Miltä tuntuu jättää unelmatyö?

Muutama viikko sitten Janni Hussi ilmoitti, että hän lopettaa työnsä Suomipopin Aamulypsyssä. Melkein kolmen vuoden ajan hän heräsi juontajakollegoidensa, ensin Jaajo Linnonmaan ja Tuukka Ritokosken, sitten Ritokosken, Tinni Wikströmin ja Juuso Mäkilähteen kanssa. Jannin nauru auttoi, jos kuudelta nouseminen ärsytti, ajatteli moni kuuntelija.

Ilmoitus lopettamisesta yllätti.

”Siihen ei liity draamaa. Olen monta vuotta kohkannut pää kolmantena jalkana, ja nyt on aika vetää käsijarrusta”, Janni sanoo.

Päivät ovat olleet pitkiä, sillä lähetyksen jälkeen työpäivä on jatkunut ja jatkunut. On ollut tiimin kokouksia, töitä puolisonsa Joel Harkimon ja parin muun osakkaan kanssa yhteisessä hierontayrityksessä. Janni on tehnyt sisältöjä sosiaaliseen mediaan, on ollut tv-juttuja, kuten Koti koiralle -ohjelmaa ja Syke-draamasarjaa ja vielä oman firman sähköpostirumbaa.

Välillä hän on hätkähtänyt siihen, että kun kello on ollut neljä iltapäivällä, hänellä on ollut takanaan jo 10 tuntia töitä. Usein päivä on venähtänyt siitäkin parilla tunnilla.

”Aamuradio on määrittänyt arjen rytmiä ja rutiineja. Jotta minulla olisi freesi olo, tarvitsen kahdeksan tuntia unta. Olisi pitänyt mennä nukkumaan kahdeksalta, mutta välillä oli valittava yhteinen aika puolison kanssa unen sijaan. Viikonloppuisin nukuin 12–13 tuntia yössä, ja minulla oli aina hieman univelkaa.”

Suunnitelmissa onkin tehdä kevään aikana vähemmän töitä.

”Olen monta vuotta suunnitellut kaiken töiden aikataulujen mukaan. Nyt haluan aikaa itselleni ja läheisilleni. On aika priorisoida muita juttuja.”

Janni on aina ollut tyyppi, joka on nauttinut eri asioiden tekemisestä ja kokeillut innokkaasti monenlaisia juttuja. Samalla hän on oppinut, että joskus kivoistakin asioista pitää luopua.

Nyt hän kertoo, mitä muuta hän on oppinut urasta.

Syksyllä 2020 alkanut työ aamuradiossa oli Jannin unelmien täyttymys.

Miten ihmeessä yhteen Suomen suosituimmista radio-ohjelmista pääsee töihin, jos takana ei ole vuosien radiouraa?

Esimerkiksi ottamalla radioon yhteyttä ja kertomalla, että homma kiinnostaa – tai niin ainakin Janni teki. Vuonna 2019 hän tarjosi podcast-ideaansa Suplalle, joka on samaa yhtiötä Suomipopin kanssa. Samalla hän ilmoitti, että myös radiotyö kiinnostaa häntä – olihan hänellä monen vuoden kokemus juontamisesta.

Hussipodin teko eteni, mutta toive radiotyöstä jäi vielä johdon pöydälle.

Jonkin ajan kuluttua radiosta otettiin Janniin yhteyttä. Hänelle tarjottiin paikkaa Suomipopin viikonlopun juontajana, ja Janni otti paikan vastaan. Kun saman vuoden keväällä Aamulypsyn Anni ja Ilkka Ihamäki kertoivat perheenlisäysuutisensa, Janni viestitti silloiselle esihenkilölleen, että on aamuvirkku ja kokeilisi Annin pestiä mielellään.

”Oli ihan absurdi fiilis, kun kuulin, että pääsen Aamulypsyyn. Olin sanonut palaverissa, että voin tehdä mitä vain – sairauslomituksia, yöradiota, mitä vain. Sanoin, etten todellakaan oleta, että olen mihinkään Aamulypsyyn tulossa. Muistelimme tätä kommenttia, kun ensimmäisiä aamulähetyksiä tehtiin”, Janni sanoo nauraen.

Siinä onkin Jannin ensimmäinen uraoppi: Sano ääneen, mitä haluat.

”On avattava suunsa ja aktiivisesti hakeuduttava haluamiaan asioita kohti. Ei voi olettaa, että muut ihmiset ovat ajatuksenlukijoita. Jos haluaa muutosta elämäänsä, oli se sitten ihmissuhde tai työ, se muutos pitää tehdä itse. Muutos on aina epämukavuusalueelle astumista, ja sen sietämistä.”

Jannin päämäärätietoisuus näkyi jo lapsena Kouvolassa.

