Maria Kuusiluoma seisoo henkeä pidätellen Kansallisteatterin näyttämöllä. On vuosi 2019, ja Maria heittäytyy 25-vuotistaiteilijajuhlassaan ikääntyvän näyttelijättären Irina Arkadinan nahkoihin Anton Tšehovin klassikossa Lokki.
Näytelmän teemoihin kuuluvat toteutumaton rakkaus, luopuminen, menetykset ja jättäminen.
Unelmaroolia tehdessään Maria joutui miettimään myös omassa elämässään, mistä pitää luopua ja mitä on pakko hyväksyä.
”Jätin sen näytelmän kautta jäähyväiset liitolleni, vaikka tajusin sen vasta paljon myöhemmin. Oivallus iski viime syksynä moukarin lailla.”
Ero oli väistämätön: ”Tunteita ei voi pakottaa”
Maria Kuusiluoma, 51, erosi vuodenvaihteessa viisitoista vuotta kestäneestä liitostaan. Hän ei tarkkaan muista hetkeä, jolloin tajusi, että ero oli väistämätön. Jossain sisimmässä oli kalvanut ajatus, että pitkä parisuhde kulkee vääjäämättä kohti loppuaan. Hän ei ollut enää onnellinen.
”Tunsin olevani liitossani yksin. Toimimme kotona kuin perheyritys mutta meillä ei ollut kunnollista parisuhdetta. Halusin koko ajan, että asiat alkaisivat välillämme toimia, mutta eivät ne alkaneet.”
Maria Kuusiluoma oli työstänyt suhteen tilaa lähinnä itsekseen, koska parisuhteen keskusteluyhteys oli vuosien saatossa heikentynyt.
Hän sanoo olevansa ehdoton tahtoihminen, joka ei pelkää kääriä hihojaan tiukan paikan tullen. Maria oli päättänyt tehdä liittonsa eteen töitä, mutta aina tahtokaan ei riitä.
”Tunteita ei voi pakottaa. Rakkaus ei ole valinta – ei enää sitten, kun on menty liian kauas toisistaan. Ja jossain vaiheessa loppuu myös tahto. Loppu on vain lopun odottamista.”
Lasten takia Maria kamppaili pitkään väistämätöntä vastaan. Hän halusi tarjota heille ydinperheen, vaikka hampaat irvessä. Heidän vuokseen hän ajatteli voivansa sinnitellä jo hiipuneessa parisuhteessa.
”Lapsille tämä on iso ja myös traumaattinen asia. Heillä on haasteita elämässä muutenkin, enkä haluaisi järkyttää heidän turvallisuuden tunnettaan. Lapset eivät kuitenkaan ole osallisena vanhempiensa parisuhteessa.”
Eroon liittyi voimakkaita häpeän, epäonnistumisen ja syyllisyyden tunteita, mutta kun päätös viimein konkretisoitui, oli surutyö Marian osalta tehty.
Vuodenvaihteessa pariskunnan tiet erkanivat lopullisesti.
”Päällimmäisenä tunsin helpotusta. Pystyin hengittämään vapaasti. Olen nyt aiempaa onnellisempi, tasapainoisempi ja iloisempi. Tulevaisuus näyttää ihanalta mahdollisuudelta, elämässäni on uudenlaista valoa.”
Elämä heittikin kuperkeikkaa: ”Äidiksi tuleminen on ollut elämäni suurin ja tärkein käännekohta”
On lämmin kesäilta. Kolmen- ja neljänkymmenen ikävuoden puoliväliä käyvä Maria on Linnanmäen kesäjuhlissa, kun hänen ja komean italiansuomalaisen miehen katseet kohtaavat.
Maria tuntee, että tässä on jotain erityistä. Missään nimessä hän ei ole valmis uuteen parisuhteeseen, onhan hän juuri eronnut silloisesta näyttelijäpuolisostaan Jarmo Mäkisestä neljäntoista vuoden yhdessäolon jälkeen.
”Olin suunnitellut eläväni ainakin muutaman vuoden sitoutumatta kehenkään. Tein tämän selväksi myös miehelle.”
