Ensimmäisellä lyhytterapeutti Taina Riston vastaanotolla Viivi, 29, huomasi, että hän on ollut lapsena yllättävän neuvokas ja hänellä on ollut turvallisia ihmisiä ympärillään. Viivi sai rohkeutta ajatella, että vanhoihin vaikeuksiin ei välttämättä enää kannata etsiä vastausta.

Tämä vastaanotto on toinen ja tehdään videopuhelun välityksellä.

Opinnot jännittävät Viiviä. Taina muistuttaa, että jokainen ammattilainen on omanlaisensa.

Taina Risto: Hei Viivi, kiva nähdä. Mikä on mennyt viime aikoina aiempaa paremmin?

Viivi: Saatiin vihdoin lupa tehdä etätyötä. Se on hyvä alku. Työpaikallani se ei ollut tietoturvasyistä niin yksinkertaista kuin muilla aloilla.

Taina: Hyvä uutinen. Miten se muuttaa asioita?

Viivi: Voin nukkua aamulla vähän pidempään, ja kun kotona ei tule keskeytyksiä, saan enemmän aikaan kuin työpaikalla.

Taina: Ehkä etätyö helpottaa myös opiskelua. Mitä sille muuten kuuluu?

Viivi: Olen hieronut muutaman koiran ja perehtynyt vähän teoriaan. Tarkempaa opintosuunnitelmaa en ole vielä tehnyt. Pelkään, että epäonnistun, kun minulla ei ole vielä paljon kokemusta. Osa koiranomistajista on vaativia, ja koen, että pitäisi osata enemmän. Tämä voi tietenkin olla vain oma tunteeni.

Taina: Millaisia ne hierontatilanteet ovat olleet?

Viivi: Ihan hyvin ne ovat menneet. Mutta pelkään, että jos kaikki menee mönkään, ihmiset puhuvat muille, että olen ihan mahdoton. En ole koskaan tykännyt olla esillä. Koulussakin esitelmät olivat aina kauheita. En ole koskaan tykännyt siitä, että kaikki kuuntelevat minua.

Taina: Ymmärrän. Kaikki eivät kerta kaikkiaan pidä esillä olemisesta. Mikä siinä tilanteessa sinua eniten jännittää?

Viivi: Onhan se hierominen tavallaan esiintymistä, vaikka en olekaan missään lavalla. Pitää käsitellä koiraa ja samalla kysellä ja keskustella koiranomistajan kanssa.

Taina: Pitääkö olla koko ajan äänessä? Millaisista asioista puhut näissä tilanteissa mielelläsi?

Viivi: Koirasta kaikkea yleistä, vaikka sen kanssa harrastamisesta. Ehkä joskus kokeneempana keskustelisin enemmänkin, mutta vielä ei tunnu siltä. En ainakaan halua lähteä arvioimaan koiran terveysasioita, kun en ole varma.

Taina: Sehän on vain viisautta, että et esitä varmempaa kuin mitä olet. Entä olisiko mahdollista, että tekisit tilanteista enemmän omannäköisiäsi? Olet rauhallisen oloinen ja luulisi, että moni juttelee sinulle mielellään. Voisitko sanoa, että sopiiko, jos jutellaan tämän jälkeen ja keskittyisin ensin hieromiseen?

Viivi: Varmaan jollekin voisin sanoa, mutta tarvitaan pelisilmää. Joku voisi tuosta loukkaantua.

Taina: Varmaankin on oleellista sisäistää se, että jokaiseen ammattiin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Ettehän sinä ja neljä työkaveriasi varmaankaan ole samanlaisia ihmisiä, vai mitä?

Viivi: Emme todellakaan ole!

Taina teettää Viivillä mielikuvaharjoituksen. Viivi näkee tulevaisuuden eri silmin.

Taina: Tehdäänpä tulevaisuuteen sijoittuva mieli­kuvaharjoitus: Kuvitellaan, että olet toiminut koirahierojana jo viisi vuotta ja sinusta on tullut pidetty ammattilainen. Asiakkaita on mukavasti ja teet hierontaa yhä päätyösi rinnalla. Tuttava kysyy kuulumisiasi, ja sinä vastaat, että tosi hyvää kuuluu. Mitä tarkemmin kertoisit?

Viivi: Kertoisin, että minulla on erillinen työskentelytila ja käyn joskus asiakkaiden luona. Pidän siitä, että saan hieroa erirotuisia koiria.

Taina: Tuttavasi haluaisi myös tietää, mikä siinä työssä viehättää.

Viivi: Se, että kaikki koirat ovat omanlaisiaan. Tuntuu hyvältä nähdä onnistuneita hoitotuloksia.

Taina: Entä millaisia ne koiranomistajat ovat?

Viivi: Jokainen koiranomistaja on yksilö, mutta tätä työtä tehdäänkin koiran, ei ihmisen takia.

Taina: Just näin! Entä teetkö työtäsi kahdestaan koiran kanssa vai onko omistaja vieressä?

Viivi: Se riippuu ihmisestä ja koirasta. Osa koirista saattaa rentoutua kaksin hierojan seurassa, osa taas, kun omistaja on vierellä.

Taina: Tuttavasi haluaisi vielä tietää, elääkö tuolla työllä, onko se siis päätyötä?

Viivi: Riippuu siitä, paljonko tekee ja missä asuu. Minulle tämä on harrastus, josta tienaa vähän.

Taina: Onko sinulla vielä tähän liittyvä unelma?

Viivi: On. Voisin harkita jatko-opintoja. Tarjolla on vaikka mitä, jos rahkeet ja rahat riittävät.

Taina: Harjoitus loppui. Miltä vastaukset tuntuivat?

Viivi: Tuntui siltä, että vastaukset voisivat olla mahdollisia. Olisi kiva, jos viiden vuoden kuluttua osaisin tehdä tätä työtä hyvin.

Viivin nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Haluaisitko mukaan Terapiassa-sarjaan? Kerro tarinasi lyhyesti ja ilmoittaudu täällä.