Syke nousee ja kurkkua puristaa - tunteet aiheuttavat pakottavia reaktioita, mutta voiko niihin luottaa?
Yksi kysymys paljastaa, miten suuri merkitys tunteilla on. Miltä tuntuisi herätä aamulla, jos ei yhtäkkiä tuntisi mitään – ei iloa, alakuloa eikä innostusta? Myös jatkokysymys on pysäyttävä: voiko omiin tunteisiin luottaa?
Olisimme hukassa ilman tunteita. Kaikki olisi yhdentekevää, jos mikään ei pelottaisi eikä innostaisi, jos mikään tai kukaan ei vetäisi puoleensa tai herättäisi inhoa.
Meillä ei olisi syytä tehdä mitään tai välittää mistään. Päätöksenteko olisi vaikeaa ja vuorovaikutus takkuilisi.
Tunteet ovat sisäisiä moottoreitamme, ne motivoivat meitä panemaan toimeksi.
”Vuorovaikutuksessa tunteet ovat täysin perustavanlaatuisia. Niistä päättelemme, mitä muut meistä ajattelevat, ja muut tekevät samoin”, sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Eemeli Hakoköngäs kertoo.
Päivittäin koemme monia erilaisia tunteita: haikeutta, huvittuneisuutta, pettymystä, avuttomuutta, hämmennystä, alakuloa, riemua, kiintymystä...
Ilmennämme tunteita pääasiassa eleillä, ilmeillä, äänensävyillä ja kehon asennoilla. Kehonkieli on jopa vahvempaa kuin kielellinen viestintä.
Tunteet ovat vanhempia kuin puhuttu kieli. Ne tulevat kaukaa, esi- isiltämme, ja ne ovat kehittyneet evoluutiohistorian myötä nykyisenlaisiksi.
”Tunteet ovat aivot ja kehon kattavia vanhoja biologisia ohjelmia, jotka pyrkivät automaattisesti säätelemään aivojen ja kehon toimintaa suhteessa siihen, mitä ympäristössä tapahtuu”, professori, aivotutkija ja psykologi Lauri Nummenmaa kertoo.
Tunteet ohjaavat kohti hyvää ja poispäin pahasta. Pelko suojaa fyysiseltä vahingoittumiselta ja kuolemalta, ja inho pitää meidät erossa tartuntatautien levittäjistä ja bakteeripesäkkeistä. Rakkaus saa meidät liittymään toisiimme ja pitämään huolta jälkeläisistä.
”Laajat aivoalueet ja hermoradat aktivoituvat automaattisesti erilaisissa vaaratilanteissa. Nämä puolustusohjelmat ovat yhteydessä tajunnallisuutta ja tietoisuutta tuottavien aivojärjestelmien kanssa niin, että voimme kokea, että meitä pelottaa, jännittää tai ahdistaa”, Nummenmaa sanoo.
Puolustusohjelmat vaikuttavat elintoimintoihin, sydämen sykkeeseen, hengitystaajuuteen ja jännittymiseen. Ne myös säätelevät yleistä vireystilaa ja auttavat muokkaamaan ajattelua, aistimista ja tarkkaavaisuutta kuhunkin tilanteeseen sopivaksi.
Kaikki tämä tapahtuu pääasiassa tiedostamattomalla tasolla. Aivot toimivat isoina hermoverkkoina, ja jokainen hermoverkko on yhteydessä kaikkiin muihin hermosoluihin. Tunteet pikemminkin tapahtuvat meissä sen sijaan, että tuottaisimme niitä.
”Tunteet ovat voimakkaita, tajunnan täyttäviä ja pakottavia reaktioita. Sen vuoksi usein ihmettelemme, miten tässä näin kävi tai miten me tähän päädyimme, kun sydän hyppää kurkkuun. Tunteet ohjaavat meitä.”
Tunteet ohjaavat meitä kohti hyvää ja poispäin pahasta.
Myös ympäristöllä, jossa elämme ja asumme, on iso vaikutus siihen, mitä tunnemme.