Elämä heitti kuitenkin kuperkeikkaa. Pian pari oli umpirakastunut ja alkoi suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Tämän miehen kanssa Maria tajusi haluavansa lapsia, vaikka siihenastinen elämä oli ollut hyvää ilmankin.
Esikoisen, Lucan, saaminen 39-vuotiaana oli pysäyttävä kokemus, joka pisti koko arvomaailman uusiksi. Kahden vuoden päästä esikoisensa syntymästä Maria sai tytön, Lunan. Elämä oli täyttä.
”Äidiksi tuleminen on ollut elämäni suurin ja tärkein käännekohta. Lasteni hyvinvointi menee kaiken edelle.”
Lapset muuttivat parisuhteen dynamiikkaa. Ruuhkavuosien keskellä Maria tasapainoili äidin ja uranaisen roolien välillä.
Maria on kysynyt itseltään jälkeenpäin, osasivatko he miehensä kanssa arvostaa yhteiselämää tarpeeksi vai pitivätkö he liittoa itsestäänselvyytenä. Marian mukaan kyse on aina valinnoista.
”Ajauduimme tilanteeseen, jossa suurin osa kommunikaatiostamme oli lasten kuljettamisista sopimista. Sovittelimme yhteen kalenterisulkeisia ja lopulta pyöritimme arkea mykkinä.”
Kunnioitus ja kompromissit. Kaksi asiaa, jotka Marian kokemuksen mukaan kantavat kaikissa ihmissuhteissa. Ne eivät omassa liitossa loppuaikoina toteutuneet, mutta ne ovat asioita, joita hän haluaa jatkossa kokea ja opettaa myös lapsilleen.
”Meillä on nykyisin lasten kanssa sopimus, ettei perheenjäsenille tiuskita tai puhuta rumalla äänensävyllä. Kukaan ei koulussa tai työpaikallakaan käyttäydy niin. Mikä siis oikeuttaisi meidät kohtelemaan rakkaimpiamme huonosti?”
Suuria menetyksiä: ”Huomasin olevani orpo”
Suurten menetysten kanssa Maria on joutunut kasvokkain myös aiemmin. Kun hän oli kolmekymppinen, menehtyi Tauno-isä yllättäen vain 54-vuotiaana. Pian sen jälkeen samalla kotitilalla asunut 90-vuotias isoisä Antti nukkui pois. Ritva-äiti kuoli kolme vuotta myöhemmin.
Maria huomasi olevansa orpo. Alkoi elämän rankin ajanjakso, joka muutti hänen arvonsa lopullisesti.
”Tunsin olevani yksin maailmassa. Samalla tajusin, että elämä on tässä ja nyt. Isoveljeni Antti-Pekan kanssa päätimme, että selviämme tästäkin. Otimme yhdessä vastuun kotitilastamme Porissa.”
Rankat kokemukset lähensivät sisaruksia entisestään. Isoveli on Marialle edelleen tuki ja turva, järjen ääni niin työn kuin ihmissuhteidenkin osalta. Hänelle Maria kertoi ensimmäisenä myös erostaan.
Lapsuudenkoti antoi molemmille eväiksi vakaan uskon työnteon merkitykseen. Heille korostettiin toimeen tarttumista.
”Älä valita, vaan hoida asiasi, meille sanottiin. Sen ohjeen mukaan olemme toimineet.”
Maria Kuusiluoma sai lapsuudessaan myös vahvan naisen mallin. Sibelius-Akatemiasta musiikinopettajaksi valmistunut äiti ei antanut liikuntakyvyn vieneen polion vaikuttaa uravalintoihinsa tai perheen perustamiseen. Pyörätuolia käyttänyt Ritva koki nuorena kaltoinkohtelua ja syrjintää, mutta selvisi niistä katkeroitumatta. Hän opetti Marialle, ettei katkeroituminen ole vaihtoehto.
”Haluan aina löytää hyvää kaikesta. Olosuhteille emme voi mitään, mutta sille voimme, miten niihin suhtaudumme.”
