Milloin syöminen on ongelma?
Terveen merkki on, että syöminen on mutkaton osa arkea. Se ei vie paljon aikaa tai energiaa eikä herätä erityisiä tunteita. Siihen voi kuulua tiettyä suunnitelmallisuutta, kuten eväiden ottamista mukaan, kun tietää päivästä tulevan pitkä.
Syömistä ei silti tarvitse hallinnoida. Eilisiä ruokia ei tarvitse nollata eikä juhlia varten paastota.
Suhde syömiseen on vinoutunut, jos sen tarkkailu kuluttaa aikaa, täyttää ajatukset, aiheuttaa huolta, pelkoa, syyllisyyttä ja ahdistusta. Se häiritsee hyvinvointia ja ihmissuhteita. Silloin kyse voi olla syömishäiriöstä.
Mitä syömishäiriö tarkoittaa?
Se on psyykkinen sairaus, ei itse valittu tapa toimia. Anoreksiassa ihminen rajoittaa syömistään. Bulimiassa syömisen rajoittaminen loppuu ahmimiseen, jota seuraa esimerkiksi oksentaminen, paasto tai kova liikunta. BED eli ahmintahäiriö ilmenee toistuvana ahmintana, joka herättää syyllisyyttä.
Syömishäiriö on epätyypillinen, jos ihminen oireilee sairaudelle tyypillisellä tavalla, mutta diagnoosikriteerit eivät täyty. Syömishäiriö voi muuttua tyypistä toiseen. Sairaus ei aina näy ulospäin.
Lue lisää syömishäiriöstä
Kuka sairastuu?
Syömishäiriö ei katso ikää eikä sukupuolta. On myytti, että se olisi nuorten tyttöjen sairaus. Nuorena alkanut oireilu voi tosin jatkua keski-iässä. Se voi mennä pois ja palata jälleen. Osa sairastuu aikuisena.
Suurin osa syömishäiriöistä alkaa laihduttamisesta. Riskitekijöitä ovat heikko itsetunto, vaativuus ja perfektionismi. Kiire ja työelämän paineet vaikuttavat. Syömishäiriö voi olla keino hallita stressiä tai ahdistusta.
Miten syömishäiriö vaikuttaa identiteettiin?
Syömishäiriö muuttaa suhdetta omaan kehoon. Se vie tilaa arjesta, ihmissuhteilta ja merkityksellisiltä asioilta ja vaimentaa omaa ajattelua.
Sairaudesta voi tulla osa identiteettiä etenkin, jos se jatkuu pitkään tai alkaa kovin nuorena. Oireet saattavat tuntua itselle niin ominaisilta, että voi olla vaikea myöntää, että kyse on sairaudesta. Keski-ikäisellä, useita dieettejä kokeilleella voi olla ”laihduttajan identiteetti”.
Mikä jarruttaa paranemista?
Ongelman myöntämiseen liittyy usein häpeää. Kynnys kertoa sairaudesta saattaa olla iso.
Samalla syömishäiriö voi olla rakas vihollinen, osa itseä. Voi tuntua, ettei uskalla luopua siitä.
Kolmasosalla oireilu voi palata, jos elämässä on kuormitusta ja vastoinkäymisiä. Tällöin syömishäiriön oireet on ehkä hoidettu mutta sen perimmäisiä syitä ei ole käsitelty. Toipuminen on usein kasvumatka, jossa identiteettiä rakennetaan uudelleen pala palalta.
Mistä saa hoitoa?
Apua voi hakea terveyskeskuksesta. Hoito riippuu sairauden luonteesta. Anoreksiaa sairastava voi tarvita sairaalahoitoa. Joku toinen saa apua ravitsemusterapeutilta.
Kognitiivinen terapia on usein hyödyllistä. Siinä pyritään muuttamaan syömishäiriöön liittyviä ongelmallisia ajatuksia, tunteita ja toimintaa. Irti ahminnasta -itsehoito-ohjelma löytyy osoitteesta mielenterveystalo.fi. Syömishäiriöliitosta saa vertaistukea. Syömishäiriöstä voi aina parantua.
Asiantuntija: psykologi Katarina Meskanen/ Psykat.
Lähteet: Käypä hoito -suositus ja Syömishäiriöliitto – SYLI
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 05/2020.
