Lapsuuden kiellot voivat varjostaa koko elämää – Lue, miten löydät sisäisen lapsesi ja opit hyväksymään itsesi
Luomme omakuvamme varhain. Lapsuudessa tehdyt tulkinnat voivat estää meitä toteuttamasta itseämme aikuisena. Tutustumalla sisäiseen lapseemme voimme vapautua ja ottaa uudet voimavarat käyttöömme.
Kaipaatko elämääsi iloa, luovuutta ja kepeyttä? Tai tuntuuko, että jokin jarruttaa, etkä kykene elämään täysillä? Avain näiden kysymysten ratkaisuun saattaa löytyä sinusta itsestäsi, jossa asuu myös sisäinen lapsesi.
Käsite sisäisestä lapsesta tuli suuren yleisön tietoon jo 1990-luvulla. Se on yhä myös yksi psykoterapian keskeisistä termeistä.
Sisäisellä lapsella tarkoitetaan meissä elänyttä lasta, joka ei ole kuitenkaan lakannut olemasta. Se on yhä meissä, kulkee mukanamme ja vaikuttaa monin tavoin meihin aikuisina.
Sisäinen lapsi voi olla meille tärkeä opettaja. Se voi auttaa meitä vapautumaan lapsuuteen liittyvistä vaikeista muistoista, jopa traumoista.
”Toisaalta taas lapsi meissä voi tuoda elämäämme uudenlaista keveyttä ja edesauttaa luovuutemme ja intuitiomme puhkeamista kukkaan”, toteaa psykoterapeutti, transaktioanalyytikko ja -kouluttaja Ritva Piiroinen.
Transaktioanalyysi eli TA on yksi lähestymistapa sisäiseen lapseen. Analyysissä tosin käytetään sisäisestä lapsesta termiä Lapsen minätila.
Menetelmän mukaan me olemme tehneet jo varhain lapsuudessamme tulkintoja itsestämme, muista ihmisistä ja elämästä. Näitä tulkintoja kutsutaan TA:ssa käsikirjoitukseksi.
”Meissä on käsikirjoitus, joka tarkoittaa lapsuuden aikana tehtyjä päätöksiä. Ne on tehty lapsen silmin, lapsen oman kokemuksen kautta”, Piiroinen sanoo.
Keskeiset päätökset itsestä, muista ja maailmasta tehdään jo alle kouluikäisenä.
Käsikirjoitusta luodaan lapsuudessa noin 12-vuotiaaksi saakka TA:n mukaan. Tosin keskeiset päätökset itsestä, muista ja maailmasta tehdään jo alle 7-vuotiaana.
Näitä ovat muun muassa päätökset siitä, olenko hyvä vai paha, arvokas vai arvoton. Tai millaisia toiset ihmiset ovat? Ja onko maailma turvallinen vai pelottava paikka ?
Nämä varhaiset päätökset jäävät elämään meissä tiedostamattomina ajatusmalleina, tunne-elämän rajoitteina ja kehollisina lukkoina.
Aikuisina meillä on taipumus tehdä valintoja, jotka sopivat käsikirjoitukseemme. Saatamme toteuttaa koko elämämme tuota käsikirjoitusta, joka sisältää usein uskomuksia ja pelkoja.
”Mitä negatiivisempia ne ovat, sitä enemmän ne vaikuttavat meihin kielteisesti”, Piiroinen sanoo.
Lapsuudessamme tehdyt tulkinnat ovat suhteellisen pysyviä. Niihin liittyvät negatiiviset tunteet, ajatukset ja käyttäytyminen voivat estää meitä tekemästä nykytodellisuuteen perustuvia ratkaisuja parhaalla mahdollisella tavalla.
Tällöin meistä saattaa tulla oman elämämme vankeja.
Jos lapsi ei esimerkiksi tullut lapsuudessaan kuulluksi ja nähdyksi, hän teki päätöksen, että hänestä ei ole esiintymään ihmisten edessä. Näin hän kokee yhä aikuisena, ettei ole tärkeä, koska hänen lapsen tarpeensa aina ohitettiin.
