Netta, 36, oli niin väsynyt, että mietti raskauden keskeyttämistä: ”Oliko vasta lapsen kuolema se piste, jolloin aloin opetella pysähtymään”
Netta Garfunkel oli pohtinut kolmannen raskauden keskeyttämistä. Kun se olikin yhtäkkiä pakko tehdä, hän oppi pitämään itsestään parempaa huolta.
Enää tämä ei ole valintakysymys. Lääkärin sanat kevensivät vähän Netta Garfunkelin musertavaa syyllisyyttä, kun raskaus oli pakko keskeyttää. Nyt päätös oli lääkärin, mutta vain hieman aiemmin Netta ja hänen puolisonsa olivat pohtineet vakavasti raskaudenkeskeytystä.
Netan kolmas raskaus oli alkanut yllättäen joulukuussa vuonna 2023 keskellä lapsiperhekaaosta ja haastavia yrityskauppoja.
Samoihin aikoihin kaksi Netalle läheistä sukulaista menehtyi.
”Istuin sukulaiseni vierellä hänen viimeisillä hetkillään ja vastailin samalla yritykseni kauppakirjaan liittyviin kysymyksiin. Raskaus aiheutti kauhunsekaisia tunteita. En tiennyt, miten jaksaisin kolmen pienen lapsen kanssa”, Netta kertoo.
Kotona odottivat 1- ja 3-vuotiaat pojat. Lisäksi Netta kärsi kovasta raskauspahoinvoinnista. Kun koko perhe sairastui vielä koronaan, väsymys oli niin suuri, että Netta alkoi pohtia raskauden keskeyttämistä.
Päätöstä Netta ja hänen puolisonsa eivät ehtineet tehdä, ennen kuin raskaus olikin pakko keskeyttää.
Tulloin elettiin huhtikuuta vuonna 2024, ja Netta havahtui ensin outoon vuotoon. Hän soitti Naistenklinikalle, ja sieltä rauhoiteltiin, ettei ole mitään hätää.
Yöllä kuitenkin menivät lapsivedet.
Netta Garfunkel, 36
Työ: positiivisen psykologian koulutuspalveluita tarjoavan Joyllan omistaja ja toimitusjohtaja
Asuu: Espoossa
Perhe: puoliso ja kaksi lasta sekä enkelilapsi
Kun Netta pääsi sairaalaan, selvisi, että hänen tulehdusarvonsa olivat tuntemattomasta syystä hengenvaarallisissa lukemissa. Kolmen päivän päästä sairaalaan saapumisesta raskaus keskeytettiin. Raskaus oli viikolla 21 eli se oli edennyt noin puoleenväliin.
Silloin Netasta tuntui, että seinä tuli vastaan. Raskaudenkeskeytys oli viimeinen pisara, sillä Netan elämässä oli ollut jo siihen asti haastavia tilanteita: Netan yrityksellä oli haasteellisia vuosia, ja stressi kasaantui.
Lapsen menetys ja oman hengen menetyksen uhka aiheutti Netalle ristiriitaisia tunteita.
”Tunsin samaan aikaan sekä järisyttävää surua että kiitollisuutta.”
Netta suri lapsen menettämistä, mutta tunsi kiitollisuutta siitä, että hän itse selvisi ja hänen pojillaan on edelleen äiti.
Myös vihantunteet nostivat päätään. Lisäksi Netta tunsi syyllisyyttä: hänhän oli itse pohtinut raskaudenkeskeytystä ja nyt raskaus olikin ollut pakko keskeyttää. Hän myös mietti, oliko hän syönyt tai tehnyt jotakin sellaista, joka olisi aiheuttanut tulehduksen ja lapsen menetyksen.
Netta yritti antaa kaikille tunteille tilaa ja malttaa mielensä, ettei torju niitä suorittamalla arkea.
Sairaalassa oleminen auttoi, sillä siellä Netta sai olla irti arjesta ajatustensa ja tunteidensa kanssa ilman lapsiperheen arkipyöritystä. Oli aika pysähtyä ja pitää töistä sairauslomaa.
Jälkeenpäin Netta ymmärsi, että hoitohenkilökunnalla oli toipumisessa iso rooli. Syyllisyyttä huojensi, kun sairauskertomuksen lukenut lääkäri ymmärsi huomauttaa, että Netta ei olisi voinut millään ajatuksilla aiheuttaa tilannetta.
”Kun mieli on synkkä, kiitollisuus ei riitä kannattelemaan.”
Netta on polttanut itsensä loppuun kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta johtui innostuksesta yrittäjänä, toinen tapahtui haastavassa pikkulapsivaiheessa. Sekä burn outit että lapsen menetys ovat saaneet hänet ymmärtämään hyvien ihmissuhteiden merkityksen.
