Vuodesta 2018 Suomi on paistatellut maavertailujen kärjessä. Olemme maailman onnellisin kansa.

Onnellisuutta tavoitellaan ja haikaillaan. Sitä pidetään hyvän elämän mittarina. Onneen kannattaakin satsata, sillä se vaikuttaa meihin hyvin kokonaisvaltaisesti.

Tutkimusten mukaan onnelliset ihmiset ovat muita terveempiä ja saattavat myös elää vertaisiaan useita vuosia pidempään. He myös näyttävät pärjäävän elämässä muita paremmin.

Onnen merkityksen ovat huomanneet tutkijatkin.

– Aiemmin tutkittiin menestystä, nyt kiinnostaa onnellisuus. Tiedämme, että se heijastuu myös menestykseen, sanoo Aalto-yliopiston tutkijatohtori, filosofi Frank Martela.

Onni ei ole täysin omissa käsissä: tutkijoiden mukaan perimä selittää siitä noin puolet. Osa meistä oikeasti syntyy tyytyväisempänä kuin muut.

Silti omaa onnellisuuttaan voi lisätä. Näin vakuuttaa onnellisuudesta kirjoittanut lääkäri ja psykoterapeutti Pekka Aarninsalo.

– Onnellisuus ei vain tipahda syliin. Se on asia, johon voi itse vaikuttaa suhtautumisellaan ja teoillaan.

Kokosimme asiantuntijoiden avulla viisi neuvoa, joita pohtimalla voit tulla onnellisemmaksi.

Onnellisuustutkija Barbara Fredricksonin mukaan onnellisuus voi näkyä ilona, kiitollisuutena, tyyneytenä, kiinnostuksena, toiveikkuutena ja rakkautena. Nämä tunnetilat kertovat, että elämä rullaa mukavasti. Yleensä ihmiset mainitsevat onnen lähteikseen läheiset ihmiset, työn ja turvallisen olon.

Frank Martela uskoo, että onnellisuutta voi lisätä se, jos suhtautuu elämään melioristisesti. Alun perin latinaa oleva sana tarkoittaa ”parantaa”. Meliorismi voi todella parantaa elämää.

Perinteisesti ihmiset jaetaan optimisteiksi ja pessimisteiksi. Meliorismi haastaa kaksinjaon.

Tiedetään, että optimisti elää pessimistiä terveemmin, pidempään ja onnellisemmin. Optimisti uskoo, että asiat menevät aina parhain päin.

Liialliseen toiveikkuuteen liittyy omat sudenkuoppansa. Ehdoton optimisti ei ehkä näe vaivaa muuttaakseen huonoja asioita, koska uskoo, että hyvin käy kumminkin. Pessimisti taas saattaa epäonnistumisen pelossa luovuttaa ennen aikojaan ja jättää elämän rempalleen.

Melioristi taas hyväksyy asiat, joihin ei voi vaikuttaa, ja pyrkii parantamaan niitä, joihin voi.

– Melioristi tekee aktiivisesti töitä paremman tulevaisuuden puolesta, Martela selittää.

Melioristilla on tavoite: hän pyrkii parantamaan itselleen tärkeitä asioita itsensä ja yhteisönsä vuoksi. Martela käyttää esimerkkinä ruotsalaista ilmastoaktivisti Greta Thunbergia. Teinityttö ilmastolakkoili valtiopäivätalon portailla eikä lannistunut, vaikka hänen toimiaan väheksyttiin.

Meliorismi pätee elämän pieniin kuin suuriinkin kysymyksiin. Yritätkö muuttaa epäkohtia vai annatko niiden olla, alistutko? Näetkö, että voit vaikuttaa asioihin?

Kun onnellisia tutkittiin, he olivat ensimmäisinä auttamassa työkaveria ja ohikulkijaa. Onnelliset myös tekevät muita enemmän vapaaehtoistyötä.

– Halu auttaa kumpuaa tunteesta, että kuuluu porukkaan. Ihmisen selviytyminen on ollut kautta aikojen muista kiinni. Impulssi auttaa tulee sisältä. Onnellisuus lisääntyy, kun saa olla hyödyllinen, Martela selittää.

Tarvitsemme kokemusta siitä, että meitä tarvitaan ja pystymme vaikuttamaan asioihin. Nämä molemmat linkittyvät merkityksellisyyden tunteeseen.

