Painajainen painaa rintaa: ”Ennen ajateltiin, että demoni varastaa ihmiseltä elinvoimaa ja onnea”, kertoo tutkija
Pahoja unia on pidetty kautta aikojen niin paholaisen, ihmisen huonon elämän kuin vatsanväänteidenkin aikaansaamina. Valvetodellisuus ujuttautuu uniin, ja painajaiset voivat olla myös hyödyllisiä.
Painajaisiin on kautta aikojen suhtauduttu ristiriitaisesti. On saatettu ajatella, että painajaisunilla on yhteys yliluonnolliseen, mutta suurta osaa niistä on pidetty pahana ja vahingollisena tai arvottomana.
Sellaisia unia sen sijaan on arvostettu, joiden avulla saatiin selville jotain tulevaisuudesta. Enneunet auttoivat varautumaan ja estämään ikäviä tapahtumia.
”Hyvässä unessa oli enteitä ja ohjeita. Vahingollisina pidettiin niitä unia, joissa oli paholainen härnäämässä ja eksyttämässä pois Jumalasta”, folkloristiikan dosentti Kaarina Koski Turun yliopistosta kertoo.
Koski oli mukana Helsingin yliopiston Pohjoiset painajaiset 1400–2020 -tutkimushankkeessa.
Painajaisten yhtenä syynä on antiikista lähtien pidetty fyysisiä tekijöitä, esimerkiksi vatsanväänteitä.
”Jos on syönyt runsaasti lihaa ja papuja ja juonut viiniä, siitä on voinut seurata painajaisia”, Koski kertoo.
Psyykkisiä syitä painajaisille ovat voineet olla huolet, uhat ja muistot, jotka alkavat kalvaa unissa. Unien luokittelu hyviksi tai pahoiksi ei aiemmin perustunut niiden ahdistavuuteen vaan moraalisiin merkityksiin.
”Esimerkiksi Jumala saattoi varoittaa ihmistä karmeilla unilla, mutta ne olivat ihmisen omaksi parhaaksi ja näin ollen hyviä. Vasta 1800-luvulta lähtien unia alettiin määritellä hyviksi tai pahoiksi niiden herättämien tunteiden perusteella.”
Ennen ajanlaskumme alkua uskottiin, että pahat olennot pyrkivät saamaan unen välityksellä otteen ihmisestä ja että siitä saattoi oikeasti sairastua.
”Ajateltiin, että unia näkevä ihminen on suojaton ja demoni pääsee varastamaan ihmiseltä elinvoimaa ja onnea”, Koski sanoo.
”Kaikkialla on tunnettu tällainen olento, joka murskaa, survoo tai painaa.”folkloristiikan dosentti Kaarina Koski
Luupainaja runnoo luut
Erityisesti Kaarina Koski on tutkinut painajaisolentoa, jonka kautta syntyi myöhemmin painajaisunen käsite.
Painajainen-sana syntyi, kun ajateltiin jonkin olennon painavan ihmistä rinnan päältä. Silloin hengittäminen vaikeutui ja ihminen ajatteli olevansa hereillä, mutta hän oli kuin halvaantunut.
Virossa olentoa kutsuttiin luupainajaksi, eli siellä ajateltiin, että se runnoo jopa luut.
”Kaikkialla maailmassa on tunnettu tällainen olento, joka murskaa, survoo tai painaa”, Koski kertoo.
Näitä tuntemuksia on selitetty 1970- luvulta lähtien unihalvauksena. Sillä tarkoitetaan niitä erityisen kauheita tiloja, joissa ei pysty liikkumaan ja tuntuu kuin jokin olento olisi käynyt kimppuun.
”Kokija voi nähdä huoneessa tai kehonsa päällä outoja olentoja tai kokea leijuvansa. Kyse on REM-unen häiriöstä, joka on eri asia kuin paha uni. Unihalvaus menee ohi, kun kokija herää kunnolla.”
Paholaisen otteessa
Pohjoismaalaisessa perinteessä painajaisolennosta on käytetty nimeä mara, josta tulee myös englannin kielen pahaa unta tarkoittava nightmare-sana. Sanan etymologia viittaa murskaamiseen, joidenkin mukaan myös kuolemaan.
Painajaisolentoon on liitetty myös eroottinen vivahde. Latinan kielen sana incubus tarkoittaa päällä makaamista. Succubus puolestaan on alapuolella makaava, ja sillä on viitattu naispuoliseen hahmoon.
”Keskiajalla ajateltiin, että noidat harrastivat seksiä incubus-muotoisen paholaisen kanssa. Ruotsalaisessa perinteessä 1800-luvulta nainen eli mara-olento on käynyt kiusaamassa miehiä.”