”Ympäristö määrittelee perusvireystilan, jossa elimistömme pitää olla, jotta pärjäämme. Jos olemme koko ajan hektisessä ja vaarallisessa ympäristössä, meillä on jatkuva puolustustaistelu- ja stressireaktio käynnissä”, Nummenmaa sanoo.
Tunteet myös viestittävät, millainen ympäristö on meille mieluinen ja turvallinen. Eemeli Hakoköngäs kertoo, että erilaiset pimeät ja varjoisat paikat koetaan yleensä pelottavina, samoin liian aukeat paikat.
”Aukeilla paikoilla on hyvä olla kasvillisuutta, joka tuo ihmisille suojan tunteen. Tunne kumpuaa esihistoriastamme. Kasvillisuus ja vihreys tuntuvat ihmisistä usein hyvältä, ja monet kokevat luonnonympäristöjen lisäävän hyvinvointia ja onnellisuutta”, Hakoköngäs sanoo.
Tunteista puhutaan yleensä pelkästään yksilöllisenä kokemuksena. Helposti unohtuu, että ne ovat paljon laajempi ilmiö ja että niiden voimalla on tehty monta pientä ja suurta vallankumousta.
”Unohdamme usein tunteiden sosiaalisen, kulttuurisen ja yhteiskunnallisen puolen, koska tunteet tuntuvat jokaisen omassa kehossa ja mielessä. Ne vaikuttavat kuitenkin olennaisesti kaikkeen inhimilliseen vuorovaikutukseen ihmissuhteiden ja yhteisöjen tasolla”, Hakoköngäs sanoo.
Tunnistatko?
Hämmästyttävää kyllä, erilaisia tunteita on valtava kirjo. Niitä on paljon enemmän kuin äkkiseltään uskoisi. Tunteiden vivahteikas virta kulkee päivittäin lävitsemme, mutta emme välttämättä nimeä kaikkea virrassa kulkevaa.
Opetushallituksen tunnetaitoihin harjaannuttavassa materiaalissa, Tunteesta tunteeseen – ihmismielen tarina kuvin ja sanoin, on 104 tunteen lista aakkosjärjestyksessä. Se antaa maistiaisen tunteiden moninaisuudesta, joka elää meissä kaikissa. Tässä poimintoja:
Hellyys, helpottuneisuus, hengellisyys, hylätyksi tulemisen tunne, hyväksyntä, häpeä, ikävä, ikävystyneisyys, inho, intohimo, jännitys, järkytys, kaipaus, kateus, katumus, kauhu, kiitollisuus, kiihtymys, leikkisyys, luottamus, Nolous, nöyryys, onni, rakkaus, rasittuneisuus, rauha, riemu, riittämättömyys, rentous, suuttumus, syyllisyys, säikähdys, toiveikkuus, turvattomuus, turvallisuus, ujous, uteliaisuus, viha, välinpitämättömyys, väsymys, yksinäisyys ja ystävällisyys.
Lähde: Tunteesta tunteeseen: ihmismielen tarina kuvin ja sanoin - 104 tunnetta aakkosjärjestyksessä
Voimme kuulua päivän mittaan moniin eri tunneyhteisöihin. Tunteet jylläävät kotona, työpaikalla, harrastusporukoissa, järjestöissä ja uskonnollisissa yhteisöissä. Ne vaikuttavat naapurustoissa, ruuhkabusseissa ja kaupan kassalla.
Suuret rock-konsertit, mielenosoitukset ja urheilutapahtumat ovat täynnä tunteita. Vaikka tunnekokemus on yksilöllinen, koemme tunteita suurempina ryhminä.
”Sosiaalipsykologiassa puhutaan ryhmätunteista. Ne luovat yhteistä tunneilmastoa. Koko maan valtaa ylpeys, kun Suomi voittaa kultaa MM-jääkiekossa tai suomalainen voittaa Nobelin palkinnon”, Hakoköngäs kuvailee.
Hän sanoo, että tunnejohtajan ja mielipidevaikuttajan rooli on tärkeä ryhmätunteiden leviämisessä. Media toimii usein niiden välittäjänä. Esimerkiksi jos kuulumme työtiimiin, jolla on haastava projekti, voimme yhdessä kokea tekevämme jotain suurta ja merkittävää.
