Viivi hakee apua lyhytterapiasta väsymyksen ja saamattomuuden kierteeseen, osa 1: "Välillä tuntuu, etten saa mitään aikaan"
Hyvinvointi
Viivi hakee apua lyhytterapiasta väsymyksen ja saamattomuuden kierteeseen, osa 1: "Välillä tuntuu, etten saa mitään aikaan"
Viivi aloitti lyhytterapian terapeutti Taina Riston vastaanotolla. Opinnot takkuavat, ja kipeät muistot painavat mieltä. Tuoko lyhytterapia apua hankaliin tunteisiin?
Teksti

Kuvat

Julkaistu 8.6.2021
Kauneus ja Terveys

Viivi, 29, on tullut lyhytterapeutti Taina Riston vastaanotolle, koska hän haluaisi enemmän itseluottamusta. Työ taloushallinnossa kyllästyttää eivätkä sivutoimisesti aloitetut opinnot etene.

Lapsuusmuistot ovat alkaneet kummitella taas mielessä. Äidin juominen hallitsi Viivin lapsuutta, eivätkä he pysty keskustelemaan tapahtuneista vieläkään ilman riitoja.

Terapiakeskustelu on ensimmäinen, ja se käydään videopuhelun välityksellä.

Mihin toivot muutosta?

Viivi ei saa mielestään tarpeeksi aikaan. Taina kysyy, mitä hän murehtii.

Taina Risto: Hei Viivi, jos tästä keskustelusta olisi sinulle apua, millaista se olisi?

Viivi: Tarvitsisin enemmän itsevarmuutta ja rohkeutta. Välillä tuntuu, että en saa mitään aikaan, olen vain niin poikki. Haluaisin myös ajatella, että menneet on menneitä. Mutta kun olen tällainen stressaaja, asiat pyörivät mielessä.

Taina: Ymmärrän. Kertoisitko, mitä tarkalleen tarkoitat menneillä?

Viivi: Äidin asioita. Hän joi, kun olin lapsi. Kannoin tästä syystä paljon huolta nuoremmista sisarpuolistani. Onneksi myös isäpuoli huolehti heistä. Olen yrittänyt puhua tästä äidin kanssa, mutta siinä tulee helposti riitaa. Äiti on sanonut, että puhutaan vain, mutta minulle se on vaikeampaa.

Taina: Kerro vähän lisää lapsuudestasi.

Viivi: Äiti yritti salata juomisen, mutta koska olin alaluokilla, menin yleensä ensimmäisenä koulusta kotiin ja löysin hänet. Yritin peittää tilanteen, ettei sisko ja veli näkisi äitiä siinä kunnossa, kun isäpuoli toi heidät päivähoidosta. Kun oli viidennellä luokalla, tilanne paheni ja äiti joutui katkolle. Muutin isän luokse.

Taina: Olit vaikeassa tilanteessa reipas pikkutyttö.

Viivi: Niin olin.

Mikä auttoi selviämään?

Viivin ja äidin keskustelut johtavat riitoihin. Taina muistuttaa, mihin kannattaa keskittyä.

Taina: Mikä sinua auttoi selviämään, ennen kuin muutit isän luokse?

Viivi: Ei ollut muutakaan vaihtoehtoa kuin selvitä! Mummut, vaarit ja muu lähipiiri auttoivat. Vietin paljon aikaa isovanhempien luona, kun he asuivat lähellä. Ollaan yhä läheisiä. Isäpuolen kanssa olen aina tullut hyvin toimeen. Hänelläkään ei ollut helppoa. Heille tuli äidin kanssa ero, ja hän jäi sisko- ja velipuoleni kanssa yksin.

Taina: Entä myöhemmin? Ymmärsinkö oikein, että äitisi sai asiansa kuntoon ja vietit sitten hänen kanssaan enemmänkin aikaa?

Viivi: Sai. Äiti haki minut aina kotiinsa isän luota. Kun oli aika palata isälle, itkin, että älä vie minua takaisin, vaikka ei minulla ollut isän kanssa mitään ongelmia. Hänen uuden puolisonsa kanssa oli vähän vaikeaa, kun olin pienempi. Nykyisin olemme hyvissä väleissä.

