Hehkua ja kasvavan kummun ihastelua – vai sittenkin kipuilua, kun kroppa turpoaa eikä tunnu omalta?

”Raskaus on mullistava asia, joka vaikuttaa kehosuhteeseen”, sanoo syömishäiriöihin erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti, dosentti Monica Ålgars.

Mullistus saattaa olla vielä suurempi, jos odottavalla äidillä on syömishäiriötaustaa. Silloin raskaus voi joko aktivoida syömishäiriötä – tai olla päinvastoin korjaava kokemus.

Vanhat oireet voivat tulla pintaan tai nykyiset hankaloitua. Kaikenlaiset syömishäiriön oireet voivat olla raskaudessa mukana: Kasvava keho saattaa ahdistaa, syömistä tekee mieli rajoittaa. Liikunta voi tuntua keinolta muokata muuttuvaa kroppaa.

Ålgars kertoo, että syömishäiriöissä kontrollin tarve on usein läsnä: pyritään hallitsemaan syömistä, kehon ulkonäköä tai ehkä elämää laajemminkin.

”Raskaudessa on tosi paljon asioita, joita ei voi kontrolloida: keho, ruokahalu ja olo omassa kehossa muuttuvat, vatsa kasvaa, tulee kremppaa ja kipua. Se voi olla hirveän vaikeaa.”

Mutta toisille syömishäiriöisille raskaus voi olla vapauttava ja korjaava kokemus.

Voi olla ihmeellistä, kun keho pystyy tekemään jotain upeaa ja uutta. Se voi lisätä arvostusta sitä kohtaan.

”Jos on tarkkaillut, onko oma keho riittävän hyvä vai vääränlainen, raskaus saattaa muuttaa perspektiiviä. Sen ansiosta kehon voi kokea eri kantilta, ja se on aika terapeuttista ja korjaavaa.”

Kehoahdistus saattaa kutistua, omaa vartaloa ehkä kritisoi ja tarkkailee vähemmän.

Syömishäiriöoireilu voi vähentyä, ja tilalle tulla uusi motivaatio huolehtia itsestään paremmin.

Jos raskauden aikana mieleen alkaa tulla syömishäiriöisiä ajatuksia, Ålgarsilla on kolme neuvoa tilanteeseen.

Yksi on vertaistuki. Jos oman kehon oudot muutokset mietityttävät, olisi tärkeää päästä puhumaan niistä sellaisen ihmisen kanssa, joka on samassa tilanteessa.

Toinen on myötätunto ja armollisuus kehoa kohtaan.

”Omaa kehoa ei tarvitse rakastaa joka sekunti ja sen jokaista senttiä. Mutta voisiko kehoon suhtautua ystävällisesti ja lempeästi? Lähestyä asiaa siltä kantilta, että mitä keho tarvitsee ja miten siitä voisi pitää paremmin huolta?”

Kolmanneksi olisi hyvä sisäistää, että keho ei muutu vain raskauden aikana, vaan ylipäätään elämän aikana – ja se on normaalia.

”Meillä on usein ideaali, että aina pitäisi olla 23-vuotias sporttikeho. Mutta emme ole staattisia, ja se kuuluu asiaan.”

Jos tämän hyväksyy, suhtautuu ehkä itseensäkin hyväksyvämmin.

Luultavasti jokaisella raskaana olevalla on paineita siitä, minkälainen raskausajan ”pitäisi” olla ja minkälaista onnea ja äidillisyyttä sen aikana ”pitäisi” tuntea.

Jos raskauden aikana kärsii syömishäiriöoireista, voi kokea vielä repivämpiä tunteita. On riipaisevaa, kun haluaa esimerkiksi rajoittaa syömistään, vaikka tietää, että se on syntymättömälle vauvalle haitaksi.

”Ristiriita on valtava, koska kyllä ihmiset haluavat parasta lapselleen. Silloin on tärkeää hakea ja saada apua.”

Jos avun piirissä ei jo ole syömishäiriön takia, asia kannattaa ottaa puheeksi esimerkiksi neuvolassa.

Tietenkään kaikki ei lopu siihen, kun lapsi saapuu maailmaan. Ålgars sanoo, että monella äidillä on paineita pompsahtaa raskauden jälkeen takaisin sellaiseen kehoon kuin ei olisi lasta saanutkaan. Vartalon muuttunut funktio voi mietityttää: voiko se olla yhtä aikaa seksuaalinen ja ruokkia toista ihmistä?

Myöhemmin voi ahdistaa, kun lapsiperheessä ruoka on koko ajan arjessa läsnä.

”Aina pitää miettiä seuraavaa ateriaa. Lapsiperheissä on paljon syömistä, ja voi olla vaikeaa, kun siihen pitäisi antaa itse mallia.”

Toisaalta keittiön pöydän ääreen kokoontuminen voi olla hyväksikin.

”Lapsen kanssa syöminen liittyy selvästi kasvuun ja hyvinvointiin. Lapsi voi olla syömishäiriöiselle myös hyvin korjaava asia”, Ålgars sanoo.

Juttu on julkaistu Trendissä 3/23.