kaikessa tekemisessäni: saada ihmisille lisää tilaa hengittää.”

Missio on niin tärkeä, että sitä toteuttaessaan voi vaikka nolata itsensä.

Syksyn Tanssii tähtien kanssa -kaudella hän tanssii, vaikkei ole harrastanut tanssia juurikaan.

”Stressaan hirveästi. Olen yli 180-senttinen nainen ja pelkkää raajaa. Keskiverto suomalainen liikkuja. Se, että tanssi näyttää sulavalta, tulee vaatimaan ihan helvetisti töitä.”

Päänsisäinen kriitikko yrittää estellä Sointua ja vakuuttaa, että tämä vain nolaa lavalla itsensä. Kunto ei riitä, näytät idiootilta.

Sointu jakaa usein oivalluksiaan elämästä kirjassaan ja sometileillään. ”Olen mietiskelijä ja minulla on rauhaton mieli. Puhumme siskojen kanssa ’monneilusta’: välillä uin liiankin syvissä vesissä. Olen saanut ammatin siitä, että olen eksistentiaalinen kriiseilijä.”

Sinne vain, saatana, sanoo sen sijaan järjen ääni. Sointu haluaa heittäytyä ja näyttää esimerkkiä muille, että se kannattaa.

”Kilpailussa konkretisoituu se, näytänkö tyhmältä kaikkien edessä. Mutta ihan sama, näytänkö. Olen saanut viime vuosina todeta, että joka kerta kun asetan itseni naurunalaiseksi, on auennut jokin hieno juttu.”

Sisäinen kriitikko on sitä paitsi Soinnulle tuttu kaveri, ja siksi hän tietää, miten sitä pitää käsitellä.

Näin haistatat asialliset vitut -kirjan kohdalla minulla oli jäätävä huijarisyndrooma. Ajattelin, etten ole mikään kirjailija ja tämä on varmaan ihan pinnallista paskaa. Jaanko itsestäni liikaa, pidetäänkö minua outona? Mutta kirja on ollut menestys.”

Sitä paitsi on eräs asia, minkä takia moinen nolaamisen vaara ei saa Sointua lopettamaan TikTokin tekemistä (joka jännitti myös niin, että hän panttasi ensimmäisen videon julkaisua kaksi viikkoa) tai jättämään tansseja tanssimatta:

”Minulle on naurettu koko elämäni. Ei siinä ole mitään uutta. Olen turtunut siihen.”

”Pienensin itseäni vuosia, ja se sairastutti minut parikymppisenä paniikkihäiriöön.”

Moka, josta olet oppinut?

”Suurin virheeni on se, että olen nuorempana antanut onneni toisen käsiin – niin parisuhteissa, yrityksissä kuin ystävyyssuhteissa – ja kadottanut itseni. Se, etten ole pysynyt itse oman elämäni ohjaksissa”, Sointu sanoo.

Parikymppisenä Sointu ei nimittäin ollut vielä se, joka uskalsi tuoda itseään ja osaamistaan esiin. Kaikkea muuta.

Sointu havainnollistaa asiaa kynällä ja paperilla, sillä niillä jokainen voi kirjoittaa elämänsä tarinaa. Jos ympärillä on dominoivia ihmisiä, nämä nappaavat mielellään kynän ja paperin itselleen ja kirjoittavat tarinan puolestasi.

Juuri näin kävi Soinnulle. Parikymppisenä hänen itsevarmuutensa katosi. Hän tunsi itsensä riittämättömäksi ja kadotti elämän leikkisyyden, varmuuden itseensä, henkisen itsenäisyyden. Vähättely oli jatkuvaa.

”Pienensin itseäni vuosia, ja se sairastutti minut parikymppisenä paniikkihäiriöön. Olin seurassa, jossa jouduin pelkäämään, miten toinen reagoi, jos onnistun. Pelkäsin, että jos loistan täydellä liekillä, siinä on jotain narsistista tai egosentristä.”

”Sisäinen tarinani on ollut, että olen arvoton ja tyhmä, ja olen löytänyt sille todisteita.”

Nyt Sointu ymmärtää, ettei vika ollut vain lähipiirissä. Hän itse sortui uhriajatteluun – hän itse pienensi itseään ja hakeutui vääränlaisiin dynamiikkoihin eikä uskaltanut loistaa.

”On vaikea sanoa, kuinka usein minua on vähätelty, ja mikä on ollut itseään toteuttavaa profetiaa. Onko minua oikeasti aina vähätelty, vai olenko hakenut alitajuisesti merkkejä sille, ettei minusta tykätä? On voinut olla tilanteita, joissa joku ei ole vain kuullut, mitä sanon. Sisäinen tarinani on ollut, että olen arvoton ja tyhmä, ja olen löytänyt sille todisteita.”