Taina: Kerroit, että äidilläsi menee nyt paremmin ja että olisit halunnut käydä menneitä hänen kanssaan läpi, mutta siitä ei tule mitään.

Viivi: Niin, en jaksa kuunnella häntä, kun hän morkkaa itseään tapahtuneista varsinkin jos on juonut. Tulee vain riitaa. En ole vihainen. Tiedän, että nykyään hän ei ole alkoholin vuoksi poissa töistä. Tilanne on hallussa, vaikka minusta alkoholi ei hänelle sovikaan.

Taina: Ehkä äidilläsi ei edes ole parempia vastauksia? Sinun on hyvä muistaa, että sinulla on oma elämä elettävänä: puoliso, koira, työ, koti, tulevaisuudentoiveet.

Mitä toivoisit tilalle?

Viivi on jumissa myös työssä ja opinnoissa. Hän saa huomata olevansa sinnikäs.

Taina: Jos saisit lisää rohkeutta, mitä se tarkoittaisi?

Viivi: Että saisin koirahierojakoulun loppuun, mutta kun olen niin poikki päivätyön jälkeen. Iltaisin ja viikonloppuisin pitäisi jaksaa opiskella teoriaa ja tehdä käytännön harjoittelua. Työni on tylsää toimistotyötä, jossa eniten vaivaa rutiini. Siksi aloin kolmen vuoden jälkeen kaivata liikkuvampaa työtä.

Taina: Sinullahan on jo kaupallinen tutkinto ja toinen lyhyempikin. Piditkö opiskelusta?

Viivi: En tiennyt, mitä muuta olisin opiskellut. En halua jättää mitään kesken.

Taina: Olet ilmeisesti aika sinnikäs. Huomaatko, mitä kaikkea olet jo saanut elämässä valmiiksi?

Viivi: Olen käynyt muut koulut.

Taina: Niin, eivätkä ne ole itsestäänselvyyksiä. Auttaisiko, jos tekisit opintosuunnitelman?

Viivi: Auttaisi. Anatomian opinnot tuntuvat vaikeilta. Turhaudun, kun en ymmärrä kaikkea.

Taina: Luulisi, että kaikki joutuvat tankkaamaan sitä. Kukahan sinua voisi tässä auttaa?

Viivi: Voisin kysyä parilta opiskelukaverilta.

Taina: Hyvä idea. Mistä huomaisit, jos se auttaisi?

Viivi: Olisi yksi asia vähemmän mietittävänä.

Taina: Pienet palaset on usein helpompi hoitaa kuin koko iso tavoite kerralla. Yksi puhelu, yksi meili, yksi tunti anatomiaa – esimerkiksi. Se on varmasti kokeilemisen arvoista.

Viivin nimi ja muita tunnistettavia tietoja on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Näin etenet kohti muutosta

1. Opi huomaamaan, mistä olet jo selvinnyt

Menneistä tapahtumista löytyy todennäköisesti useita selviämisiä ja onnistumisia. Niistä näkyvät vahvuutesi, joiden avulla voit selvitä nykyisistäkin haasteista. Sinulla on yhä samat vahvuudet.

2. Muuta näkökulmaa

Kun näet tapahtuneet uudessa valossa, niiden merkitys muuttuu. Usein on vaikea irrottautua omasta elämäntarinasta, mutta ulkopuolinen voi auttaa tässä. Saatat esimerkiksi huomata, että vaikka sinulla on ollut vaikeaa, olet myös saanut tukea.

3. Etene pienin askelin

Kysy itseltäsi, mikä voisi olla pienin mahdollinen tapa edetä kohti toivottua muutosta. Tee se heti huomenna tai tällä viikolla.

Taina Risto

on ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti. Terapia auttaa asiakasta löytämään vahvuutensa ja voimaan paremmin. Se keskittyy nykyisyyteen ja tuleviin toiveisiin, ei menneisyyteen. Yleensä 1–10 käyntiä riittää.

Haluaisitko mukaan Terapiassa-sarjaan? Kerro tarinasi lyhyesti ja ilmoittaudu täällä.

Kommentoi +