Yrittäjä ja markkinointiviestintäjohtaja Tarja Törmänen, 46, ja putkiasentaja Aku Juutinen, 36, asuvat Helsingin Vanhankaupunginkoskella Puntti-koiran kanssa.

Tarja:

”Kun Aku pyysi minua kymmenen vuotta sitten Mummotunnelissa treffeille, vastasin, että en lähde, mutta yöksi voin tulla. Olin muuttamassa Thaimaahan, enkä etsinyt mitään pysyvää. Kahden kuukauden kuluttua Aku muutti luokseni ja vähän sen jälkeen hän lähti mukaani Thaimaahan. Olihan se nopeaa ja romanttista, kuin elokuvasta.

Heti alussa keskustelimme lapsiasian alta pois. Aku oli minun silmissäni lastentekoiässä. Hän on minua yksitoista vuotta nuorempi. Aku ei halunnut lapsia.

Ennen Akua elin kymmenen vuotta on-off-suhteessa, josta sain elämääni bonuslapset. Nyt poika on 24 ja tyttö 26. Aku on tutustunut heihin. Sain myös lasten äidistä itselleni ystävän, vaikka olin alussa se toinen nainen.

Aiemmat pettymykseni näkyivät Akun ja minun suhteessa luottamuspulana. Saatoin soittaa riidassa sata kertaa Akulle, joka lähti omille teilleen rauhoittumaan.

Minulla oli kokemusta siitä, että kumppani lähti R-­ kioskille ja reissu venyi puoleksi vuodeksi. Minulla kesti oppia luottamaan, että Aku palaa takaisin.

Uskon, että ihminen voi kehittyä vasta sen jälkeen, kun hän tulee hyväksytyksi omana itsenään. Akun kanssa uskallan puhua tarpeistani ja rajoistani.

Ystäväni sanoivat, etteivät he olleet aiemmin nähneet minun kiukuttelevan suhteessani. Minulla on nyt turvallinen olo. Kun uskaltaa rakastaa toista täysillä, uskaltaa rakastaa itseäänkin. Rakkaus kasvattaa rakkautta.

Aku ottaa asioita puheeksi ja kuuntelee. Minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut sellaista miestä.

Ei suhteemme ole ollut pelkkää auvoa, olemme käyneet myös terapiassa. Aku ei ole small talkin taitaja mutta osaa puhua syvällisistä asioita. Hän on aito ja tarkoittaa mitä sanoo. Minun oli helppoa heittäytyä Akun kanssa rakastumisen tunteeseen.

Suhteessa täytyy olla intohimoa. Nautin suunnattomasti siitä, että saan katsella häntä. Akun piirteet tuovat mieleeni Jon Bon Jovin, jota nuorena kaukorakastin. Aku soittaa vielä kitaraakin.

Yksi ystäväni sanoi, että nyt sinä löysit sen Tarzanin, joka kantaa sinut Janen minne vain. Sellainen olo minulla on. Kaikki on mennyt hassun luontevasti.”

Aku:

”Olen viihtynyt Tarjan kanssa alusta asti. Meillä on rentoa ja hauskaa yhdessä. Tunsin heti oloni hyväksi.

Harrastin thainyrkkeilyä, ja olin haaveillut siitä, että pääsisin joskus treenaamaan lajin alkujuurille. Kun Tarja kertoi muuttavansa Thaimaahan joksikin aikaa, ehdotin, että lähden mukaan, vaikka olimme vasta alkaneet tapailla. Suhteemme alku olikin oikeastaan matkan suunnittelua. Irtisanouduin työstäni ja myin asuntoni.

Vasta Thaimaassa opimme tuntemaan toisemme kunnolla. Kiinnostuksen kohteemme menivät yksiin. Halusimme tutustua paikalliseen kulttuuriin mutta tehdä myös omia juttujamme. Tarja kirjoitti ja minä treenasin. En tehnyt puoleen vuoteen töitä ollenkaan.

Olin ehtinyt seurustella muutamia kertoja ennen Tarjan tapaamista. Tällä kertaa olin aiempaa tasapainoisempi ja valmiimpi sitoutumaan. En sanoisi aikuisempi, koska en tunne itseäni aikuiseksi vieläkään.

Tarjan kanssa voin olla oma itseni. Tosin olisin kyllä oma itseni, vaikka Tarja koettaisi rajoittaa minua. Joskus meille tulee siitä riitaa.

En jaksa heti aamusta äänekästä musiikkia. Tarvitsen tilaa ja ärsyynnyn, jos en saa sitä. Olin jo lapsena ääniherkkä, ja minulla on diagno­soitu erityisherkkyys.

Erilaisuudessa auttaa se, että osaamme puhua asioista. Tietysti siinäkin voi aina tulla paremmaksi. Olemme kumpikin kiinnostuneita itsemme kehittämisestä.

Putkiasentajan työ takaa elantoni, muttei ole intohimoni. Tulevaisuudessa haluaisin opiskella LVI- insinööriksi. Käyn laulutunneilla, ja viimeisimpänä olen opiskellut ympäristöasioiden ratkaisua ja NLP:tä.

Haaveilemme yhteisistä matkoista. Olisi mahtavaa päästä taas Italiaan. Pidämme hyvästä ruoasta, viineistä ja italialaisesta elämänmenosta. Tähän asti ehkä upein reissumme oli New Orleansiin. Siellä jopa aamupalakuppilassa soitti orkesteri. Musiikki on meille tärkeää.

Tarja on opettanut minulle ajattelun avoimuutta, ja hän on tutustuttanut minut monenlaisiin ihmisiin. Meitä yhdistävät myös eläintenoikeudet, emmekä oikein ymmärrä mustavalkoisesti ajattelevia ihmisiä.

Aiemmin olin enemmän äijä tai alfauros, ja minulla oli ennakkoluuloja. Nyt olen oppinut, että esimerkiksi pukuäijä voi olla rento ja mielenkiintoinen ihminen.

Jännä yhteensattuma oli se, että ennen Tarjan tapaamista olin pyytänyt hänen siskoaan treffeille. Se selvisi jo ensimmäisenä iltana yöbussissa. Nykyään vietämme paljon aikaa Tarjan siskon ja tämän miehen kanssa.”