Enää hän ei suostu tekemään töitä myrkyllisten ihmisten kanssa. Hän on allerginen passiivis-aggressiivisuudelle, naljailulle ja piilotetuille agendoille.

”Olen oppinut kuuntelemaan kehoani, sillä se ei ole kertaakaan valehdellut. Jos intuitio on sanonut, että älä tee töitä tämän ihmisen kanssa, enkä ole kuunnellut sitä, sormille on tullut.”

Elämä alkoi, kun Sointu päätti kirjoittaa tarinansa uudestaan. Se vaati esimerkiksi sen, että oli laitettava monta ihmissuhdetta uusiksi.

”Enää en päästä lähelleni ihmisiä, jotka sanovat, missä potentiaalini rajat kulkevat. En itsekään tiedä, missä ne menevät, joten miten kukaan muukaan voisi tietää?”

”Tietysti jos alkaisin laulaa ja olisin järjestämässä maailmankiertuetta, toivon että joku sanoisi, että Sointu sähän et osaa laulaa”, hän sanoo nauraen.

Sointu Borg on ollut pitkään yrittäjä, ja siksi työn ja vapaa-ajan raja usein hämärtyy. Vapaalle heittäytymistä hän opettelee. ”Tulevasta syksystä tulee kiireinen, joten vietän jouluna viiden viikon loman, jolloin en vastaa puheluihin. Tarvitsen ääripäitä – puolittainen lomailu ei sovi minulle.”

Mikä on suurin onnistumisesi?

”Suurin onnistumiseni on se, että kolmenkympin kynnyksellä olen vapautunut pääni sisäisestä vankilasta. Uskallan tehdä asioita julkisen nöyryytyksenkin uhalla.”

Matka tuon ajatuksen sisäistämiseen on ollut kivikkoinen, ja siihen vaadittiin esimerkiksi yksi leopardimekko.

Syksyllä 2020 Sointu sai tärkeän puhelun: hänet oli valittu Diili-realityohjelman kuvauksiin. Kun oli pakkaamisen aika, Sointuun iski epätoivo. Vaatekaappi näytti ihan väärältä: liian värikkäältä, liian naiselliselta, liian tyrkyltä. Aivan liian halvalta. Ei bisnesnainen pukeudu näin!

Aiemmat vuodet vaikuttivat tuohon ajatuskelaan. Oli ollut esiintyminen tosi-tv-ohjelma Bimbo Oy:ssä, jossa Sointu esiintyi silloisen yhtiökumppaninsa kanssa. Kaksikko työskenteli yökerhobisneksessä, ja ohjelmassa he bilettivät ja deittailivat railakkaasti.

Oli myös esiintyminen abivuonna Petri Nygårdin musiikkivideolla Pillumagneetti, lukuisat seksikkäät somekuvat, alusvaatekuvaukset, suorasukaiset kommentit ja silikonirinnat – ja Soinnusta oli maalattu kuva villinä bimbona.

Bimbon lokeroon eivät mahtuneet sekä huoliteltu ulkonäkö että ekonomin tutkinto. Mutta siihen lokeroon Sointukin oli alkanut tyytyä.

”Kun olin valmistunut ja ajatellut ryhtyä tapahtuma-alan yrittäjäksi, tulikin korona. En päässyt työhaastatteluihin – ekonomit neutraalimmalla taustalla menivät edelle. Tunsin jäätävää huonommuuden tunnetta. Ajattelin, että kaikki pitävät minua hutsuna.”

”Tein siitä kaikesta kärjen, mikä minussa on ollut rumaa ja tuomittavaa. Tässä minä olen, en pyydä anteeksi, ja se kannatti.”

Vaatekaapin edessä tapahtui tärkeä asia. Sointu olisi voinut marssia ostamaan Diiliä varten jakkupuvun tai jopa perua koko osallistumisensa (ja sitä hän harkitsikin).

Sijaan hän päätti kääntää asetelman 180 astetta ympäri. Hän päätti mennä kisaan omana itsenään, leopardimekkoineen ja silikonirintoineen.

”Tein siitä kaikesta kärjen, mikä minussa on ollut rumaa ja tuomittavaa. Tässä minä olen, en pyydä anteeksi, ja se kannatti. Otin tietenkin hirveän riskin, mutta minulla naksahti päässä: en jaksa elää elämääni peläten aina, kuka kuviani katselee. Rakastan kurveja ja seksikkyyttä. Minut voi nähdä nahkakorsetti päällä, eikä se ole mistään pois.”

