Nurmikko on paksun lumipeitteen alla. Marjukka Immaisi levittää pinkin jumppamaton maahan. Vaikka on useampi aste pakkasta, Paimion Jokipuistossa on alkamassa ulkotreenit.

Tunnin vetäjä, personal trainer Tiia Pirttimäki täräyttää kannettavasta kaiuttimesta Antti Tuiskun Treenaa-­biisin. Treeniporukka lähtee hölkkäämään kohti puiston rappusia. Kylmällä säällä lämmittelyt on syytä tehdä erityisen huolella, jotta lihakset eivät revähdä.

Ulkona treenaamisesta on tullut suosittua, kun korona­pandemian aiheuttamat rajoitukset ovat pakottaneet ihmiset sisäsaleista ulos kuntoilemaan.

Marjukka löysi ulkojumpat jo syksyllä 2019, kun huomasi paimiolaisessa Facebook-ryhmässä Tiian ilmoituksen uudesta treeniryhmästä.

– Epäröin aluksi, sillä en tuntenut Tiiaa entuudestaan. Mietin, kuinka rankkaa treeni olisi ja ketä muita tunnilla kävisi. Tunnin jälkeen tuumasin, että uskallan tulla toistekin, Marjukka kertoo.

Sen jälkeen treenit ovat jääneet välistä vain flunssan vuoksi.

Aiemmin Marjukka kävi kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunneilla harvakseltaan, vaikka jumppia oli liikunta­keskuksen viikkolukkarissa lähes aamusta iltaan.

– Ei tullut mentyä. Ulkotreeneihin on pakko päästä. Raikkaassa ilmassa saa paremmin happea kuin sisällä ja jaksan treenata paremmin.

Liikkeet tehdään useimmiten oman kehon painolla, ja siksi treeni sopii kaikille. Osa kunnista ylläpitää ulkokunto­saleja, mutta ulkojumpassa hyödynnetään myös luonnon antimia: steppilaudan sijasta käytetään kiviä tai kantoja. Lankutukset, ojentajapunnerrukset ja askelnousut tehdään puistonpenkin avulla.

Sillä aikaa kun Tiia näyttää oikeat liikeradat, muut pysyvät liikkeessä, jotta hyvä alkulämpö ei karkaa.

– Olen ollut joskus jumppatunneilla, joilla on kolme- ellei neljäkymmentäkin ihmistä. Täällä ydinporukkamme koostuu kahdeksasta jumppaajasta. Tässä saa henkilökohtaista ohjausta.

Kun porukkaa on kourallinen, ryhmäläisistä tulee tuttuja, joiden kanssa vaihdetaan päivän kuulumiset.

– Olen tyypillinen varsinaissuomalainen, joka ei tieten tahtoen hakeudu vieraisiin porukoihin. Vaikka en tuntenut ketään etukäteen, vaivaantunutta tunnelmaa ei ole tullut. Saan olla oma itseni, Marjukka sanoo.

– Kaikki ovat tervetulleita lähtötasosta riippumatta, ja jokainen jumppaa oman kuntotasonsa mukaan.

Ryhmäpaine saa aikaan sen, että treenit jäävät harvemmin välistä. Puhdin loppuessa vieressä kyykkäävä kaveri auttaa jaksamaan viimeiset toistot.

Marjukka kannustaa ulkona treenaamiseen, vaikka omalta paikkakunnalta ei vielä löytyisi treeniryhmää.

– Joinain päivinä teen kotijumpan Youtubesta ja kannan jumppamaton takapihalle. Ja miksei kotijumppaa voisi yhtä lailla tehdä lähipuistossakin.

Kurja sää ei kuulu enää Marjukan tekosyihin jäädä kotisohvalle ja jättää treenit välistä.

– Nopeasti opin, että treenataan, oli keli mikä tahansa.

Talvella Marjukka pitää alkuverryttelyissä ja loppupalautteluissa ylimääräistä kevyttoppatakkia. Kovalla pakkasella hän vetää kerrastohousut juoksutrikoiden alle.

Treenipaikan lähellä on katos, jonka alla treenit jatkuvat kaatosateen yllättäessä.

– Vaikka treeneissä olisi antanut kaikkensa, tunnin jälkeen on niin hyvä fiilis, että usein pyydän miehen vielä kävelylenkillekin.

Aluksi Marjukalla oli totuttelemista siihen, että jumpparingin ohi kulkee lenkkeilijöitä ja teiniporukoita.

– Jumppasalissa saa hikoilla ja hyppiä piilossa ulkopuolisten katseilta. Yllätyin, etten kuitenkaan kiinnittänyt ohikulkijoihin huomiota. Kun keskittyy omaan treeniin, ei ehdi pälyillä muualle.

Lapsiparkkikin löytyy läheltä.

– Tänne voi ottaa lapset mukaan, jos ei saa hoitajaa. Lapset peuhaavat vieressä nurmikentällä sillä aikaa, kun me jumppaamme.

Treeniporukkaan Marjukan ajoi halu olla paremmassa kunnossa.

– Halusin tehdä liikunnasta itselleni rutiinin, josta en lipsu. Oma hyvinvointi motivoi.

Puoli vuotta treenattuaan Marjukka huomasi, että kunto oli kohonnut. Sykkeennostot eivät saaneet häntä uuvahtamaan kuten ennen, kyykyt syvenivät ja lankutusajat pitenivät. Painokin putosi.

– Eniten on ilahduttanut huomata, kuinka liikunta on vaikuttanut pääkoppaani. Jos en pääse vähän aikaan treenaamaan, ärsyynnyn arjessa herkemmin.

Marjukka tekee päätetyötä kahdeksasta kymmeneen tuntiin päivässä. Työpäivän jälkeen ei tarvitse miettiä, lähtisikö jumppatunnille vai raikkaalle metsälenkille. Ulkotreeneistä saa irti molempien hyödyt.

Kun treenit vakiinnuttivat paikkansa arjessa, Marjukka sai kipinän toiseenkin urheiluharrastukseen. Hän rohkaistui, kun huomasi kehittyvänsä.

– Ilmoittauduin paikalliseen pesäpalloseuraan. Pelaamme höntsämielellä, ja joukkueessa on mahtava yhteishenki. Nyt minulla on kaksi rakasta harrastusta.

Lämpö ja pito ovat talvitreeneissä kaiken a ja o. Pidä etenkin alakroppa ja suuret lihakset lämpöisinä.

Tuote-esittelyt: Riikka Väänänen

1. Aivot saavat enemmän happea kuin sisällä treenatessa. Ulkoilman on myös todettu tasoittavan stressitasoja ja alentavan verenpainetta.

2. Jaksat paremmin päivittäisissä askareissa. Kestävyysliikunta ehkäisee sydän- ja verenkierto­elimistön sairauksien kehittymistä.

3. Lihaskunnon lisäksi mieliala kohenee. Ryhmäpaine ja vertaistuki auttavat rutistamaan viimeiset toistot ja yltämään omiin tavoitteisiin.

Lähde: personal trainer Tiia Pirttimäki ja suomenlatu.fi