Kun vanhemmat lupasivat ostaa Jannille puhelimen, jos tämä tekisi töitä rahojen eteen, Janni oli sitkeä.

”Olin leikannut paperille Nokian kännykän kuvan ja sen, kuinka monet lumityöt ja imuroinnit minun pitää tehdä, jotta saan sen. Asiat eivät tulleet eteeni kuin manulle illallinen, vaan olen tottunut tekemään niiden eteen töitä.”

Yrittäjäksi hän ryhtyi jo 19-vuotiaana. Hän juonsi messuilla, teki promokeikkoja ja mallintöitä sekä tarjosi liikunta-alan palveluja. Vuodet julkisuudessa ovat opettaneet, että julkisuudesta kannattaa tehdä ystävä: valjastaa se käyttöönsä, eikä antaa julkisen katseen ohjailla valintoja.

”On ihan sama, mitä tekee tai jättää tekemättä, sillä ikinä ei miellytä kaikkia. Sitä paitsi minä en ainakaan ehdi märehtiä muiden valintoja: miksi joku esiintyy juuri tietyssä ohjelmassa tai on eronnut työstään. Kannattaakin keskittyä omaan tekemiseen, ei muiden asioihin.”

Siksi Janni on antanut itsensä kokeilla uutta kerta toisensa jälkeen. Hänelle maailma on mahdollisuuksia täynnä.

”Olen innostuja ja utelias sielu. On niin paljon makeita juttuja, joita haluan tehdä.”

Uuden ajan renessanssi-ihmiset ovat monelle vaikea pala purtavaksi. Miten yksi ihminen voi muka osata yhtä ja toista? Janni tietää, mitä osaa ja mitä voi vielä oppia – ja sitten hän antaa palaa. Radiotyön lisäksi hän on esimerkiksi innostunut näyttelemisestä – hän on näytellyt esimerkiksi elokuvassa Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset sekä tehnyt rooleja kotimaisissa sarjoissa.

”Uskon, että tekemällä oppii. Toisaalta olen hankkinut paljon tietoa ja apua, kun olen sitä tarvinnut. Otin esimerkiksi puoli vuotta yksityistunteja näyttelemiseen Toivasen Armilta, koska halusin kehittyä näyttelijänä.”

Pian hänestä tuli Syke-sarjan ensihoitaja Vilma, joka pitää huolen siitä, että naisetkin nähdään tasavertaisina mies­ensihoitajien keskellä.

On syy, miksi Janni uskaltaa sanoa unelmansa suoraan.

Vuonna 2019 elämä pysäytti Jannin totaalisesti. Häneltä löydettiin ihomuutos ja sen myötä sarkooma, eli harvinainen sidekudoskasvain. Janni leikattiin, ja nyt hän on terve, mutta pysähtyminen sai tavoittelemaan unelmia vielä enemmän.

”Velloin viikkoja epätietoisuudessa, koska kukaan ei tiennyt, mistä on kyse. Tuijotin monia öitä kattoon ja mietin, onko tämä hengenvaarallista. Se oli muistutus siitä, ettei kannata elää sitku-elämää, koska sitä ’sitkua’ ei välttämättä koskaan tule.”

Yksi sitku-unelmista oli alkanut orastaa vuonna 2014, kun hän oli kuullut kovan äänen. Hän oli promotyttönä Jyväskylässä Harjun erikoiskokeiden vip-teltassa, suomeksi sanottuna rallikilpailuissa. Jossain vaiheessa joku huikkasi teltassa: menkää ulos katsomaan, kun ralliautot starttaavat – sen te haluatte nähdä.

Janni meni muiden uteliaiden mukana lähelle lähtöviivaa. Kun ralliauto käynnistyi ja lähti kiitämään tuhatta ja sataa moottorit jylisten, Jannin tajunta räjähti.

”Se mullisti jotain päässäni. Ajattelin, että ei voi olla totta, miten taitavia nuo ihmiset ovat. Miten he voivat pitää auton tuolla puiden välissä?”

Meni muutama vuosi, ja Janni seuraili rallikilpailuja sivusta. Sitten tuli kevät 2022, ja aamulähetyksessä keskusteltiin rallista. Nuori rallilupaus Sami Pajari soitti Aamulypsyyn ja haastoi Jannin kokeilemaan kartturointia – eli toimimaan kartanlukijana ja sanelemaan ajon aikana kuskille ohjeita.

Kevyt pieni kokeilu starttasi rallitutkinnolla, kartturin tutkinnolla ja treeneillä. Lopulta Janni toimi Sami Pajarin kartturina Lahti Historic -rallissa.

”En ajatellut, että hurahtaisin ralliin, mutta se puraisi kertaheitolla. Yllätyin itsekin.”