Parisuhteessa Maria on aina halunnut olla taloudellisesti riippumaton. Hän on sitä mieltä, ettei yhteiskuntamme ole vieläkään täysin tasa-arvoinen. Mies voi tienata enemmän ja elättää perhettä, mutta miehelle voi olla vaikeampi kestää naisen rooli perheen elättäjänä.
”Minulle on luontevaa, että molemmat hoitavat asiansa itsenäisesti. Itselleni on aina ollut tärkeää pärjätä, niin taloudellisesti kuin muutenkin.”
Vaikka parisuhde loppui, elämään jäi monta hyvää asiaa
Yhtä pitkään kuin Maria Kuusiluoma mietti eroa, prosessoi hän siitä kertomista muille. Alkuun hän avautui uudesta tilanteesta veljensä lisäksi vain parhaalle ystävättärelleen.
Suurin osa ystävistä sai tietää erosta vasta viime kesänä. Salaisuuden pitäminen oli raskasta, mutta Maria halusi suojella lapsia turhilta puheilta.
”Olen kiitollinen, että minulla on luotettava ystäväpiiri eikä asia levinnyt yleiseksi kummastelun aiheeksi. En olisi eroprosessin keskellä jaksanut sitä myllyä ja päivittelyn määrää.”
Vuoden alusta Maria on totutellut elämään kolmisin lasten kanssa.
”Elämäni on aika samanlaista kuin ennen eroa, eli 12- ja 10-vuotiaiden lasteni koulu- ja harrastusasioista huolehtimista. Tärkeintä on, että heille tulee mahdollisimman vähän muutoksia arkeen.”
Marialla on yhteishuoltajuus entisen miehensä kanssa. Hän on kiitollinen yhteisistä vuosista ja kahdesta ihanasta lapsesta. Vaikka parisuhde loppui, jäi elämään monta hyvää asiaa.
”Mieheni sukulaisista muodostui minulle toinen perhe, jonka jäsenten kanssa olemme edelleen läheisiä. Vietin juuri entisen mieheni siskon kanssa tyttöjeniltaa.”
Juuri nyt Maria iloitsee paluusta näyttämölle pitkän koronatauon jälkeen. Hän on työskennellyt Kansallisteatterissa 27 vuotta, niistä kiinnityksellä jo 24 vuoden ajan.
Marian syksyyn mahtuu kaksi ensi-iltaa: syyskuussa sai kantaesityksensä Juha Jokelan ohjaama Dosentit-näytelmä. Samoihin aikoihin käynnistyivät Kampaamon harjoitukset.
Maria tähdentää kaiken taiteen tekemisen olevan terapeuttista työtä.
”Teatterin tekeminen on tukenut minua elämäni käännekohdissa. Työnteko on aina ollut minulle henkireikä ja tärkeä arvo.”
Hän tunnustautuu miltei työhulluksi, jolla on aina tuhat rautaa tulessa. Mielessä on pyörinyt myös ajatus, olisiko työhön uppoutumisella ollut osansa parisuhteen kariutumiseen.
”Olen kova suorittaja, haen adrenaliinia työstä. On kuitenkin mahdoton sanoa, mikä vaikutti mihinkin.”
Lähes koko aikuisikänsä, miltei kolmekymmentä vuotta parisuhteessa elänyt Maria sanoo seurustelemisen olevan itselleen luontevaa.
”Olen sitoutuvaa tyyppiä. Minulla on ollut kaksi pitkää ihmissuhdetta. Olen ollut monesti tulenpalavasti rakastunut mutta olenko rakastanut? Olenko osannut rakastaa?”
Pitkän itsetutkiskelun myötä mieleen on noussut myös ajatus, onko hän monen muun lailla rakastanut visiota perheestä, omaa näkemystään siitä.
”Olenko maalannut itselleni kuvan toisesta ihmisestä ja koittanut survoa mielikuvani hänestä siihen maalaukseen? Jos näin on, en ole antanut hänelle mahdollisuutta kasvaa siksi, joka hän on.”