”Lapsen minätilassaan henkilö päättelee edelleen, että hän selviää paremmin, kun ei keikuta venettä eli ei vaadi turhia tai liikoja, vaan pyrkii olemaan näkymätön”, Piiroinen kuvaa.
Onko vanhempien ääni kieltävä vai hyväksyvä, rajoittava vai kannustava?
TA:ta kuvataan myös vuorovaikutusanalyysiksi. Sen kehitti 1900-luvun puolivälissä kanadalais-amerikkalainen lääkäri, psykiatri ja psykoanalyysiin perehtynyt Eric Berne.
Humanistina hän ajatteli, että muutos on mahdollista. Hän myös uskoi, että meillä ihmisillä on luontainen pyrkimys ottaa vastuu itsestämme ja elää harmoniassa itsemme ja muiden kanssa. Muutostyökaluksi tähän hän loi transaktioanalyysin.
TA:n teorian perusoletuksen mukaan ihmisen persoonallisuus rakentuu ja toimii kolmen erilaisen minätilan kautta. Minätilat ovat Vanhempi, Aikuinen ja Lapsi.
”Kun ihminen on vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa, hän toimii jostain minätilasta käsin. Kukin minätila sisältää ajattelun, tunteet ja toiminnan”, Piiroinen täsmentää.
Bernen mallin mukaan olemme Vanhemman minätilassa, kun käytämme vanhemmiltamme tai heitä vastaavilta isä- tai äitihahmoilta opittuja ajattelu-, tunne- tai toimintamalleja. Näitä hahmoja voivat olla isovanhemmat, aikuiset sukulaiset tai opettajat.
Vanhemman minätila koostuu ulkoapäin omaksutuista asenteista ja käyttäytymismalleista.
Aikuisen minätilassa olemme silloin, kun olemme läsnä tässä hetkessä, kykenemme ajattelemaan, tuntemaan ja toimimaan rationaalisesti ja käytämme resurssejamme mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.
Aikuisen minätilalla ei ole mitään tekemistä henkilön iän kanssa. Kun toimimme tässä minätilassa, olemme suuntautuneita vallitsevaan todellisuuteen sekä tiedon keräämiseen ja käsittelyyn objektiivisella tavalla.
Lapsen minätilassa olemme silloin, kun käyttäydymme, ajattelemme ja tunnemme kuten lapsena. Lapsen minätilalla ei TA:ssa viitata epäkypsään tai lapselliseksi tulkittavaan käyttäytymiseen, vaan lapsuudesta palautuviin lapsenomaisiin piirteisiin.
Berne itse piti Lapsen minätilaa tärkeimpänä persoonallisuuden osana, koska kyseinen minätila sisältää intuition ja kyvyn luovuuteen ja välittömyyteen.
Vanhemman, Aikuisen ja Lapsen minätilat kommunikoivat meissä keskenään. Vanhemman minätilassa on paljon positiivista mutta myös negatiivista. Vanhemman minätila sisältää sanontoja, kehotuksia ja tekoja, joita olemme omaksuneet lapsuutemme aikuisilta.
Me kaikki voimme tehdä uusia päätöksiä ja vaihtaa kiellot luviksi.
Omien vanhempien ääni meissä saattaa olla joko rajoittava tai kieltävä tai vastaavasti kannustava tai hoivaava.
Lapsi on saattanut omaksua vanhempansa ahdistavat tunteet, rajat tai arvioinnit. Hän on voinut tulkita vanhemman viestejä ja toimintatapoja esimerkiksi tyyliin ”ei sinusta ole mihinkään”.
Siitä on helposti seurannut lapsen reaktio: ”Minut on hylätty. En kelpaa tällaisena kuin olen.”
Tai sitten lapsi on saanut vanhemmaltaan kannustusta ja luottamusta, että kaikesta kyllä selvitään.
”Tämä kannattelee myös aikuisena etenkin vaikeina aikoina.”
Kaikkien minätilojen tiedostaminen auttaa hahmottamaan, kuka minä olen, mitä minä haluan, kuka ohjaa toimintaani ja mitä minä kaipaan lisää elämääni.
”Vanhemman ja Lapsen minätilat tulevat menneestä, mutta Aikuinen on tässä ja nyt. Aikuinen kuuntelee sekä Vanhemman että Lapsen minätilaa ja ottaa vastuun toiminnasta”, Piiroinen kuvaa.