Nyt Janni toimii rallikuski Heikki Kovalaisen kartturina.

”Minulla on kova polte lajiin. Katson koko ajan kotona rallivideoita ja sitä, millaisia nuotteja jengi lukee.”

Kun Jannin puhetta kuuntelee rallivideolta, ei voi olla ajattelematta: yksikin pieni virhe, ja auto on ojassa. Keskustelupalstalla asiaa kommentoidaan esimerkiksi näin:

Kyllä täytyy hattua nostaa Hussin suorituksesta. Vaikka olisikin tehty hyvin yksinkertainen nuotti, ei moni ensikertalainen pysty tuohon. Jokainen mollaaja saa mennä itse kokeilemaan.

Muunkinlaisia kommentteja mahtuu sekaan – nainen rallimaailmassa ei ole vielä aivan itsestään selvää.

”Ikäviä kommentteja on lähinnä somessa ja keskustelualustoilla. Kilpailuissa minut on otettu vastaan ihanasti.”

Ralli on Jannin omaa aikaa ja tapa rentoutua. Sellaista, kun puhelin on kiinni ja päähän mahtuu vain yksi asia. Ihana, konkreettinen juttu, joka auttaa häntä pysymään päätöksessään harrastaa enemmän ja työskennellä vähemmän.

”Moottori­urheilussa kiehtoo vapaus, jota en osaa edes kuvailla. Minun on tosi hyvä olla: minulta on riisuttu kaikki paineet, odotukset ja tittelit. Se on ihanaa. ”

Näyttävä ja kaunis. Koulutettu, fiksu, sanavalmis. Räväkkä. Ei pelkää avata suutaan ja kertoa mielipidettään.

Sellainen on Janni Hussin ystävä Sointu Borg. Kaksikko on hiljattain julkaissut yhteisen podcastinsa Sana on vapaa.

”Moni ei edes tiedä, että olemme ystäviä”, Janni huudahtaa Soinnulle ensimmäisen jakson aluksi.

Sitä kaksikko totisesti on – somekansa ei vain sitä tiedä, sillä ei parhaiden ystävien kanssa jutellessa ehdi miettiä somekuvia, Janni huomauttaa.

”Meillä on paljon yhdistäviä asioita. Olemme molemmat määrätietoisia ja mutkattomia, ja kumpikin inspiroituu toisesta ja vie toista eteenpäin. Mutta olemme myös tosi erilaisia persoonia, emmekä ole kaikesta samaa mieltä.”

Janni on oppinut Soinnulta paljon rohkeudesta ja saanut oivalluksen lokeroista.

”Kipuilen välillä boksiajattelun kanssa. Sointu on hieno esimerkki siitä, että hän on näyttävä nainen, eikä pelkää näyttää sitä, ja samaan aikaan fiksu mimmi. Ei tarvitse valita joko tai: jos haluaa luoda vakavasti otettavaa uraa, se ei tarkoita sitä, että tarvitsee pienentää itseään.”

Janni on ymmärtänyt, että vaikka hän viihtyykin parhaiten bensalenkkarit jalassa puskissa pyörimässä, hänen ei tarvitse unohtaa rimpsumekkoja kokonaan. Se puoli hänestä on lupa laittaa omaan lokeroonsa, työminäksi esiintymislavoilla.

”Olen aiemmin ajatellut, että mitähän ihmiset ajattelevat, että olin edellisenä päivänä suorassa lähetyksessä pinkki mekko päällä ja seuraavana mudat naamalla endurokamoissa mutakuopassa keskellä metsää. Olen vapautunut siitä, etten muka saisi tehdä molempia.”

Oletko harkinnut silikonirintoja?

Taas yksi tungetteleva kysymys, ja Jannin puhelin jatkoi pian soimistaan. Oli vuosi 2010, ja 19-vuotias Janni oli voittanut edellisenä iltana Fitnessmalli-kilpailun – vastoin kaikkia odotuksia.

Janni oli alkanut treenata salilla vasta vuotta aiemmin. Hän oli joutunut lopettamaan jalkapallon polvi­ongelmien takia ja alkanut kuntouttaa polviaan kuntosalilla.

Pian hän oli nähnyt lehden kannessa Fitnessmalli-kilpailun voittajan. Onpa upea nainen, näyttää niin elinvoimaiselta ja vahvalta, Janni ajatteli. Idea kilpailuihin tähtäämisestä alkoi muhia päässä.

Janni alkoi treenata valmentajan kanssa. Tämä kehotti treenaamaan kisoihin vielä toisen vuoden, mutta Janni piti päänsä.

Hän oli ehkä tuntematon nimi Kouvolasta, mutta hän uskoi itse omiin mahdollisuuksiinsa.

