Sairaanhoitaja Mari Kaunismäki, 45, ja projektipäällikkö Sami Ollila, 51, asuvat Porissa. Marilla on 19- ja 15-vuotiaat tyttäret.

Mari:

”Meistä tuli Samin kanssa Tinderissä match tammikuussa, eli tykkäsimme molemmat toistemme profiileista. Taustallani oli puolitoista vuotta aiemmin päättynyt parin vuoden suhde ja sitä ennen 17 vuoden avioliitto, josta minulla on kaksi tytärtä.

Muistin Samin teinivuosilta, jolloin olimme mukana kirkon nuorisotoiminnassa. Sami oli minua kuusi vuotta vanhempi, eikä tietenkään muistanut minua.

Aloimme kirjoitella. Samille selvisi Facebookista hiljattain sairastamani rintasyöpä, mutta hän ei pelästynyt­ sitä, vaan suhtautui hyvin kauniisti ja luonnollisesti. Voi jopa ajatella, että sairaus ohjasi keskustelumme heti syvällisille vesille. Ajatusmaailmassamme ja arvoissamme oli paljon yhtäläisyyksiä.

Samin parisuhdetausta oli hyvin erilainen kuin minulla. Hänen avioerostaan oli jo 20 vuotta ja sen jälkeen hänellä oli saman verran sinkkuvuosia, joihin mahtui lyhyitä suhteita. Se hiukan mietitytti minua, varsinkin kun Porissa melkein kaikki tuntevat toisensa.

Olin arka aloittamaan suhdetta. Olin kokenut suuria pettymyksiä. Mietin, mitä erityistä minussa on, että Sami haluaisi vakiintua. Voinko luottaa häneen?

Olemme puhuneet varmasti enemmän kuin moni pari puhuu koko avioliiton aikana. Olemme luvanneet, että suhteeseen ei kuulu muita ihmisiä, ei salaisia tekstiviestejä eikä ihmissuhdepelailua somessa.

Tykkään Samin parrasta. Häntä on mukava katsella. Sekin vetoaa, että Sami on liikunnallinen ja viihtyy luonnossa. Hän on vaeltanut paljon enemmän kuin minä, mutta ei odota, että olisin kaiken osaava erämimmi.

Sami puhuu kauniisti. Välittäminen näkyy myös siinä, miten hän katsoo minua. Nukumme käsi kädessä ja vietämme paljon aikaa kainalokkain. Nukumme paljon ja heräämme aikaisin. Terveellinen ruoka on hänelle yhtä itsestäänselvä asia kuin minulle.

Nyt olen parantunut. Haluan keskittyä terveyteen, en sairauteen, mutta joskus pelottaa. Sami on tukenani. Uskon, että tasapaino ja onni löytyvät siitä, että osaamme olla tässä hetkessä. Emme elä sitkuelämää.”

Sami:

”Ensimmäisellä tapaamisellamme minun piti viedä Mari autoajelulle merenrantaan, mutta jäinkin hänen luokseen juttelemaan koko illaksi. Huomasimme, että meillä on hirmu samanlainen maailmankatsomus. Elämän­tilanteemme ja suhdetaustamme olivat vain erilaiset.

Avioliittoni kesti kuusi vuotta, ja sen jälkeen elin sinkkuelämää. En liidellyt kukasta kukkaan, mutta en vain löytänyt ketään sopivaa. Totuin olemaan yksin. Vietin monta joulua kuntosalilla, enkä ollut edes juhlapyhänä yksinäinen. Kaikkeen tottuu, jos haluaa tottua. Toki kaipasin läheisyyttä.

Olin pitkään eri treffisovelluksissa. Pori on aika pieni paikka, ja tuntui siltä, että samat tyypit pyörivät sinkkuina. Tapasin monia kivoja ihmisiä ja seurustelinkin. Voi olla, etten lähtenyt suhteisiin sydämellä mukaan ja varmasti loukkasinkin ihmisiä. Melkein etsin syitä lopettaa suhde ennen kuin sen eteen olisi pitänyt tehdä töitä.

Olin juuri ennen Maria päättänyt, että lakkaan etsimästä suhdetta. Ajattelin, että viihtyisin hyvin itsekseni vaikka koko loppuelämäni. Luonnossa liikkuminen ja Vaellus-Facebook-ryhmän ylläpito veivät vapaa-aikani. Perustamani ryhmä on paisunut yli 80 000 jäseneen. Ryhmän ylläpito toi paljon sisältöä elämääni.

Onko kyse feikkiprofiilista, mietin aluksi. Eihän näin kaunista naista ole Porissa! Epäilys vahvistui, kun Mari hävisi Tinderistä, vaikka viestittely oli alkanut lupaavasti. Onneksi löysin hänet Facebookista.

Marissa kolahti kokonaisuus: kauniit silmät, hymy, liikunnallisuus ja positiivinen suhtautuminen elämään. Hän vain kolahti, mutta oli se myös päätös. Ajattelin, että tuossa on minulle maailman paras ihminen, josta kannattaa pitää kiinni. Suljin takaportin. Vasta sitten suhde voi onnistua, kun on valmis näkemään vaivaa.

Kukaan ei ole tässä iässä tyhjä taulu, vaan kaikilla on menneisyytensä. Tulevaisuuttakaan ei voi tietää.

Olemme Marin kanssa samalla aaltopituudella, ja meillä on paljon läheisyyttä. Se voi tarkoittaa kosketusta ohi mennessä tai sarjan katsomista lähekkäin. Toisen vierestä heräämiseenkin tottuu yllättävän nopeasti.

Rakkaus on tuonut tyyneyden. Kun lähetän Marille sydämen kesken työpäivän, en tee sitä, koska se kuuluu asiaan, vaan koska toisen ajattelemisesta tulee hyvä olo.”

Kuvateksti: Sami ja Mari jakavat yhteiset arvot sekä rakkauden luontoa kohtaan. "Onni löytyy siitä, että osaamme olla tässä hetkessä."