Riski kannatti, ja Diilin voitosta vuonna 2021 alkoivat Sointu-johteiset ajat.

Mutta tosi-tv-ohjelman voittajia riittää, eikä monistakaan heistä kuulla enää myöhemmin. Miksi Sointu onnistui?

”Monella on vääristynyt kuva menestyksestä: kun on tietty määrä sosiaalista statusta tai someseuraajia, sinulle vain soitellaan. Se ei toimi niin. Minun on pitänyt puskea ja pitchata jokainen asia.”

On ollut kova homma vakuuttaa itsensä siitä, ettei tyrkyttäminen ole sama asia kuin itsensä markkinoiminen.

”En enää välitä kommenttikenttien juoruista. Naisia rakastetaan leimata tyrkyiksi, jos näkyy tai kuuluu liikaa. Minä olen ylpeästi kaapista tullut huomiohuora.”

Sointu pienensi itseään vuosia parikymppisenä, ja lopulta se sairastutti hänet paniikkihäiriöön. Nykyisin hän pystyy jo ohittamaan kommentit, joissa häntä kehotetaan olemaan hillitympi ja hallitumpi. ”Mikä ihmeen mittatilaustyö tämä olisi? Se syö sisältä, jos ei voi olla oma itsensä.”

Miten otat vastaan palautetta?

”Ihmiset tulevat juttelemaan kadulla päivittäin, ja rakastan sitä. Olen kuitenkin miettinyt, miten pääkoppa pysyisi terveenä ja jalat maassa. On tietyllä tavalla uskottava olevansa spesiaali ja samalla ymmärrettävä, ettei ole lainkaan erikoinen”, Sointu miettii.

Kirjan ajatukset resonoivat monissa. Yli viisikymppiset naiset laittavat viestejä siitä, miten he ovat koko ikänsä palvelleet muita. Teinit vetävät hihasta festareilla ja kertovat ihmissuhdesotkuistaan.

”En ole lahjaton, mutta olisi narsistista väittää, että kaikki on minun ansiotani. Olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan: nyt eletään naisten voimaantumisen kautta.”

Sitten on muunlaisiakin palautteita:

Olisi joskus kiva lukea edes yksi sun teksti, jossa ei ole yhtään kirosanaa. No, ei onnistunut nytkään, eli turha sua on katsella.

”Jotkut kysyvät, mitä lisäarvoa kiroilu tuo. Ei mitään, mutta tämä olen minä. Pitäisikö minun muuttaa itseäni jonkun tuntemattoman ihmisen kommentin takia?”

Ja kun kaunis nuori nainen tekee uraa, neuvojia on riittänyt. Hyvä puhekeikka, mutta pitäisikö vähän pehmentää? Hyvä kirja, mutta pitäisikö voimasanoja olla vähemmän? Ei, jumalauta, Sointu huudahtaa.

”Ainut syy, miksi olen tässä ja teen rahaa brändilläni on se, etten ole kuunnellut muita. Jos olisin, tästä hommasta olisivat lähteneet kaikki timantit pois ja olisin ihan rivipuhuja ja rivikirjoittaja. Kumman kirjan ostat mieluummin: Näin haistatat asialliset vitut vai Matkalla rohkeuteen?”

”Minusta on tullut katu-uskottava. Nyt on yhtäkkiä kollektiivisesti päätetty, että Soinnulla onkin aivot.”

Sointu kuulee jatkuvasti myös kommentteja kehostaan – ja varsinkin silikonirinnoistaan.

”En ole koskaan katunut tissejäni. Olen aina tykännyt isoista bosista. Joskus minulle on tullut katumusaaltoja seksikkäistä kuvista tai realitystä, mutta se ei ole lopulta ollut minun häpeääni, vaan häpeää, jota päälleni on kaadettu.”

Sointua harmittaa se tapa, jolla naisten kauneustoimenpiteistä puhutaan nuoruuden hölmöilyinä ja epävarmuudesta kumpuavina päätöksinä.

”Se, että olen esitellyt kurvejani, ei ole ikinä pohjautunut epävarmuuteeni. Se on ollut tapa, jolla olen halunnut naiseuttani kanavoida. Olisi rumasti vanhaa minääni kohtaan sanoa sitä virheeksi. Paskanmarjat: ne olivat parikymppisen Soinnun aivot, ja se oli silloin hyvä idea. Miksi se pitäisi tuomita nyt?”