Vanhojenpiikojen on ajateltu käyvän kateellisina miesten luona. Noituuden ytimeen kuuluu ajatus, että onni on rajallista, hyvää on olemassa rajallinen määrä.
”Kadehtiminen ja kampittaminen on siksi ollut noituuden keskiössä”, Koski selventää.
1600-luvulla unia käytettiin oikeudenkäynneissä todisteina noituudesta.
”Esimerkiksi lapset esittivät todistajanlausuntoja, joiden mukaan he olivat nähneet unessa, kuinka joku vietiin Blåkullaan noitien kokoontumiseen. Nämä unet otettiin usein todesta”, Koski kertoo.
Tuohon aikaan ihmisiä johdateltiin paljon, sillä ajateltiin, että jos paholainen saa otteen yhteisöstä, sitä seuraa tuho.
”Uskomuksen mukaan ihminen voi liikkua omassa tai toisessa muodossa unen aikana. Ihmisellä ajateltiin olevan toinen sielu, joka voi liikkua toisissa todellisuuksissa. Kirkon kanta oli, että näin voi käydä vain paholaisen mahdollistamana.”
”Ajateltiin, että demoni varastaa ihmiseltä elinvoimaa ja onnea.”folkloristiikan dosentti Kaarina Koski
Unennäkijä on paras tulkitsija
1600- ja 1700-luvuilta lähtien Suomessa puhuttiin painajaisesta olentona, tautina tai ahdistuksen tilana, mutta sanan merkitys alkoi pikkuhiljaa muuttua tarkoittamaan pahaa unta. Englannin ja ruotsin kielissä se tapahtui 1800-luvulla. Suomessa painajaisuni-sana syntyi 1900-luvun puolella.
”Vielä 1930-luvulla painajainen mainitaan pääosin olentona maaseudulta kerätyissä aineistoissa. Sanoma- ja aikakauslehdissä se tulkittiin jo silloin psykologiseksi taakaksi tai rasitteeksi, jolla alettiin vähitellen tarkoittaa tavallista pahaa unta”, Koski kertoo.
Kun yksilön kokemuksen merkitys alkoi kasvaa, syntyi psykologia. Itävaltalainen psykiatri Sigmund Freud julkaisi yhden psykoanalyysin perusteoksista Unien tulkinta vuonna 1899.
Freudilaisen teorian mukaan psykiatri tietää paremmin kuin ihminen itse, mitä hänen unensa tarkoittavat.
Psykoanalyyttinen unien tulkinta on kuitenkin kehittynyt paljon yli sadassa vuodessa. Nykyään monet harrastavat uniryhmissä niin sanottua ullmanilaista unientulkintaa, jonka mukaan unennäkijä itse on paras tulkitsija.
”Nykyisin painajaisunet selitetään yleensä psykologian avulla stressillä, jollain ikävällä tapahtumalla tai pelottavalla uudella asialla.”
Tiiviissä uskonnollisissa yhteisöissä voi yhä esiintyä unihalvauskokemuksia, jotka tulkitaan demonisella seksillä, vähän Freudin tapaan.
”Vaikka nykyisin psykoanalyyttinen unientulkinta on muuttunut ja seksuaalissävytteiset tulkinnat ovat tippuneet pois, ihmiset lukevat edelleen jonkin verran Freudia. Tosin Freud ei niinkään puhunut painajaisista, vaan hänen mukaansa unia hallitsivat erityisesti tukahdutetut toiveet”, Koski kertoo.
”Paha uni voi sijoittua lapsuuden maisemaan, tutut paikat muuttuvat uhkaaviksi.”folkloristiikan dosentti Kaarina Koski
Painajaisessa voi harjoitella hankalaa tilannetta
Painajaisia pidetään nykyään normaalina reaktiona. Psykologiassa painajaisunet jaetaan traumaperäisiin ja idiopaattisiin eli itsesyntyisiin uniin. Jälkimmäinen tarkoittaa, että ihminen on huolestunut jostakin asiasta niin paljon, että huoli tulee uniin.
Psykologian professori Antti Revonsuon tutkijaryhmä on kehittänyt niin sanotun uhkasimulaatioteorian. Sen mukaan ihminen näkee painajaisia harjoitellakseen hankalia tilanteita turvallisessa ympäristössä.
Joidenkin toisten tutkijoiden mukaan unet puolestaan ovat pelkkää kohinaa, sillä nukkuessa aivot puhdistetaan.
Molemmat näkemykset on myös kyseenalaistettu.
