Läheisriippuvuus on merkki turvattomuudesta - malli opitaan usein jo lapsuudessa
Kun ihmissuhteissa omat tarpeet jäävät tunnistamatta ja rajat asettamatta, kyse voi olla läheisriippuvuudesta. Se on lapsuudessa opittu käyttäytymismalli. Siitä toipuminen on kuitenkin mahdollista.
Oletko tottunut ylimiellyttämään ja samalla kontrolloimaan läheistäsi? Annatko anteeksi yhä uudestaan, koska et uskalla asettaa rajoja? Aiheuttaako suhde sinulle jatkuvaa ahdistusta? Jos vastaat kyllä, kyse voi olla läheisriippuvuudesta.
Läheisriippuvuus ei ole virallinen diagnoosi, mutta siitä puhutaan paljon.
Alun perin läheisriippuvuus-käsitettä alettiin käyttää kuvaamaan päihderiippuvaisten läheisiä. Oli huomattu, että heillä on oma problematiikkansa ihmissuhteissa.
Itsetuntemusohjaaja ja pariterapeutti Eevi Vuoristo kertoo, että läheisriippuvuus tarkoittaa taipumusta olla ihmissuhteessa jollakin tavalla itsensä kustannuksella. Kyse ei siis ole vain alkoholistin puolisosta tai läheisestä.
”Läheisriippuvuuteen kuuluu tyypillisesti ylivastuullisuus ja ylimiellyttäminen, joskus myös toisen haitallisen toimintamallin mahdollistaminen. Suhteessa ollaan ikään kuin hinnalla millä hyvänsä, koska pelätään konfliktia”, Vuoristo sanoo.
Ilmiöön kuuluu myös rajattomuus ja asioiden katsominen läpi sormien. Läheisriippuva on hyvin anteeksiantava ja uskoo toisen potentiaaliin.
”Edestakaisin sahaavat on-off-parisuhteet ovat tyypillisiä. Jos erotaan, palataan herkästi takaisin yhteen, koska läheisriippuva haluaa uskoa, että suhde saataisiin sittenkin toimimaan.”
Myös hahmoterapeutti Marika Koho kohtaa toisinaan asiakkaita, joilla on läheisriippuvia toimintamalleja. He eivät välttämättä tunne termiä, mutta tulevat vastaanotolle esimerkiksi uupumuksen takia tai siksi, että ihmissuhteissa ”joku mättää”.
Jotkut asiakkaat ovat lukeneet paljon läheisriippuvuudesta ja ymmärtävät älyn tasolla paljonkin siitä, miten ilmiö näkyy omassa elämässä.
”Se ei tarkoita, että taipumuksen saisi hoidettua pois itsestä noin vain”, Koho sanoo.
Läheisriippuvuutta voi olla vaikea tunnistaa itsessä
Asian purkamisen voi aloittaa miettimällä, miten se näkyy omassa arjessa. Onko itsellä taipumusta ylivastuullisuuteen tai toisten kannattelemiseen?
”Teenkö niin kuin oletan toisen haluavan, vaikka itse haluaisin jotain muuta?” Koho kehottaa miettimään.
Hankalaksi läheisriippuvuuden tekee juuri se, että sitä voi olla vaikea tunnistaa itsessään. Moni elää riippuvuutensa kanssa jopa vuosikymmeniä ymmärtämättä, mistä on kyse.
Myös Eevi Vuoristo sanoo, että asiaa havahdutaan kenties pohtimaan silloin, kun ihmissuhteissa tulee paljon pettymyksiä ja suhteet kriisiytyvät. Sama kaava tuntuu toistuvan, vaikka kumppani vaihtuisi.
Vuoriston mukaan itseltä on silloin hyvä kysyä esimerkiksi, tuottaako parisuhde jatkuvaa ahdistusta ja onko itsellä taipumus kontrolloida toista.
”Kontrollointi voi olla myös hienovaraisempaa kuin että konkreettisesti estäisi toista menemästä omiin menoihinsa. Onko minulla tapana olla aina saatavilla siltä varalta, että toinen sattuisi tarvitsemaan? Pyörivätkö ajatukset aina suhteen ympärillä ja onko toiseen vaikea luottaa?” Vuoristo vinkkaa pohtimaan.
Vaativia asioita on läheisriippuvassa suhteessa usein vaikea tuoda esille, koska konflikti pelottaa. Jos näin on, Vuoriston mukaan on hyvä pysähtyä tarkastelemaan, mitä suhteessa on meneillään.
Se, mitä konflikteissa pohjimmiltaan pelkää, voi kertoa paljonkin suhteen tilasta.
Omien tarpeiden tunnistaminen voi olla hankalaa
Omien tarpeiden tunnistaminen ja rajojen asettaminen on monelle vaikeaa. Monessa tilanteessa on vaikea tietää, olenko nyt terveen itsekäs vai kamala ihminen.
”Miellyttämään oppinut pitää helposti oman toiminnan mittarina sitä, miten toinen reagoi. Jos kieltäytyy puolison tai työkaverin pyynnöstä ja tämä näyttää pettyneeltä, miellyttäjä saattaa tehdä johtopäätöksen, että teki väärin tai oli liian itsekäs”, sanoo Marika Koho.
Pettymys on kuitenkin luonnollista. Voi myös miettiä, onko sen toisen pettymys aina pahempi asia kuin oma pettymys.