Yksi asia yhdistää nykyisiä viestejä: niiden sävy on useammin myönteinen kuin kielteinen. Mitä parissa vuodessa on oikeastaan tapahtunut? Miksi kansan edessä Sointu oli aiemmin nolo povipommi, jota rakastettiin vihaseurata, ja nyt millenniaalinaisten esikuva, jonka tietokirja on voimaantumisriittien tärkein työkalu?

”Minusta on tullut katu-uskottava. Nyt on yhtäkkiä kollektiivisesti päätetty, että Soinnulla onkin aivot.”

Sointua naurattaa, sillä tilanne tuntuu absurdilta. Niin moni on kääntänyt kelkkansa hänen suhteensa.

Pari vuotta sitten hänet ohitettiin, ja nyt samat ihmiset pyytävät häntä pöytiinsä ja kehuvat: ”Sä Sointu olet aina ollut niin viisas.” Aiemmin hänellä ei ollut statusarvoa, nyt on.

Moni äkkinäisempi suuttuisi. Sanoisi entiselle kiusaajalle suorat sanat, tai vähintään nyt paljastaisi nimen tai pari. Siinä ei Soinnun mielestä ole järkeä. Hän ei halua tuhota tai nolata ketään.

”Minäkin olen heittänyt suustani parikymppisenä tyhmää paskaa. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.”

Sointu myös ajattelee, että mielensä muuttaminen on inhimillistä.

”Ehkä he ovat vasta nyt nähneet minusta muitakin puolia, tai ehkä olen itse vasta nyt avannut niitä. ”

Sointu esiintyi veljensä Topin kanssa Kirjolla-sarjassa, koska halusi lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä autisminkirjosta. ”Jotkut ovat kritisoineet: etten olisi saanut olla mukana sarjassa, koska se oli muka vain henkilöbrändini rakennusta, ja perheenjäsenet eivät saisi puhua autistien puolesta. Olen kuitenkin saanut kivoja viestejä monilta vanhemmilta, joilla on autistisia lapsia. Missioni toteutui: lisää tilaa hengittää.”

Kun sinä astut huoneeseen, mitä tulee mukanasi?

”Toivon mukaan tuon huoneeseen levollisuutta. Vaikka olen suora, en vie happea huoneesta.”

Sointu on huomannut, että hänet käsitetään usein väärin. Hän saa jatkuvasti viestejä: käsitykseni sinusta muuttui, kun kuuntelin podia tai katsoin Kirjolla-sarjaa.

”Tämä on minulle mysteeri. Miksi minua luullaan kylmäksi? Olen huoneen tunnustelija ja herkkä.”

Sointu tietää, että on kaksi Sointua. On ensinnäkin se, joka astuu pelottoman näköisenä lavoille ja puhuu vakuuttavasti.

”Koska ulosantini on painokasta ja suoraa, ja toteutan rohkeasti itseäni, syntyy vääristymä, etten pelkää mitään. En kuitenkaan poikkea millään tavalla muista. Ero on siinä, että menen tilanteisiin, vaikka vatsassa kiertää ja kädet hikoilevat. Rohkeus ei ole pelon poissaoloa, eikä kukaan synny itsevarmana. Se ei ole luonteenpiirre vaan käsitys itsestä.”

Räväkän maineessa on se hyvä puoli, ettei mitään tarvitse enää piilotella, Sointu sanoo nauraen. Hillitymmän brändiin ei nimittäin sopisi se, mikä sopii Soinnun brändiin: voi jakaa someen kuvia kosteista juhlista ja polttaa festareilla tupakkaa.

Toisaalta räväkkä-Sointu on se, jota aina odotetaan paikalle. Kun taannoin Sointu vei työnsä puolesta ihmisiä juhlimaan, mutta oli itse väsynyt monista menoista, hiljaisempi rooli ei sopinut muille. Hän ei olisi saanut muiden mielestä olla taustalla.

”Tarvitsen paljon varmistusta, ja olen kertonut Tomille, että hänen kehunsa ja tukensa ovat minulle elintärkeitä.”

Kotona puolison, räppäri Tomi Solosen kanssa Sointu saa olla oma itsensä.

”Pitkässä parisuhteessa taannutaan sisäiseksi vauvaksi, ja niin sen pitää ollakin. Herkin puoli itsestä pitää saada ulos ja pitää voida sanoa: jännittää, olen ihan paskana, tästä tulee ihan hirveä. Esimerkiksi kirjaa tehdessä tuli monet kerrat itku, ja Tomi tuli hakemaan minut koneen äärestä tauolle.”

