Peilistä katsovat kalpeat, väsyneen näköiset kasvot. Ne kertovat Noora Hautakankaalle, 38, että hän on jälleen kerran tehnyt pitkän työpäivän yrittäjänä.

Noora johtaa kolmea Helsingissä sijaitsevaa kierrätysmuotiin erikoistunutta Relove-myymälää. Eniten häntä houkuttaisi tänä iltana sohva, mutta hän on lupautunut työpäivän jälkeen pidettävään kutsuvierastilaisuuteen.

Siellä häntä odottaa sähköinen tunnelma ja sali täynnä kiinnostavia ihmisiä, astioiden kolinaa, lasin helähdyksiä ja salamavalojen räpsähdyksiä.

Äänet soivat Nooran päässä vielä yöllä kotonakin. Illan keskustelut pyörivät hänen päässään: Mitä sanoin kenellekin ja miksi? Mitä toinen tarkoitti sanoillaan? Noorasta tuntuu kuin hänen aivonsa kävisivät ylikierroksilla.

Aikaisemmin hän luuli olevansa jotenkin epänormaali rasittuessaan sosiaalisista tilanteista, joihin hän kuitenkin mielellään hakeutuu. Nykyisin hän tietää olevansa ihminen, joka kuormittuu, kun ärsykkeitä on paljon. Väsyneenä hän myös ylianalysoi herkästi omaa käytöstään ja muiden mielialoja.

Yhdysvaltalainen psykoterapeutti, psykologian tohtori Elaine Aron löysi ja nimesi erityisherkän persoonallisuustyypin 1990-luvun alussa.

Aronin mukaan noin viidesosa ihmisistä on synnynnäisesti erityisherkkiä. He aistivat tavallista voimakkaammin muiden ihmisten tunnetiloja ja ulkoisia ärsykkeitä, kuten ääniä ja tuoksuja. Erityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi vaan ominaisuus.

”Tajusin olevani erityisherkkä, kun olin sairastunut uupumukseen pari vuotta sitten. Hakeuduin silloin yksityislääkärin vastaanotolle väsymysoireideni takia”, Noora kertoo.

Hän oli ollut silloin yrittäjänä neljä vuotta. Työtahti oli kiihtynyt vuosi vuodelta huomaamatta, sillä Noora suhtautuu työhönsä intohimoisesti ja tinkimättömästi.

”Kun rakastaa työtään ja nauttii siitä, uupumista ei välttämättä itse huomaa. Juuri siksi tilanne on vaarallinen.”

Nooran väsymysoireille ei löytynyt fyysistä syytä, ja lääkäri otti yhdellä vastaanottokäynnillä puheeksi erityisherkkyyden. Se voisi selittää Nooran uupumista.

Noora haki tietoa erityisherkkyydestä, ja hän tunnisti sen kuvauksista omia luonteenpiirteitään.

Noora alkoi voida pikkuhiljaa paremmin, kun hän opetteli ottamaan omaa aikaa ja tunnistamaan tilanteet, joissa hän väsyy herkästi. Sellaisia ovat esimerkiksi kutsut, joissa on paljon ihmisiä, ääniä ja valoja.

”Vaikka olen sosiaalinen luonne ja viihdyn seurassa, tarvitsen paljon yksinoloa ja palautumista. Olen opetellut ei-sanan käyttöä. En enää pelkää jääväni jostain paitsi, vaikka en vastaakaan myöntävästi jokaiseen pyyntöön.”

Noora on oppinut, että erityisherkkyytensä takia hän tuntee niin hyvät kuin huonotkin asiat syvästi ja kokonaisvaltaisesti.

”Aistin ja tunnen kaiken voimakkaasti. Itken ja nauran herkästi. Se on yhtä aikaa kuluttavaa ja palkitsevaa.”

Noora saattaa välillä juuttua kiinni pikkuasioihin. Puolihuolimaton tokaisu tai tekstiviesti voi saada hänen mielessään isot mittasuhteet, kun hän alkaa miettiä, onko sanoilla jokin syvempi tarkoitus. Sellainen alkaa kuormittaa, jos kierrettä ei saa katkaistua.

