Laura Avonius, 46, on laulaja ja säveltäjä, joka asuu Espoossa vuoroviikkovanhempana 14- ja 16-vuotiaiden lastensa kanssa. Lauran levy artistinimellä Gea julkaistaan kappale kerrallaan maaliskuuhun 2021 mennessä:

"Nimitän entistä minääni Päiviksi. Päivillä oli ydinperhe, omakotitalo ja nousujohteinen bisnesura. Kaikki oli ulkoisesti hyvin, mutta Päivi ei tuntenut elämäänsä omakseen. Hänellä oli vahva tunne, että hänelle on varattu jokin muu tehtävä.

Tästä tunteesta alkoi muutos.

Erosin, vaihdoin työtä ja aloin harrastaa klassista laulua. Olen soittanut pianoa lapsesta asti. Musiikki on aina ollut elämässäni.

Muutama vuosi erostani ihastuin ruotsalaiseen muusikkoon. Luovuus ja musikaalisuus yhdistivät meitä, vaikka mies halveksi kuolevaa taidemuotoani.

Hän teki populaarimusiikkia ja ihaili naisia, jotka tekivät oman musiikkinsa. Jotta tekisin häneen vaikutuksen, aloin säveltää omia lauluja.

Mitä hirvittävää paskaa! Näin mies arvioi, kun uskaltauduin esittämään hänelle kappaleitani. Varsinkin lauluääneni oli kuulemma tuskaista kuultavaa. 

Mies lyttäsi minua varsinkin kun oli humalassa. Hän ilkkui, että lähettää laulujani ystävilleen, niin muutkin saisivat nauraa.

Samalla kun hän vähätteli musiikkiani hän analysoi sitä ääneen. Minä kuuntelin ja otin opikseni. Kun hän ei ollut kotona, sävelsin lisää.

Ironista kyllä ensimmäinen kappaleeni, josta mies piti, oli Pink. Se kertoo lähisuhdeväkivallasta.

Suhde kesti neljä vuotta. Sinä aikana henkinen väkivalta paheni ja muuttui toistuvaksi fyysiseksi väkivallaksi.

Viimeisen kerran mies pahoinpiteli minut niin pahasti, että minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja hänet vietiin putkaan. Ensihoitajat sanoivat, että seuraavasta kerrasta en ehkä selviäisi hengissä.

Vaikka olen koulutukseltani käyttäytymistieteilijä, en osannut puolustautua. Hän syyllisti, että olen paha, hullu ja narsisti. Väkivallan jälkeen hän vetosi myötätuntooni. Vielä sairaalastakin palasin hänen luokseen, koska hän lupasi lopettaa juomisen. Kunnes aloitti sen taas.

Kykenin viimein lähtemään suhteesta, kun sain hänet kiinni pettämisestä. Eron jälkeen selvisi, ettei mitään uskollisuutta ollut koskaan ollutkaan.

Tein ensimmäisen levyni laulut tästä suhteesta, joka musersi minut. Minulla oli niin kova tarve kertoa tarinani, joten rohkaistuin lähettämään demon levy-yhtiöön. En välittänyt, nauretaanko minulle vai ei.

Itsetunto piti rakentaa alusta. Siinä auttoi jooga, joka päästi valon sisääni. Jooga on tasoittanut levottomuuttani ja tuonut tilalle rauhaa ja onnellisuutta.

Aloin myös tietoisesti muuttaa sisäistä puhettani kannustavaksi. Jos en aina keksinyt sanoja, mietin, miten kauniisti ystäväni minua kuvailevat.

Heti kun ensimmäinen kappaleeni oli julkaistu, sain kansainvälistä huomiota. Jossain arviossa minua kuvailtiin Suomen Björkiksi. Sitä oli vaikeaa uskoa, koska kuulin yhä miehen alistavan puheen päässäni.

Tein pitkään musiikkia sivutoimisesti, mutta kaksi vuotta sitten toukokuussa uskaltauduin jättäytymään kokonaan sen varaan. Menestyvän bisnesuran vaihtaminen musiikkiin merkitsi heittäytymistä täydelliseen epävarmuuteen. Valinta ei ollut kivuton, mutta koin, että se oli ainoa oikea.

Ennen tuntui kuin olisin aina väärässä paikassa, kuin teininä väärissä bileissä. Nyt en tarvitse enää edes bileitä.

Olen luopunut yksi kerrallaan asioista, jotka toivat minulle ennen nautintoa. Alkoholi häiritsee luovuuttani. Olen luopunut myös kahvista ja lihansyönnistä.

Kesällä julkaisin tulevan albumini singlen. Juhlistin tapahtumaa ystävän mökillä. Makasimme alasti helteisillä rantakallioilla. Tunsin itseni täydellisen vapaaksi ja onnelliseksi. Minulla on se sama tunne edelleen."