Kun Marialta kysyy, tekisikö hän nyt jotain toisin ihmissuhteissaan, on vastaus valmiina.
”Ihan varmasti tekisin, mutta katson eteen-, en taaksepäin. Näen edessäni ihanan, valoisan polun, joka on mahdollisuuksia täynnä. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä. Luopuminen on ollut luontevaa. Se on ollut helpotus, portti uuteen.”
Onko uudelle rakkaudelle tilaa?
Maria Kuusiluoma säteilee. Hänestä näkee, että hänellä on hyvä olla. Kolmannelle, aikuisen naisen parisuhteelle olisi tulevaisuudessa tilaa. Nyt tärkeintä ovat kuitenkin lapset ja toimiva arki eikä kumppanin löytämisellä ole kiire.
Vaikea seuraa olisi löytääkään, sillä Maria ei juuri liiku ihmisten ilmoilla, eikä häntä ainakaan löydä minkään maailman deittisovelluksista.
Ainoat paikat, joista Mariaa voi etsiä ovat koti, urheilusalit tai Kansallisteatteri.
”Töistä minut löytää. Kukkalähetykset sinne ovat aina tervetulleita”, hän sanoo ja nauraa hersyvästi.
Marian mukaan on haastavaa löytää rinnalle ihminen, jolle kumppanin julkinen työ on luontevaa.
Hän sanoo olevansa intohimoinen, moderni nainen, jonka itsevarma ja karismaattinen, hyväkäytöksinen mies saa syttymään.
”Miehen tulee tietää, mitä tahtoo ja tehdä aloite – mies metsästää, nainen valitsee.”
Pettymykset eivät ole vieneet hänen uskoaan parisuhteeseen, päinvastoin.
”Uskon yhä ehdottomasti rakkauteen, nyt ehkä enemmän kuin koskaan.”
”Vaikka elän yksin, enää en ole yksinäinen”
Viiden vuoden kuluttua Maria toivoo harjoittavansa edelleen rakasta ammattiaan. Elämään on ehkä tullut henkilökohtainen ystävä, vaikka tämän kanssa asuttaisiin eri osoitteissa.
”Haavekuvissani lapset ovat jo lähes täysi-ikäisiä, pärjääviä ja onnellisia. Voin katsoa heitä tyytyväisenä ja todeta, että he selvisivät tästäkin.”
Täydellisiä ihmisiä ei ole, eikä täydellisiä eroja. Maria heittää pilke silmäkulmassa ilmaan ajatuksen ’ruotsalaisesta erosta’. Siinä kaikki entiset ja nykyiset kumppanit lapsineen ovat yhtä suurta perhettä, joka viettää iloisesti aikaa yhdessä.
”Olisivatpa kaikki erot niin helppoja. Erosta jää aina jälki, vaikka päätös olisi tarkkaan punnittu”, hän vakavoituu.
Yksi vaihe on eletty loppuun. Maria on valmis menemään eteenpäin.
”Vaikka elän yksin, enää en ole yksinäinen. Olen vapaa. Ja täydellisen vapauden ja riippumattomuuden tunne on huumaava.”
Maria Kuusiluoma pitää ohjenuoranaan teatterintekijä Anne Bogartin iätöntä, viisasta lausetta.
”Pidä kiinni tiukasti. Päästä irti kevyesti.”
Artikkeli on julkaistu Eevassa 10/2021.
Kurkista roolien taakse myös Eevan Facebookissa ja Instagramissa.
IhmisetVuokko Hovatta löysi uuden rakkauden: ”Olen sen verran vakavissani, että en halua salailla tätä”
IhmisetPirkko Hämäläinen haluaa pysyä avoimena rakkaudelle: ”Pitkästä aikaa olen vastuussa vain itsestäni”
IhmisetEini: ”Anoreksia jätti minuun pysyvät jäljet”
IhmisetVanessa ja Jari Kurrin suhde on kestänyt yli kaksikymmentä vuotta: "En ole koskaan miettinyt ikäeroamme"
