Mitä kauempana taulukoiden mukainen normaalipaino on omasta painosta, sitä ylivoimaisemmalta laihdutushaaste voi tuntua. Tavoitteen edessä ei kuitenkaan kannata musertua. Terveydelle merkityksellinen painonpudotustavoite on usein omaa unelmapainoa helpommin saavutettavissa.

Kun ihminen muuttaa elintapojaan terveellisiksi, ensimmäisenä kehosta lähtee kaikkein haitallisin viskeraalirasva, joka on kertynyt sisäelinten ympärille.

– Laihdutuksen terveysvaikutukset alkavat heti, vaikka puntarilla muutos ei vielä näkyisikään, Suomen Lihavuuslääkäriyhdistyksen toiminnanjohtaja, Paino­klinikan ylilääkäri André Heikius sanoo.

Sisäelinten elpymisen huomaa virkistyneenä mielenä ja entistä parempana jaksamisena.

Mutta kuinka paljon pitäisi laihtua, että sillä olisi terveydellisiä vaikutuksia? Mitä terveyshyötyjä esimerkiksi 78-kiloinen 165-senttinen nainen saa, jos hän laihduttaa viisi kiloa?

Laihdutuksen terveysvaikutuksia pohdittaessa puhutaan yleensä prosenteista. Jo viiden prosentin painonpudotus tuo merkittäviä terveyshyötyjä. Esimerkkitapauksessa viiden kilon laihtuminen tarkoittaisi 6,5 prosentin painonpudotusta.

Laihduttamalla viisi kiloa esimerkkihenkilö puolittaa riskinsä sairastua kakkostyypin diabetekseen. Jos hän sairastaa sitä jo, hän voi vähentää lääkitystä tai päästä sairaudesta eroon kokonaan ja parantua.

Laihtumisesta on myös muita hyötyjä: Esimerkkihenkilön verenpaine ja kolesteroliarvot voivat laskea ja veren rasva-arvot parantua. Laihtuja saattaa saada helpotusta uni­apneaan, astmaan ja nivelrikkoon ja todennäköisyys sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, syöpiin ja Alzheimerin tautiin laskee.

Vaikka nopea muutos houkuttaisi, laihdutuksessa ei kannata hötkyillä.

– Painonpudotustavoite voi olla hyvinkin kunnianhimoinen, kunhan viikkovauhti pysyy puolessa kilossa.

Viiden kilon painonpudotukselle pitäisi siis varata aikaa ainakin kymmenen viikkoa. Rauhallinen tahti antaa keholle ja mielelle aikaa sopeutua muuttuvaan olemukseen ja uusiin elintapoihin.

Painoaluetta, jossa ihmisen paino on ollut korkeimmillaan ja johon keho pyrkii uudestaan, sanotaan set pointiksi. Kehoon on kirjoitettu koodi, joka käskee elimistöä pyrkimään siihen takaisin.

Jos set point on tavoitepainon kannalta liian korkea, sitä voi laskea. Se kuitenkin edellyttää, että laihduttamisen tahti on kohtuullinen ja kehon mekanismit ehtivät mukautua muutokseen.

Laihduttajan avuksi on monenlaisia metodeja.

– Kannattaa olla kriittinen, perehtyä niiden toimintaperiaatteisiin ja pohtia, mikä sopii omaan arkeen pitkällä aikavälillä.

Miksi haluan laihtua? Se on kysymys, jota laihduttamaan ryhtyvän kannattaa Heikiuksen mukaan miettiä syvällisesti. Painoindeksi ja mittanauha kertovat faktaa, mutta myös tunnetason motiiveja kannattaa pohtia.

– Tavoite voi olla, että jaksaa paremmin töissä ja harrastuksissa tai leikeissä lasten tai lastenlasten kanssa.

Laihduttaminen kannattaa tehdä tavalla, joka palvelee omaa motiivia ja jaksamista. Terveydenhuollon ammattilaisilta, kuten ravitsemusterapeutilta, voi pyytää apua laihdutustavan valintaan.

Pätkäpaastot ovat nykyisin suosittuja, ja niiden tehosta on Heikiuksen mukaan tutkimusnäyttöä.

– Monelle sopii intervalleissa toteutettu kalorirestriktio eli syömisen rajoittaminen kellon mukaan.

Ketogeenisella eli hiilihydraatteja välttävällä ja hyviä rasvoja suosivalla ruokavaliolla keho pyritään saamaan ketoosiin, jossa se alkaa polttaa omaa rasvaansa.

– Hiilihydraattien voimakas vähentäminen voi olla monelle laihduttajalle järkevää, mutta kannattaa pohtia, onko metodi liian tiukka. Kuinka kauan vähähiilihydraattista ruokavaliota jaksaa?

Samaa kannattaa miettiä myös paastomenetelmien kohdalla.

On myös ohjelmia, joissa osa aterioista korvataan valmisaterioilla. Niissä kalorit ja ravintoaineet on laskettu valmiiksi.

– Monet hyötyvät ohjatusta ruokavaliomuutoksesta ja ryhmän tuesta, mutta jos ihmisellä on syömishäiriötaipumusta tai paino jojoilee, en suosittelisi metodia, jossa käytetään erittäin matalakalorisia valmistuotteita.

Naisten on tutkitusti vaikeampi laihduttaa kuin miesten. Eroa selitetään naisten hormonitoiminnalla. Heikiuksella on myös toisenlainen teoria.

– Painonhallinta on yhteydessä siihen, miten ihminen käyttää aikaansa. Jos lapset ja koti ovat pääosin naisen vastuulla, ei naisella välttämättä jää aikaa ja energiaa lähteä lenkille tai miettiä omaa syömistä.

Oli metodi tai sukupuoli mikä tahansa, yleensä laihduttajaa riivaa nälkä ainakin joskus.

Nälkävelka syntyy, kun ihminen elää pitkään kulutustaan pienemmillä kaloreilla eikä nälkä tule tyydytetyksi. Velaksi asti kasvava nälkä voi johtaa ahmimiseen ja siten painon lisääntymiseen.

Laihduttaja, joka ”repsahtaa” syömään, ei ole heikko. Hänen kehollaan vain on vahva elinvoima, joka pakottaa syömään. Laihduttajasta voi tuntua, että keho suorastaan taistelee laihduttamista vastaan.

– Niin se taisteleekin. Kun ihminen alkaa laihduttaa, kehossa aktivoituu hätätila. Laihdutus on kropalle merkki, että ihmisellä on kriisi, katastrofi ja nälänhätä.

Nälkää voi hillitä säännöllisellä ateriarytmillä ja laihdutusmetodilla, jossa on tasaiset ateriavälit.

Laihduttajien avuksi ovat tulleet myös uuden polven laihdutuslääkkeet, joita on käytetty Suomessakin jo muutaman vuoden ajan.

Niiden vaikutus perustuu siihen, että ne vievät pois näläntunteen. Heinäkuusta alkaen yksi ­tällainen lääkevalmiste, Saxenda, tulee Kela-korvattavaksi.

– Tämä on hyvä uutinen tasa-arvoiselle terveydenhuollolle. Tähän asti nämä lääkkeet ovat olleet vain harvojen saavutettavissa.