Pariskunta on opetellut tukemaan ja rohkaisemaan toisiaan tietoisesti.

”Tomi on se, joka rauhoittaa minut. Kysyn päivittäin kotona, pystynkö tähän. Tarvitsen paljon varmistusta, ja olen kertonut Tomille, että hänen kehunsa ja tukensa ovat minulle elintärkeitä. Tuntemattomilla ei ole samalla tavalla virkaa.”

Avoin puhe on auttanut Sointua toisessakin asiassa:

”Olen krooninen syyllistyjä, ja minulla on tiettyjä haavoja. Siksi hyvin syyllistyvä kumppani ei sopisi. Tai naljailija – olen niin herkkä. Tomi ei ole sellainen.”

Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua?

”Täytin juuri 31 vuotta ja ymmärsin, ettei lastenteon aikaikkuna ole reilu naisille. 30–40-vuotiaana pitäisi tehdä sekä suurin urakehitys että lapset. Auta armias, miten raaka peli. Hedelmällisyyteni alkaa neljän vuoden päästä mennä jo alamäkeä.”

Asia mietityttää Sointua, ja ajatus äitiydestä on vahvistunut.

”En ole vielä valmis lapsille, mutta haluan lapsia.”

Hän on huomannut, että hänen sukupolveaan vaivaa krooninen jälkeen jäämisen tunne. Pitäisi-lista on pitkä: pitäisi olla omistusasunto, tietty määrä säästöjä, täydellinen kroppa ja upea ura. Kesämökki, verkostoja, osakkeita ja joogaopettajan tutkinto.

Ja lapsia, muttei kuitenkaan, jottei ura kärsi.

”En ole vielä valmis lapsille, mutta haluan lapsia.”

Sointu on varma, että yrittäjyys ja äitiys on yhdistettävissä, kun sen aika tulee. Hän yrittää myös ajatella, ettei ottaisi vanhemmuudesta painetta tai suorittaisi sitä. Ei se ole niin justiinsa. Tai jos hän lopulta päättääkin hurahtaa luomusoseiden valmistamiseen, sekin on ok.

”Mietiskelijänä minua kiinnostaa psykologinen puoli ja yhteys: se että joku kasvaa sisälläni, ja sen aiheuttamat tunteet.”

On Soinnulla muitakin suunnitelmia.

Ensinnäkin hän haluaisi omistusasunnon. Toiseksi hän haluaisi saada henkilöbrändiään vietyä eteenpäin.

”Haluaisin olla Suomen kysytyimpiä puhujia. Siitä olen uskaltanut alkaa haaveilla.”

Diilin jälkeen hän on saanut ”ainakin 25” pyyntöä lähteä mukaan tosi-tv-ohjelmiin, mutta vain TTK:hon hän on suostunut. Linja tuntuu kestävältä ratkaisulta (ja sellaiselta, ettei häntä canceloida).

Ja kun ensi vuonna joku kysyy, mitä kuuluu, Sointu ei haluaisi sanoa, että kiirettä.

Hän haluaa vastata, että tosi hyvää. Töitä on sopivasti, eli minimimäärä, ja muun ajan hän katsoo tosi-tv:tä ja tappaa aivosolujaan – se nimittäin auttaa luovuutta kukkimaan. Ehkä hän haluaa alkaa elää kunnon hippielämää.

”Minulla menee nyt hyvin, mutta on mahdollista, ettei minulla ole mitään kysyntää kolmen vuoden kuluttua. Pelkään sitä, että kaikki loppuu. Kaikki tämä on tullut nopeasti. Nyt saan tehdä intohimoasioitani, mutta pelkään, että nyt kun olen näin paljon riehunut, että mitä jos tämä ei kohta enää kannakaan.”

Sitten on tietysti yksi pieni viheliäinen suunnitelma, jonka toteuttamiseen on vielä aikaa. Vaikka hän onkin nyt ajatellut, ettei heitä ensimmäistä kiveään ketään kohti, ehkä sen aika on myöhemmin:

”Olen päättänyt, että kun täytän 70, teen lenitaairistot: tyhjennän pajatson, kaikki nimet pöytään ja jätän jälkeeni kaaoksen. Polttelen sikaria jossain rannalla ja katselen, kun Rooma palaa. Minusta tulee pitelemätön mummo”, Sointu sanoo nauraen.

Tyyli: Suvi Poutiainen

Meikki ja hiukset: Piia Hiltunen

Juttu on julkaistu Trendissä 8/2023.

Kommentoi +