Johtaja tai muu ryhmän tärkeä jäsen voi lietsoa tätä tunnetta. Jos johtaja tai joku ryhmästä kuitenkin alkaa epäillä hankkeen järkevyyttä, tappiomieliala leviää nopeasti.
Lauri Nummenmaa on samaa mieltä. Hänen mukaansa tunteet ohjaavat ihmisen aivotoimintaa sekä yksilö- että ryhmätasolla ja synkronoivat sitä.
Tunteet saavat aikaan samanlaisen reaktion eri ihmisten aivoissa. Sen vuoksi ihmisten aivot toimivat samaan tahtiin voimakkaiden tunteiden aikana, esimerkiksi pelko- tai paniikkitilanteissa.
”Kyse on parviälystä tai -havaitsemisesta. Tunteet tarttuvat. Seuraamme toisten tunneilmaisuja, tunnepuhetta, eleitä ja ilmeitä ja matkimme niitä huomaamattamme konkreettisen käytöksen tasolla. Meidän on helpompi toimia yhdessä, kun meillä on samanväriset linssit päässä.”
Ihmisten aivot toimivat samaan tahtiin voimakkaiden tunteiden aikana.
Yhdessä tekeminen tai samassa tahdissa toimiminen on tärkeää yhteenkuuluvuuden ja luottamuksen tunteen kannalta. Kun matkimme toistemme eleitä ja puheenpartta, viestimme toisille, että kuulumme samaan porukkaan.
”Uskonnollisissa tai urheilujoukkueiden rituaaleissa samanaikainen laulaminen, tekeminen ja ylävitosten heittäminen lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tartuttaa myönteisiä tunteita. Sama pätee kuorossa laulamiseen, tiimityöhön ja perhe-elämään”, Nummenmaa sanoo.
Myös Eemeli Hakoköngäs korostaa tunteiden tarttuvuutta. Hän antaa esimerkin:
Jos menemme kauppaan allapäin, mutta meitä palveleva myyjä on iloinen, ystävällinen ja kohtelias, saatamme astua kaupasta ulos hyvällä tuulella. Ilo tarttuu.
”Vastaavasti jos pomo on työpaikalla huonolla päällä ja haukkuu meidät, kiukuttelemme sen jälkeen jollekin työkaverille, ja ikävä tunne leviää”, Hakoköngäs kuvailee.
Kielteisten tunteiden tarttumisen voi myös estää. Hakoköngäs puhuu tunnejudosta.
”Esimerkiksi poliisit ja sosiaalityöntekijät puhuvat aggressiiviselle ihmiselle mahdollisimman neutraalisti menemättä mukaan hänen tunnetilaansa. Kun he puhuvat rauhoittavasti, vaarallinenkin tilanne voi ratketa ilman voimakeinojen käyttöä.”
Mikä parasta, kuka tahansa voi oppia väkivallatonta viestintää ja vuorovaikutusta ja sitä, ettei provosoidu, kun provosoidaan.
Tunteet voivat myös valehdella, eivätkä ne ole itsessään viisaita. Voimme liittää myönteisiä tunteita asioihin, jotka tosiasiassa ovat meille tai muille kielteisiä. Samalla tavoin voimme liittää kielteisiä tunteita asioihin, jotka voivat olla meille myönteisiä.
”Joku voi pelätä väkijoukkoja tai hammaslääkäriä, mutta hän voi oppia muokkaamaan tunteitaan palvelemaan paremmin itseään”, Hakoköngäs sanoo.
Hänen mielestään korostetaan usein liikaa sitä, että meidän tulee kuunnella omia tunteitamme ja toimia niiden mukaan. Tunteista ei kuitenkaan voi suoraan päätellä, onko jokin asia hyvä vai huono.
Tunteiden määritelmään sisältyykin usein kognitiivinen arvio, eli pohdintaa siitä, mikä tämä tilanne oikeastaan on ja mikä tämä minussa virinnyt automaattinen reaktio on.
”Syke saattaa nousta ja kurkkua puristaa. Terapian tai itsearvioinnin kautta voimme kuitenkin huomata, että fysiologinen reaktio johtaa harhaan, eikä tilanne ole sellainen kuin olemme luulleet”, Hakoköngäs sanoo.