Ihmiset, joilla on voimakas merkityksellisyyden kokemus, elävät muita pidempään. Rankka esimerkki on keskitysleirivangeista. He, jotka eivät kadottaneet merkityksellisyyden tunnetta karmeissa oloissa, selvisivät hengissä muita todennäköisemmin.

Melioristi näkee, että omalla elämällä on merkitys. Tämä merkityksellisyyden tunne lisää hyvinvointia. Se saattaa olla meihin ohjelmoitu ominaisuus, ja hyvä niin.

Merkityksen puute nimittäin on vakava psyykkinen puutostila, jolla on yhteys masennukseen ja jopa itsemurhiin.

Mistä merkityksellisyyttä voi sitten ammentaa?

Martela kehottaa pohtimaan asioita, jotka ovat elämässä jo nyt hyvin.

Onko sinulla toimiva parisuhde, rakas harrastus tai tärkeitä ystäviä? Kun miettii, tällaisia asioita voi olla yllättävänkin paljon.

Mieti, mitkä arvot ja tavoitteet ohjaavat elämääsi. Merkityksellisyys asuu niissä. Ne voivat näkyä pienissäkin arjen valinnoissa. Jos ympäristöarvot ovat tärkeitä, onnellisuus voi lisääntyä jo sillä, että valitsee lautaselle kasvisruokaa.

Kyse on usein pienistä hetkistä: kun saa rutistaa ystävää pitkän eron jälkeen, nauttia hyvän aterian tai paijata sylissä nukkuvaa lemmikkiä.

– Älä etsi merkityksellisyyttä ulkopuolelta vaan tutki tuntemuksiasi sisältä. Itselle tärkeisiin asioihin ja hetkiin ei tarvitse löytyä järjellistä selitystä, Frank Martela sanoo.

Merkityksellisyys on kokemus siinä missä lämmön tai myötätunnonkin tunteminen. Se tarkoittaa kaikille eri asioita. Riittää, että se tuntuu itsestä tärkeältä.

Onnelliset osaavat nauttia nykyhetkestä mutta myös katsoa tulevaan. Vaivannäköä ja ponnistelua tavoitteiden eteen sietää paremmin, kun ymmärtää sen merkityksen pidemmällä tähtäimellä.

Vietämme valtaosan päivästämme töissä. Mieluisa työ tarjoaa väylän toteuttaa itseä, onnistua ja saada taloudellista turvaa.

– Missä tahansa työssä voi olla onnellinen, sanoo työelämän onnellisuutta tutkinut Ilona Suojanen.

Suojasen mukaan suhtautuminen työhön on murroksessa. 1980-luvulla syntyneelle Y-sukupolvelle työn täytyy tarjota muutakin kuin palkkaa.

– Nuorille työn tuoma onnellisuus on itsestään selvää. He vaihtavat työpaikkaa, jos ei tunnu hyvältä. Myös vanhemmissa ikäpolvissa on havahduttu katsomaan työtä aiempaa kriittisemmin.

Meliorismin ajatus siitä, että epäkohtia on tärkeää pystyä muokkaamaan, pätee erityisen hyvin työhön. Pienilläkin muutoksilla voi olla iso merkitys viihtyvyydelle.

– Lihanleikkaajat tulivat onnellisemmiksi, kun he saivat terävämmät veitset, Suojanen sanoo.

Jotta omaan työhön voi ja uskaltaa vaikuttaa, tarvitaan psykologista turvallisuutta. Se tarkoittaa, että töissä saa olla oma itsensä ja voi tuoda esiin myös heikkouksiaan.

Yhteiskuntamme on työkeskeinen. Työttömyys on iso isku, varsinkin, jos on määrittänyt itsensä työn kautta.

Tauko työelämästä voi parhaillaan tuoda uusia ajatuksia. Olenko oikealla alalla? Perustaisinko yrityksen?

Merkityksellisyyttä voi hakea paljon muustakin. Esimerkiksi opiskelu ja vapaaehtoistyö voivat antaa saman tunteen kuin palkkatyö.

Yhä useampi haluaa vaikuttaa asioihin ja tehdä maailmasta paremman paikan.

Onnelliset työntekijät ovat tutkitusti myös muita tehokkaampia. He ovat luovia ja mukavia muille. Onnellisuudesta on tullut trendikäs menestymisen merkki.

Osa Suojasen haastattelemista työntekijöistä tunnusti, että onnen vaatimus aiheutti paineita. Kukapa ei haluaisi olla muiden silmissä onnellinen. Mutta entä jos ei ole?

