Miksi unohtaminen on tärkeää?
On tilanteissa, joissa toivomme muistavamme kaiken. Unohtaminen on kuitenkin siunaus. On myös erilaisia tapoja unohtaa.
Mihin paninkaan avaimeni? Mikäs tuon ihmisen nimi olikaan? Vaikka unohtaminen voi olla sairauden oire, se on myös aivojen normaalia toimintaa. Jos muistaisimme kaiken, elämästä tulisi hyvin uuvuttavaa, jopa ahdistavaa, sillä muistojen määrä kasvaisi hallitsemattomasti.
”Monet tutkijat ovat sanoneet, että unohtaminen on sääntö, muistaminen on poikkeus. Valtaosa siitä, mitä me koemme, unohtuu”, psykologi ja kognitiivinen psykoterapeutti Marja Saarenheimo kertoo.
Jotkut taas ajattelevat, että unohtaminen on ikään kuin muistamisen häiriö.
”Todellisuudessa sisäsyntyinen unohtaminen on siunaus. Kaikki tiedekirjallisuudessa tunnetut supermuistajat ovat olleet äärimmäisen onnettomia ihmisiä, koska he eivät ole pystyneet unohtamaan yhtään mitään.”
”On sanottu, että unohtaminen on sääntö, muistaminen on poikkeus.”Psykoterapeutti Marja Saarenheimo
Ihminen ei tällöin enää osaa erottaa, mikä on tärkeää ja mikä ei. Muistamisen ja unohtamisen välinen tasapaino auttaa meitä keskittymään olennaiseen. Muistojen lajittelua muistettaviin ja unohdettaviin tapahtuu erityisesti nukkumisen aikana.
Unohtamista ei tapahdu vain yhdellä tavalla, vaan tapoja on useita:
1. Muiston hiipuminen
Muistikuva voi haalistua, jos sitä ei ajan kuluessa aktiivisesti muistella tai käytetä. Tämä on hyväksi terveydelle, koska aivomme suodattavat näin tarpeetonta tietoa pois. Hiipuminen suojelee meitä ylikuormittumiselta, ja sen ansiosta pystymme paremmin omaksumaan ja käsittelemään uutta tietoa.
Myös mieleen palauttamisen hetki on olennainen. Sillä hetkellä muisto on epävakaa ja osa yksityiskohdista voi vain tippua pois tai korvautua toisilla.
”Muistin toimintaperiaate on se, että muisto muuttuu aina. Siihen tulee aineksia tästä hetkestä ja koko siitä kulttuurista, jossa elämme.”
2. Tarkkaavaisuuden herpaantuminen
Joskus tieto tai kokemus ei alun alkaenkaan painu kunnolla mieleen. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että emme keskity tarpeeksi, ympärillä on häiriötekijöitä tai emme pidä itse tietoa tärkeänä. Tästä seuraa, että emme voi muistaa tietoa tai kokemusta.
Tämä suojaa mieltä liialta stressiltä. Kaikkea ei tarvitse muistaa, ja mielen kyky karsia vähemmän olennaista tietoa pois auttaa meitä asettamaan etusijalle tärkeämpiä tietoja ja kokemuksia.
3. Torjunta
Perinteisesti on ajateltu, että ihmisen mielellä on taipumus tukahduttaa aktiivisesti tiettyjä, yleensä traumaattisia tai ahdistusta aiheuttavia muistoja ja tunteita. Ne eivät välttämättä unohdu, vaan voivat nousta myöhemmin esiin muuntuneina tai äkillisinä muistumina, kun mieli on valmis käsittelemään niitä otollisissa olosuhteissa, kuten terapiassa. Nykyään käsite on kiistanalainen.
”Uusien tutkimusten mukaan asia on lähes päinvastoin, että yleensä traumaattinen muisto tulee etsimättä mieleen, se oikeastaan tunkee esiin ja sitä on vaikeata unohtaa”, Saarenheimo sanoo.
4. Sisäsyntyinen unohtaminen
Sisäsyntyinen unohtaminen suojaa aivoja ylikuormittumiselta. Tällöin aivot itse ”päättävät” unohtaa jotain ja tekevät tilaa uudelle tiedolle ja kokemuksille, ja näin unohtaminen auttaa meitä oppimaan uutta tehokkaammin.
Lähteenä myös: Marja Saarenheimo: Kuka minä olen? – Miten muisti meitä määrittää. Vastapaino 2024.