”Psykologisen tulkinnan mukaan unet käsittelevät aina jollakin tavalla ihmisen ongelmia. Painajaisunetkin ovat ihmiselle hyödyllisiä. Ne kertovat, että kaikki ei ole kunnossa ja että johonkin asiaan elämässä pitäisi kiinnittää huomiota”, Koski sanoo.
Traumaperäisiä unia, joissa saattavat toistua samat asiat, ovat nähneet esimerkiksi sotaveteraanit.
”Toistuva unikin saattaa muuttua toisenlaiseksi, jos elämässä tapahtuu jokin pieni muutos.”
Jännittävän elokuvan herättämä kauhu voi jatkua unessa.
Kuningas uneksi valtakunnan asioista
Unikertomus on aina suodattunut. Vaikka unet vaikuttaisivat tunteiden vyöryltä ja kaoottisilta, ne kerrotaan valvetodellisuuden logiikalla. Ne vaativat siis aina jonkin verran kääntämistä.
”Kun kerromme unistamme, kerromme oman elämäntilanteemme muokkaaman version. Siksi unet ovat aina myös kulttuurisia ja sosiaalisia.”
Kuninkaan unia pidettiin aikoinaan tavallisen ihmisen unia tärkeämpinä. Kaikilla kuninkaan kokemuksilla oli merkitystä, ja hän uneksi koko valtakunnan asioista.
Nykyisin jotkut pitävät toisten unia pitkästyttävinä. Ne voivat olla koomisia ja viihdyttäviäkin, jos ne eivät ole liian raastavia ja henkilökohtaisia. Jotkut näkevät enteellisiä unia ja voivat tietää ennalta, jos joku kuolee. Usein he eivät kuitenkaan tiedä, kuka.
”Silloin he rauhoittuvat vasta, kun tulee tietoa vaikkapa onnettomuudesta, jossa ei ole kuollut itselle läheisiä ihmisiä”, Koski kertoo.
Myös esimerkiksi jännittävä elokuva voi nykykäsityksen mukaan olla painajaisten taustalla; sen herättämä kauhu jatkuu unessa.
”Edelleen uskotaan, että sekä fyysiset että psyykkiset syyt voivat aiheuttaa painajaisia. Jotkut näkevät painajaisia vain kuumeessa, ja toisilla tietyntyyppinen lääkitys aiheuttaa niitä.”
Osa ihmisistä kokee myös yhä, että jokin ihmisen ulkopuolelta tuleva asia aiheuttaa painajaisia.
”Se on kuitenkin aika harvinaista. Tämä tulkinta tulee tuskin koskaan kokonaan häviämään, vaikka se ei ole valtavirtaa”, Kaarina Koski sanoo.
Yliluonnollisiksi koetuista unista valtaosa on positiivisia.
”Jos unessa on vainajia, heidän kerrotaan tuovan yleensä positiivisia tervehdyksiä ja lohdutusta.”folkloristiikan dosentti Kaarina Koski
Matkalla, myöhässä, tavarat hukassa...
Moni näkee nykyisin stressiunia sekä painajaisia, joissa ollaan matkalla. Niissä unissa ollaan myöhässä junasta tai lentokoneesta, pakkaaminen ei onnistu tai passi tai lentoliput ovat hukassa.
”Yleinen on myös uni, jossa joudutaan takaisin kouluun, armeijaan tai yliopistolle. Siellä käy ilmi, että jokin kurssi on suorittamatta tai pakollinen tehtävä tekemättä. Ne herättävät usein paljon hilpeyttä herättyä,” Koski kertoo
Myös työelämä näkyy vahvasti painajaisunissa, samoin populaarikulttuuri.
”Harry Potter ja muut hahmot tulevat monen uniin.”
Monen ihmisen painajaisuni on sellainen, jossa hän näkee itsensä joutumassa väkivallan uhriksi tai takaa-ajetuksi.
”Se voi sijoittua lapsuuden maisemaan, tutut paikat muuttuvat uhkaaviksi ja niissä on outoja hahmoja tai petoja. Tutut ihmiset voivat olla vaarassa.”
Eräässä painajaisessa suuri määrä hyönteisiä tulee ihon läpi itsestä ulos. Myös putoamisunet ovat tavallisia, sekä ne, joissa hissi singahtaa yhtäkkiä ylös avaruuteen.
”Painajaisissakin heijastuu oma elämänpiiri.”
Kaarina Koski
on folkloristiikan dosentti ja toimii kulttuurien tutkimuksen yliopisto-opettajana Turun yliopistossa. Hän on tutkinut muun muassa kansanuskoa ja epätavallisia kokemuksia, tarinaperinnettä, kuolemakulttuuria ja internet-folklorea.