– Osa pukee töihin onnellisuusnaamion, jonka alle piilottaa todelliset tunteensa.

Teeskentely uuvuttaa. Kukaan ei jaksa loputtomiin esittää sellaista, mitä ei oikeasti ole. Samalla saattaa kadottaa kosketuksen todellisiin tunteisiinsa ja tulla entistä onnettomammaksi.

– Aitoa onnellisuutta voi olla vaikea tavoittaa, jos sitä yrittää suorittaa.

Vaikka onnellisuuteensa voi vaikuttaa, sen aktiivinen jahtaaminen kääntyy herkästi itseään vastaan.

On tutkittu, että ihmiset, jotka keskittyvät onnellisuutensa maksimointiin, ovat kykenemättömämpiä nauttimaan elämästä. He eivät ehkä osaa sitoutua nykyiseen työhönsä, asuinpaikkaansa saati ihmisiin, koska etsivät jatkuvasti jotain parempaa ja ihmeellisempää.

Ihmissuhteet kärsivät, jos ihmisellä on jatkuvasti toinen jalka oven raossa.

– Onnellisuudesta voi tulla saippuapala, joka pakenee sitä liukkaammin, mitä kovemmin sitä tavoittelee, sanoo psykoterapeutti Aarninsalo.

– Asiat, joihin kiinnität huomiota, kasvavat. Jos keskityt vain epäkohtiin, hyvät asiat eivät pääse kasvamaan.

Elämä ei ole koskaan valmis, Frank Martela painottaa.

Ei vaikka kuinka melioristisesti suhtautuisi. Kaikkia riskejä ja vaikeita tunteita ei voi poistaa.

Täydellisyyden tavoittelu voi mennä liiallisuuksiin ja ihminen saattaa uupua.

– Pitäisi löytää keskitie, Aarninsalo sanoo.

Hänen mukaansa otamme monet asiat itsestään selvinä. Ratkaisu on kiitollisuus.

Kiitollisuusharjoitukset auttavat olemaan tyytyväinen asioihin, joita elämässä on jo.

– Kun elämä murjoo, jäämme herkästi tilanteen vangiksi. On hyvä muistaa, että asiat voisivat olla huonomminkin.

Vaikka ajattelisi, että onni on omissa käsissä, ajatukseen ei kannata takertua liiaksi. Onnellisuus kytkeytyy aina myös yhteiskuntaan, jossa elämme.

Työn menetys ei ole vain yksilön oma vika, siihen vaikuttaa moni hänestä riippumaton asia. Vaikka raha ei tekisi onnelliseksi, on selvää, että sen puute nakertaa oloa.

– Politiikan pyrkimyksenä pitäisi olla kansalaisten onnellisuus, mutta se jää varsinkin taantumassa talousasioiden jalkoihin, sanoo Aarninsalo.

Kenen vastuulla onnellisuutemme lopulta on?

Kun Ilona Suojanen kysyi tätä tutkimuksessaan asiantuntijatyötä tekeviltä, kaksi kolmesta vastasi, että vastuu onnesta on vain heillä itsellään.

Suojanen pitää ajattelua ahdistavana.

– Emme ole yksinäisiä saaria. Me ihmiset yhdessä rakennamme maailman, jossa elämme. Olemme vastuussa myös muiden onnellisuudesta. Muiden onnettomuus vaikuttaa myös meihin.

Seuraavan kerran kun elämä murjoo, kokeile meliorismia. Pohdi, mitä et voi muuttaa, ja työstä niitä epäkohtia, joita voit. Näin vahvistat tunnetta, että asioihin voi lähes aina vaikuttaa jotenkin.

– Palvelutalon vanhukset eivät välttämättä saa kokea itseään tarpeellisiksi. Yhdessä palvelutalossa vanhukset ottivat asiakseen viikata liinavaatteita kaappiin. He saivat tuntea olevansa hyödyksi hoitajille. Asioihin voi vaikuttaa, vaikka elämänpiiri olisi pieni, Martela sanoo.

”Olen samoilla linjoilla edesmenneen filosofi Bertrand Russellin kanssa, että onnellisuus liittyy ystävälliseen kiinnostukseen ihmisiä ja asioita kohtaan. Russell tarkoitti, että mitä useammista asioista on kiinnostunut, sitä enemmän on aihetta onneen.

Uteliaisuus onkin mielestäni laiminlyöty onnellisuustutkimuksen alue.

Läheiset ihmissuhteet tekevät minut onnelliseksi. Tärkeää on tulla juttuun itsensä ja muiden kanssa.