”Kun mieli on synkkä, kiitollisuus ei riitä kannattelemaan. Pitää hakeutua aktiivisesti ihmisten pariin, vaikka ei huvittaisi.”
Netan kätilönä työskentelevä ystävä vieraili sairaalassa raskaudenkeskeytyksen jälkeen. Hänestä oli apua, sillä hän ymmärsi myös asian lääketieteellisen puolen. Toinen ystävä toi ruokaa. Puolisokin tuki Nettaa. Hän sai paljon tukea myös tutuilta, jotka eivät ole niin läheisiä.
yrityksessään Netta opettaa muille, miten omaa kehoa ja jaksamista kuunnellaan. Vanha sanonta suutarin lapsilla ei ole kenkiä pitää myös Netan kohdalla paikkansa.
”Mietin, oliko todellakin vasta oman lapsen kuolema se piste, jolloin aloin opetella pysähtymään, ottamaan sairauslomaa ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen ja antamaan aikaa hyvinvoinnilleni.”
Kulunut aika on opettanut Netalle sen, kuinka paljon hänestä löytyy kykyä muutokseen. Nyt hän ymmärtää, että vaikeuksissa saa tarvita ja ottaa vastaan apua. Hän on oppinut myös sen, että on tärkeää elää arvojensa mukaisesti ja itsensä näköistä elämää.
Netta ajattelee, että aina ei ole pakko olla positiivinen. Ajatus on auttanut vaikeuksien keskellä.
Myös itsemyötätunnosta on ollut apua, vaikka sitä Netta on joutunut opettelemaan.
”Olen kova vaatimaan itseltäni. Sairaalassakin meinasi mennä suorittajamoodi päälle, kun mietin, pitäisikö olla jo paremmassa kunnossa.”
Ystävä kuitenkin toppuutteli: on erittäin ok olla aivan lopussa, kun oma henki on ollut uhattuna ja on juuri menettänyt lapsensa.
”Annan itselleni luvan olla keskeneräinen.”
Selviytymisestä Netta ei vielä puhu, sillä vieläkin suru aktivoituu välillä. Hän arvelee, että suru lapsen menetyksestä tulee kulkemaan aina mukana.
Kymmenen kuukautta raskaudenkeskeytyksen jälkeen älysormus vihdoin osoitti, että keho on alkanut palautua. Samalta Netastakin tuntui.
Aika ajoin Netta muistaa pysähtyä ja kysyä itseltään: jotta voisin hyvin, mitä minä tarvitsen juuri nyt? Siihen kysymykseen ei ole edelleenkään aina helppo vastata.
Mutta yhdestä periaatteesta Netta pitää jatkossa kiinni:
”Annan itselleni luvan olla keskeneräinen, mutta pidän rajani ja panen itseni edelle tilanteissa, jotka ottavat enemmän kuin antavat.”
Kiintymys lapseen jatkuu
Vanhemmuutta voi vaalia myös menetettyyn lapseen, sanoo dosentti Tuuli Lahti.
”Myöhäiseen raskaudenkeskeytykseen päätymisestä on edelleen vaikea puhua. Moni pelkää leimaantumista tai että ihmiset eivät ymmärrä, miksi ratkaisu tehtiin. Sosiaalinen paine voi saada eristäytymään, ja jotkut kokevat tulleensa myös kartetuksi.
Tilanne on usein traumaattinen ja tulee eteen yllättäen. Päätös pitää tehdä yleensä nopeasti. Viikon 20 jälkeen keskeytyksen voi tehdä vain erittäin painavin perustein, ja siihen pitää anoa Valviralta lupa.
Surun lisäksi lapsen kuolema voi nostaa syyllisyyden tunteita: teinkö jotain väärin? Syyllisyys kytkeytyy vanhemman vastuuseen ja välittämiseen. Lapsen menettäminen voi aiheuttaa myös häpeää tai pettymystä omaa kehoa kohtaan.
Mitä pidemmälle raskaus on ehtinyt, sitä enemmän raskauden keskeyttämisessä ja lapsen menetyksessä on jäsennettävää. Oma identiteetti ja tulevaisuus pitää rakentaa uudelleen, kun unelmat muuttuvat.
Kiintymys lapseen ei katkea kuolemaan. Surun kanssa eläminen ja oleminen on omanlaistaan. Suru kulkee mukana arjessa ja muistoissa, vaikka surun särmät ehkä ajan kanssa hioutuvatkin.
Monelle kiintymyssuhteen vaaliminen on tärkeää. Lapsesta voi puhua myös lapsen sisarusten kanssa arjessa tai lasta voi muistaa muulla tavoin.
Toisille tiedosta on valtavasti apua, kuten ruumiinavaustiedoista ja selityksen saamisesta tapahtuneelle.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 11/2025.