Aivot ja hermosto toimivat pääasiassa automaattisten ohjelmointien ja aiempien kokemusten pohjalta. Sen vuoksi tunne- ja tietoisuustaidot ovat niin tärkeitä.
Tunteet ovat kehittyneet erilaisissa oloissa kuin nykymaailma. Todelliset vaarat ja uhkat ovat nyt erilaisia kuin esi-isien aikaan Afrikan savanneilla.
Tunteista ei voi suoraan päätellä, onko jokin asia hyvä vai huono.
Myös traumaattiset ja vaikeat kokemukset muokkaavat tunnejärjestelmää. Aiemmin koetun kaltaiset tilanteet laukaisevat helposti ylimitoitetun tunnereaktion, vaikka tilanne olisi täysin turvallinen nykyisen minämme näkökulmasta.
Itsetuntemus auttaa onneksi luovimaan tunnereaktioiden keskellä.
Tunteiden biologinen perusta on Lauri Nummenmaan mukaan kaikkialla maailmassa sama. Isoimmat erot ovat siinä, miten ja missä tilanteissa eri kulttuureissa on hyväksyttävää näyttää tunteita.
Näin on myös Eemeli Hakokönkään mukaan. Tutkijoiden perustunteiksi nimeämät tunteet – viha, pelko, ilo, suru, rakkaus, yllättyminen – ovat kulttuurista riippumattomia, mutta kulttuuri säätelee niiden ilmaisemista.
Esimerkiksi Italiassa ilmaistaan tunteita eri tavoin kuin Suomessa.
”Kulttuuri sosiaalistaa meidät tunteiden ilmaisusääntöihin. Se on muotti, joka antaa muodon tunteille”, Hakoköngäs sanoo.
Hän kertoo, että on olemassa myös tunteita, joita ei tunnisteta kaikissa muissa maissa. Esimerkit hän antaa Portugalista ja Japanista:
Portugalissa saudade sisältää nostalgiaa ja melankolisuutta. Japanissa amae viittaa vanhemman ja lapsen kiintymyssuhteeseen, hemmotteluun ja hellittelyyn, ja se voi esiintyä myös aikuisten välisissä suhteissa.
Samalla kun perustunteet ovat melko muuttumattomia, jokainen aikakausi ja sen normisto vaikuttavat siihen, miten tunteita koetaan ja ilmaistaan.
Isovanhempamme ja vanhempamme ovat kasvaneet erilaisessa tunneilmastossa kuin me.
Hakoköngäs kertoo, että historian saatossa eri tunteita on myös nimetty ja kuvailtu eri tavoin.
Tunteiden historiaa tutkittaessa on havaittu, että on ollut ajanjaksoja, jolloin jopa ylenpalttiset tunteet ja niiden ilmaisu on ollut hyväksyttyä.
Joinakin aikoina taas on arvostettu hyvinkin minimalistista tunneilmaisua.
”Nyt elämme aikaa, jolloin tunteita ilmaistaan runsaasti. Se näkyy kaikessa mediasta poliittiseen viestintään.”
Lähteenä on käytetty myös Jaana-Mirjam Mustavuoren teosta Tunnevirrassa. Ymmärrä tunteita – 21 näkökulmaa tunteisiin. Viisas Elämä 2017.
Eemeli Hakoköngäs
on Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian lehtori, tutkija ja Psykologia-lehden päätoimittaja. Hän asuu Helsingissä 1950-luvun kerrostalossa puolisonsa, kahden lapsensa ja kirjojensa kanssa. Vapaa-aikanaan hän lausuu runoja. Häntä kiinnostaa erityisesti vanhempi suomalainen runous.
Lauri Nummenmaa
on aivotutkija, psykologi ja Turun yliopiston PET-keskuksen professori. Hän on kirjoittanut muun muassa teokset Tunteiden psykologia (Tammi 2010) ja Tunnekartasto (2019). Lauri asuu Turussa 1920-luvun kerrostalossa puolisonsa ja kahden teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Vapaa-aikanaan hän kuuntelee musiikkia, soittaa trumpettia ja ajaa urheiluautoa.