Onnellisuus on yhteiskunnallinen kysymys, kuten taloustieteilijä Richard Layard sanoo. Hänen mukaansa päätöksenteon pitäisi perustua kansalaisten mielenterveyden ja onnellisuuden tukemiseen, ei rikkauksien haalimiseen.

Myös tunne joukkoon kuulumisesta tuottaa minulle suurta onnea. Seuraan Englannin Valioliigaa ja kannatan Southamptonia. Kun jalkapallokatsomo on täynnä, jo siitä tulee hyvä fiilis.

Joukkueeni ei menesty kovin hyvin, mutta se ei haittaa. Kun on häviäjän puolella, tuottaa sitäkin suurempaa iloa, kun pelissä käykin hyvin. Siitä herää iso kollektiivinen riemu.

Joku on sanonut, että jalkapallo on maailman tärkein turha asia. Iso osa onnellisuuttani taitaa olla kyky iloita ja nauttia monista muistakin pienistä asioista.”

”Onnellisuus on yhdistelmä yksittäisiä hetkiä ja yleistä hyvää virettä. Omaan onnellisuuteeni liittyy vahvasti tunne siitä, että olen elossa. Niissä hetkissä en muuttaisi mitään, vaikka voisin.

Hetket voivat olla ihan arkisia ja sellaisia, jotka toistuvat joka päivä: herään puolisoni vierestä ja halaamme. Tunteeseen voi riittää, että rakas ihminen on lähellä. Onnen jakaminen lisää onnea.

Onnelliset hetket voivat olla myös äärimmäisiä kokemuksia. Tykkään vaelluksesta ja vuorista. Onni valtaa mielen, kun saavutan huipun – ihan itsekö kannoin kehoni näin korkealle ja jaksoin rankan nousun? Vahva elämisen tuntu tulee myös, kun tunnen yhteyttä luontoon.

Vuoren huipulla tajuan oman pienuuteni, myös ongelmieni pienuuden. Metsässä taas olen yksi eliöistä.

Työ onnellisuustutkijana tuo minulle onnea. Se on vahva osa identiteettiäni. Parhaat hetket ovat niitä, kun työ sujuu, teksti rullaa ja saan jakaa oivalluksiani.

Onnelliseen elämään kuuluvat kaikenlaiset tunteet ja kasvukivut, myös suru. Onnettomina hetkinä olen tajunnut, että näin ei voi jatkua, jonkin on muututtava.

Arvostan myös onnellisia hetkiä enemmän, kun tiedän miten asiat voisivat olla. Surullisuuskin voi olla kaunista ja vahvistaa tunnetta, että on elossa.

Yleinen tyytyväisyys kumpuaa siitäkin, kun katson taaksepäin: olen iloinen siitä, että elämäni meni juuri näin.”

”Onnea on, että voi elää omannäköistä elämää. Se saa elämän tuntumaan elämisen arvoiselta. Julistin jo kuusivuotiaana, että minusta tulee maailmantutkija.

Urahaaveeni ei toteutunut suorinta reittiä. Äitini ja veljeni ovat molemmat diplomi-insinöörejä. Muut olettivat, että minäkin kuljen samaa polkua. Suvussa ei ollut tutkijoita.

Ihmiset ovat useasti sosiaalisen ympäristönsä vankeja. Erinäköistä elämää voi siksi olla vaikea tavoitella. Päädyin teknilliseen korkeakouluun ja tein diplomityön Nokialla.

Siellä ymmärsin, että kaikkein eniten minua innostaa mahdollisuus perehtyä asioihin syvällisesti. Yritysmaailmassa tämä ei ole mahdollista. Tajusin, että minulla on tutkijan sielu.

Lähes joka aamu riemuitsen, että saan tehdä työkseni sitä, mitä rakastan: kirjoittaa, lukea ja pohtia ihmisenä olemisen perusmysteereitä.

Onnen löytäminen vaatii rohkeutta kuunnella omaa sisäistä ääntä. Me suomalaiset olemme onnekkaita, kun saamme elää liberaalissa yhteiskunnassa. Meitä ei rangaista, jos teemme eri tavoin kuin muut.

Olen onnellinen, että minulla on oma perhe. Meillä on kolme pientä lasta. Tykkäämme retkeillä lähimetsissä. Onnea on, että pääsee tekemään asioita, joita rakastaa. Niiden ihmisten kanssa, joita rakastaa."

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 8-9/2020.