"Jäin reilu vuosi sitten leskeksi, kun mieheni kuoli onnettomuudessa. Meillä ei ollut lapsia. Elän yhä surussa enkä saa itseäni takaisin elämään.

Olen lihonut vuoden aikana 30 kiloa syömällä suruuni. Mistä saisin elämänhalua ja voimaa? Elän täysin eksyksissä ja sumussa."

Otan osaa. On todella surullista, että menetit ­miehesi. Hän oli sinulle varmasti hyvin tärkeä.

Sureminen on normaalia. Kun menetys on tullut ­yhtäkkiä varoittamatta, et ole tietenkään pystynyt valmistautumaan siihen millään tavalla. Vuosi on lyhyt aika noin traumaattisen menetyksen jälkeen. On luonnollista, että olet eksyksissä ja sumussa.

Se, että lähetit kysymyksen, osoittaa, että huomaat olevasi yhä elossa. Olet havahtunut siihen, ettei elämäsi päättynytkään. Nyt on päättynyt vain elämä sellaisena, mitä se oli yhdessä miehesi kanssa.

Jäin miettimään, miten tärkeä miehesi sinulle oli. Mitä kaikkia tunteita surusi kätkee taakseen?

Suruaika on tärkeä vaihe. Silloin mieli jäsentelee muutosta, jonka on kohdannut. Mieli etsii selitysmalleja siihen, miksi näin kävi. Se pyrkii myös vahvistamaan muistoja ja toisaalta rakentamaan pitkospuita tulevaan.

Jotta voit auttaa itseäsi elämässä eteenpäin, voi olla tärkeää tehdä ihan tietoista surutyötä. Tee itsellesi konkreettisesti näkyväksi, mikä miehessäsi ja yhteisessä elämässänne oli parasta. Mitä jäit kaipaamaan?

Konkreettisia muutoksia on hyvä tehdä myös kotona. Oletko jo laittanut pois miehen vaatteita ja tavaroita, joita hänellä oli? Se on totta kai kivuliasta. Sinulla voi olla tarve säilyttää kaikki ennallaan. Se on silti aivoillesi väärä viesti siitä, että kaikki olisi ennallaan.

Mieti, millaisen ”muistomerkin” haluat jättää hänestä. Onko se esine, taulu tai jokin hänen vaatteensa?

Olisi hyvä tehdä joitakin muutoksia kodissa, jossa asuitte yhdessä. Niin siitä alkaa pikkuhiljaa muodostua sinun kotisi. Se on turvapaikkasi nyt, kun alat palauttaa itseäsi takaisin elämään.

Lue myös: Miltä kotisi tuntuu?

Kannustan sinua etsimään alueeltasi jonkin sururyhmän tai harrastusryhmän, johon voisit liittyä. En tiedä, oletko uskonnollinen, mutta joskus seurakunnissa voi olla hyviä keskusteluryhmiä.

Olisi tärkeää löytää vertaisia, joiden kanssa voit keskustella kokemuksistasi. Se ei tietenkään ole helppoa.

Myös terapeutti saattaa olla hyvä vaihtoehto. Hänen kanssaan voi jäsennellä ajatuksiaan.

Lue myös: 5 syytä, miksi kannattaa mennä terapiaan

Älä huoli kiloistasi nyt liikaa. Paino kyllä laskee sitten, kun on sen aika.

Ehkä painonpudotukseenkin on hyvä löytää jotakin ulkopuolista tukea, joka tsemppaa sinua liikkeelle.

Käveleminen on terveellisin tapa aloittaa liikkuminen. Saat raitista ilmaa ja tilaa mielelle.

Anna itsellesi aikaa ja lupa surra. Osoita itseäsi kohtaan myötätuntoa. Muista pitää kiinni säännöllisistä päivärutiineista.

Kannusta itseäsi jatkamaan elämää.

Onko sinulla ongelmia? Psykologi Ilona Rauhala vastaa kysymykseesi. Lähetä viesti: kt@a-lehdet.fi. Kirjoita otsikoksi ”Rauhala”. Käsittelemme sähköpostia luottamuksellisesti.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 15/2018