”Aloitin terapian sen jälkeen kun uuvuin. Ongelmieni juurisyyt ovat liiallisessa tunnollisuudessani ja halussani miellyttää muita. Terapiassa olen tunnistanut omia toimintamallejani ja alkanut muuttaa niitä, jotka eivät enää toimi.”

Noora haluaa tehdä asiat oikein ja välttää virheitä. Siksi hän ylianalysoi omaa käytöstään ja muiden reaktioita.

”Analysoin asioita liikaa silloinkin, kun ei ole mitään analysoitavaa. Tämä pätee erityisesti ihmissuhteisiin. Olen yrittänyt opetella kysymään toiselta suoraan, mitä hän sanoillaan tarkoittaa. Olen myös opetellut itsemyötätuntoa, mutta se ei ole suorittajaluonteelleni helppoa. Yritän ajatella, että teen asioita voimavaroilla, joita minulla sillä hetkellä on.”

Erityisherkkä ihminen aistii, miten ihmiset ympärillä voivat. Empaattinen ihminen ottaa herkästi muiden pahan olon kantaakseen.

”Kun olen keskustellut ystävien ja ammattilaisten kanssa, olen oivaltanut, miten paljon energiaa herkkyyteni minulta vie. Kannan maailmaa harteillani”, Noora sanoo.

Toisaalta empatiakyvystä on hänelle apua luovassa työssä ja yrittäjänä. Noora aistii herkästi ihmisten tarpeita ja tulevia trendejä.

”Erityisherkkyys ei ole minulle vain taakka vaan myös voimavara, jota haluan vaalia. Niin voin saada sen parhaat puolet käyttööni. Herkkyys ei ole sama asia kuin hauraus.”

Herkkyys näkyy Noorassa myös fyysisesti. Hän on sairastanut migreeniä lapsesta saakka. Nykyään voimakkaita päänsärkykohtauksia on viikoittain.

Kovat valot ja äänet sekä sokeri ja lisäaineet voivat laukaista kohtauksen. Siksi hänen liikkeissään valaistus ja taustamusiikki on valittu huolella.

”Haluan, että liikkeissäni on kaikilla hyvä olla. Käytämme sisustuksessa tunnelmallisia valoja ja soitamme pehmeää taustamusiikkia. Ne rauhoittavat aisteja ja laskevat kierroksia.”

Kirkas valaistus on pannassa Nooran kotonakin. Se vaatii kumppanilta ymmärrystä ja luovia ratkaisuja.

Tämä ei ole saanut keittiöön toivomaansa työvaloa.

”Mieheni kokkaa usein otsalamppu päässä sadatellen samalla, ettei näe mitään. Toki näille asioille myös nauretaan yhdessä.”

Kihlattunsa Eero Ukkosen, 39, Noora tapasi seitsemän vuotta sitten. Noora suunnitteli silloin kirpputoriyritystä Helsingin Eiranrantaan, jossa Eerolla oli venealan yritys.

Eero on työskennellyt viime syksystä saakka Relove-liikkeiden toimitusjohtajana ja vastaa niiden hallinnosta. Noora on luova johtaja, joka keskittyy brändiin ja konseptin kehitykseen.

”Meillä on omat vastuualueemme, joten tasapainotamme toisiamme. En usko, että Relove olisi nykyisessä kukoistuksessaan ilman Eeroa.”

Yhdessä työskentely on sujunut luontevasti, vaikka moni varoitti parisuhteen ja työn sekoittamisesta. Ainoa miinuspuoli on ollut se, että työt seuraavat väistämättä kotiin.

”Alamme jauhaa yrityksen asioista jo aamiaispöydässä. Sille pitäisi tehdä jotain.”