”Silloin Jutta Gustafsberg oli tehnyt lajista tunnetumman, ja fitness kiinnosti ihmisiä aiempaa enemmän. Yhtäkkiä voittoni oli koko kansasta kiinnostava juttu.”

Harrastus vaati itsekuria. Janni heräsi joka aamu neljältä treenaamaan ja opiskeli samalla liikunta-alaa Vierumäellä. Kun ikätoverit lähtivät viikonloppuisin baariin, Janni lähti salille.

Janni kisasi lajissa nelisen vuotta, kunnes tuli vuosi 2014. Viimeisintä kisadieettiä oli kestänyt 26 viikkoa. Yhdet kilpailut olivat taas takana, ja seuraavat olisivat pian edessä.

Sitten tapahtui jotain, mitä Janni kutsuu henkiseksi sulamiseksi.

Hän oli väsynyt, ärtynyt ja itkuinen. Mikään ei kiinnostanut, ja oli vaikea päästä sängystä ylös. Keho oli voimaton, sykkeet olivat koholla, lenkkeily ei onnistunut. Hormonituotanto oli sekaisin.

”Tuli täydellinen stoppi. Jätin kesken kisapreppauksen, ja kun sulattelin asiaa hetken ja pääsin jaloilleni, ymmärsin, ettei kisaaminen ole tämän arvoista. Laji ei vain sopinut minulle.”

Päätös lopettamisesta ei ollut helppo. Hän oli aina aiemmin ollut se, joka ei anna periksi. Kun kisoihin on päätetty mennä, niin sittenhän mennään – vaikka hän oli tiennyt jo pitkään sisimmässään, ettei touhu tule päättymään hyvin.

”Pitkään sätin itseäni siitä, etten ole koskaan luovuttanut enkä jättänyt mitään kesken, ja nyt kävi näin. Olen pettänyt sponsorit ja valmentajat ja kaikki. Olin aika raadollinen omaa tekemistäni kohtaan.”

Jälkikäteen ajatellen Janni uskoo, että keho kyllä kertoo, jos jokin tuntuu aina väärältä.

”Usein tietää, kun lopettamisen aika on, mutta ei vain halua kuunnella merkkejä. Jos niitä oppisi kuuntelemaan ajoissa, säästyisi monelta pään kuhmulta.”

Lopettaminen tekee sitä paitsi tilaa uudelle, hän ajattelee – vaikkapa oikeille intohimoille.

”Jos on jokin asia, mitä ei kannata enää jatkaa, pitää ymmärtää nostaa kädet pystyyn ajoissa.”

Tuo ajatus on kirkastunut hänelle kunnolla viime aikoina. Myös Aamulypsyn kohdalla oli pakko nostaa kädet pystyyn. Vaikka työ olisi pitkän pyrkimisen ja haaveilun tulos, joskus rehellisintä on nähdä koko kuva: unelmakin voi olla yhdessä hetkessä liikaa.

”Vaikka rakastaisi sitä mitä tekee ja nauttii työstään täysillä, se voi olla jossain hetkessä liikaa.”

Nyt hän haluaa antaa aikaansa puolisolleen Joelille, perheelle ja ystäville, ”joita hän on laiminlyönyt aivan liian pitkään”. Pariskunta rakensi hiljattain talon Sipooseen, ja vapaa-ajalla he lenkkeilevät Harri-koiran kanssa, lämmittävät saunaa ja katsovat urheilua. Molemmilla on yrittäjän kiireet ja aikaa vievät harrastukset, mutta Jannin mukaan juuri siksi kumpikaan ei syyllistä menoista toista.

”Joelilla on omat juttunsa ja minulla omani. Tulisin hulluksi, jos meidän pitäisi tehdä kaikki käsi kädessä. Olemme tosi erilaisia: hän on rauhallinen, kirjaviisas ja pohtiva, mutta kun hän pyytää minua tekemään vaikka palapeliä, jaksan ehkä 30 sekuntia. Erilaisuus on meillä voimavara.”

Pariskunnan häät ovat siirtyneet tv-tuotantojen takia jo kerran, mutta tänä vuonna ne olisi tarkoitus järjestää.

Voisiko tämä olla tekemättömyyden kevät, Janni on miettinyt.

”Tasapainon löytäminen on asia, jonka kanssa tulen taistelemaan koko ikäni, enkä ehkä tule sitä ikinä oppimaan. Onko se luonteenpiirre vai jonkinlainen addiktio, en tiedä. Joka ikinen uusivuosi olen päättänyt, että teen alkavana vuotena vähemmän töitä, mutta päätös on kestänyt vain tammikuun. Työni ovat olleet kivoja, ja siksi onkin ollut vaikea sanoa niille ei.”

”Ein sanomisen taito on asia, jota harjoittelen.”

Tyyli: Patisse a Lody

Meikki ja hiukset: Neea Kuurne