Hän korostaa, että Lapsen minätila tarvitsee Aikuisen turvaa ja tukea. Ja vastaavasti Aikuinen minä hyötyy Lapsen minätilan ilosta, uteliaisuudesta ja luovuudesta.
”Kun lähdemme työstämään Lapsen minätilaa, meidän tulee työskennellä myös Vanhemman minätilan kanssa. Sitä kautta tämän päivän Aikuisesta meissä tulee osa uutta Vanhempaa.”
Kuka olen, mitä haluan ja kuka ohjaa toimintaani?
Oman elämänsä käsikirjoitusta voi TA:n mukaan halutessaan muuttaa. Ensimmäinen askel on tulla tietoiseksi itse tehdyistä, rajoittavista tulkinnoista.
”Jotta voimme ratkaista ongelmia aikuisena, meidän tulee tiedostaa Lapsen minätilan luomat mallit ja luopua käsikirjoituksestamme.”, Piiroinen sanoo.
Kun olemme ymmärtäneet, etteivät lapsuudessa päätetyt mallit toimi tänä päivänä, siirrymme toimimaan autonomisesti. TA:n mukaan autonomia sisältää kyvyn tietoisuuteen, spontaanisuuteen ja läheisyyteen.
Tutkimalla omia ajatuksia ja reaktioita voimme päästä käsiksi varhaislapsuuden juurisyihin ja lähteä muuttamaan niitä.
”Meille kaikille on mahdollista tehdä uusia, paremmin toimivia päätöksiä.”
TA:n avulla voimme alkaa myös toteuttaa näitä uusia päätöksiä. Käytännössä tämä parantaa elämänlaatuamme.
Jos esimerkiksi olet jojoillut koko aikuisikäsi painosi kanssa, syy siihen saattaa löytyä syvältä lapsuudessa omaksumastasi kiellosta.
Näitä kieltoja ovat esimerkiksi: älä ole olemassa, älä ole itsesi, älä ole lapsi, älä kasva aikuiseksi, älä onnistu, älä tee mitään, älä ole tärkeä, älä ole lähellä, älä ole terve, älä tunne, älä ajattele.
Kiellot voidaan korvata antamalla itselle positiivisia lupia, kuten esimerkiksi: minä saan olla terve, minulla on oikeus olla hyvinvoiva tai minä saan olla sellainen kuin olen.
”Kyse on prosessista sekä älyn että tunne-elämän tasolla. Siksi lupia on hyvä vahvistaa mielessä useita kertoja”, Piiroinen sanoo.
Sisäinen lapsi tai Lapsen minätila on arvokas viestintuoja, joka saattaa nähdyksi ja kuulluksi tullessaan muuttaa koko elämän suuntaa.
Ritva Piiroinen tutustui TA:han 1990-luvun lopulla. Hän työskenteli tuolloin Helsingissä psykoterapeuttina ja osallistui työnsä puolesta transaktioanalyysikoulutukseen.
”Transaktioanalyysi oli minulle pienen alkuepäilyn jälkeen todellinen heureka-elämys. Sen avulla aloin avautua itselleni aivan uudella tavalla. Myös terapiatyöni sai uudet siivet”, Piiroinen muistelee.
Tutustuminen omaan Lapsen minätilaan on ollut hänelle ennen kaikkea merkittävä tutustumismatka itseen.
”Olen oppinut hyväksymään itseni, olemaan myötätuntoinen ja kunnioittamaan omia rajojani. Lapsi-minätilani voi oikein hyvin. Se kokee saavansa tehdä juuri sitä, mistä se tykkää.”
Lue, kuinka Katja Frange löysi sisäisen lapsena
Ritva Piiroinen
on yrittäjä, psykoterapeutti, transaktioanalyytikko ja työnohjaaja. Hän on myös Suomen ainoa pätevöitynyt transaktioanalyysikouluttaja. Ritvalla on pitkä kokemus terapiatyöstä eri ympäristöissä. Ritva asuu Helsingissä miehensä kanssa. Hänen mottonsa on: ”Voima syntyy itsensä ymmärtämisestä, muutos alkaa hyväksynnästä.”