Kun puhutaan päätöksenteosta, Noorassa on kaksi puolta. Isoista linjoista, kuten uuden liikkeen avaamisesta, hän voi päättää nopeastikin. Pienien nyanssien pohtimiseen taas saattaa kulua kohtuuttomasti aikaa. Noora uskoo, että piirre kuuluu erityisherkkyyteen.

”Vatvominen on raskasta niin itselleni kuin puolisollenikin. Minun oli todella vaikea tehdä päätöstä esimerkiksi kotimme kylpyhuoneen uusista laatoista. Silloin auttoi, kun Eero aikansa kuunneltuaan pani vatvomiselle stopin ja sanoi tiukasti, että asia on nyt päätetty. Suhteessamme minä räiskähtelen ja Eero osaa painaa jarrua.”

Lähestyvä nelikymppisyys on saanut Nooran miettimään äitiyttä.

”Ystäväpiirissämme on paljon pariskuntia, jotka odottavat vauvaa tai ovat juuri saaneet perheenlisäystä. Se on saanut minut pohtimaan tilannettamme. Emme ole yrittäneet lasta emmekä tiedä, haluammeko vanhemmiksi. Kamppailen epätietoisuuden kanssa päivittäin.”

Nooraa mietityttää, olisiko äitiys hänelle tavallista vaikeampaa erityisherkkyyden takia.

”Pelkään, miten pärjäisin vauvan kanssa, kun pikkuasiatkin saattavat sekoittaa päiväni sujumista. En tiedä, miten tulisin toimeen tunteideni kanssa, jos äitiys herkistäisi minua entisestään.”

Noora on huomannut, että lapsettomuus herättää ihmisissä uteliaisuutta.

”Moni on luullut, ettemme voi saada lasta, ikään kuin se olisi ainoa selitys lapsettomuudelle. Tällä hetkellä työ täyttää elämäni liki sataprosenttisesti ja mietin jaksamistani.”

Noora pelkää katuvansa myöhemmin, jollei anna äitiydelle edes mahdollisuutta. Hän myös tiedostaa, ettei lapsen saaminen ole itsestään selvää ja omasta päätöksestä kiinni. Lasta ei välttämättä saa, vaikka haluaisi.

Yksi asia on Nooralle silti päivänselvää.

”Eerosta tulisi ihana isä. Siitä ei ole epäilystäkään.”

Oman erityislaatuisuuden tunnistaminen on vaikuttanut Nooran ihmissuhteisiin. Hän on oppinut hyväksymään sen, ettei kaikkien kanssa tarvitse päästä samalle aaltopituudelle.

Vaikka lapsettomuus ja omat valinnat aiheuttavat paineita, hän uskaltaa elää itsensä näköistä elämää.

”Olin nuorempana kiltti miellyttäjä. Nyt uskallan sanoa mielipiteeni ääneen ja tiedostan, että mielipiteeni kuuluu minulle.”

Nykyisin hän hakeutuu vapaa-aikanaan sellaisten ihmisten lähelle, joiden seurassa hän tuntee latautuvansa.

”Viihdyn avoimien, keskustelevien ihmisten seurassa. Jos tunnen, että joudun kannattelemaan keskustelua yksin eikä toinen lähde juttuun mukaan, se tuntuu kuluttavalta. Silloin alan helposti miettiä, teinkö jotain väärin ja enkö ole riittävä. Pyrin siihen, että osaisin suhtautua erilaisiin kohtaamisiin ilman sen suurempaa analysointia. Joskus ihmisten energiat vain kohtaavat, joskus eivät.”

Noora sanoo, ettei erityisherkkyyden tarvitse rajoittaa elämää, mutta sen tunnistaminen auttaa tekemään itselle sopivia valintoja.

”Nykyisin osaan lähteä pois, jos tunnen olevani väärässä paikassa väärään aikaan. Ärsyynnyn helposti sekasotkusta ja ylipäänsä siitä, jos asiat eivät ole hallinnassa. Toisaalta olen myös opetellut hyväksymään epätäydellisyyttä. Maailmaa ei tarvitse saada valmiiksi, edes minun.”