Syvällä, usein tiedostamattomana pelkona saattaa olla, että toisen tyytymättömyys johtaa saman tien hylkäämiseen. Tämä saattaa näkyä myös niin, että ihmissuhteesta lähteminen näyttäytyy helpommalta vaihtoehdolta kuin se, että sanoisi ei jollekin, mitä ei siinä suhteessa halua.
”Voi olla, että omille tarpeille tai toiveille ei oikein ole ollut tilaa, esimerkiksi lapsuudessa jonkun muun tarpeet ovat aina ajaneet ohi”, Koho sanoo.
Lopulta omia tarpeita ei oikein edes tunnista. Tällöin ”mitä sinä itse haluat?” -kysymykseen saattaa vastata esimerkiksi ”lupasin vanhemmilleni, että...” tai ”me on puolison kanssa aina tehty näin…”
Koho vertaa omien tarpeiden tunnistamista lihakseen, joka surkastuu, jos sitä ei käytä. Mutta tätä lihasta voi alkaa treenata.
”Voi aloittaa pienistä arkisista asioista ja kuulostella eri tilanteissa, mitä itse haluaisi”, Koho ehdottaa.
Hahmoterapia-asiakkaiden kanssa omien tunteiden tunnistamista harjoitellaan esimerkiksi havainnoimalla kehon tuntemuksia. Jokin asia voi järkeiltynä tuntua yhdentekevältä, mutta pallean kiristyminen tai painon tunne hartioilla kertoo muuta.
”Tunteet tapahtuvat kehossa, ja mitä parempi kehoyhteys meillä on, sitä paremmin tunnistamme omat tarpeemme ja rajamme.”
Miksi minun pitäisi olla se,joka aina joustaa ja miellyttää?
Läheisriippuvuuden malli opitaan usein lapsuudessa
Läheisriippuvuuden taustalla on usein lapsuudessa opittu malli rakkaudesta. Esimerkiksi alkoholistiperheessä rakkauden malli on voinut olla hyvin dramaattinen ja toimimaton, mutta silti ihminen tunnistaa sen rakkaudeksi, sanoo Eevi Vuoristo.
Usein läheisriippuvuudesta kärsivä lataa toiseen ihmiseen valtavasti odotuksia.
”Alitajuinen toive on, että hän olisi se puuttuva palanen, sielun kumppani. Suhteen realiteetteja on vaikea nähdä ja sen ongelmia vähätellään.”
Läheisriippuva onkin usein kiinnittynyt suhteen potentiaaliin ja tulevaisuuteen, vaikka nykyhetki olisi ”täyttä horroria”.
Aina läheisriippuvuuden taustalla eivät ole lapsuudenkokemukset ja ristiriitainen kiintymyssuhde vanhempaan. Myös esimerkiksi koulukiusatuksi tuleminen voi edesauttaa läheisriippuvien toimintamallien syntymistä.
”Lapsi tai nuori pohtii, olenko rakastettava ja riittävä itsenäni. Miten voisin kuulua joukkoon ja olla turvassa, miten en jäisi ulkopuolelle ja tulisi hylätyksi?” Vuoristo sanoo.
Ydinkokemus on turvattomuuden tunne. Lapsi alkaa sopeutua ja tekee kaikkensa, että saisi rakkautta. Hän oppii alitajuisesti uskomaan, että rakkaus pitää ostaa tai ansaita.
Eevi Vuoristolla on itselläänkin kokemusta läheisriippuvuudesta, vaikka hän ei ole kasvanut alkoholistikodissa.
”Päihteiden sijaan perheessä voi olla kyse muista tunne-elämän ongelmista, vaikkapa emotionaalisesta epävakaudesta tai etäisyydestä. Sen seurauksena lapselle syntyy jatkuva rakkaudennälkä.”
Kysymyksiä pohdittavaksi
- Aiheuttaako ihmissuhde minulle jatkuvaa ahdistusta?
- Onko minulla taipumus kontrolloida toista?
- Tunnistanko omat tarpeeni?
- Osaanko asettaa terveitä rajoja?
- Pelkäänkö ja välttelenkö konflikteja?
- Onko minulla taipumus yli-miellyttää ja antaa aina anteeksi?
- Olenko ylivastuullinen suhteen osapuoli?
- Onko suhteessa epäjohdon-mukaisuutta ja epäluottamusta?
- Mahdollistanko toisen addiktion tai muun haitallisen toiminnan?
Parisuhteiden läheisriippuvuus on intensiivistä
Intensiivisimmillään läheisriippuvuus näkyy Vuoriston mukaan parisuhteessa, mutta se voi ilmetä myös muissa ihmissuhteissa, esimerkiksi aikuisen lapsen ja vanhemman välillä, ystävyyssuhteissa tai työpaikalla.
Mikä tahansa ihmissuhde onkaan kyseessä, on hyvä miettiä, miksi minun tehtäväni olisi aina joustaa ja miellyttää. On myös hyvä tiedostaa, että läheisriippuvia toimintatapoja voi tulla sellaisellekin, jolla on ollut perushyvä ja turvallinen lapsuus.
”Reagoimme aina myös toisen ihmisen käyttäytymiseen. Jos toisella on addiktio ja hän käyttäytyy turvattomasti, se herättää turvattomuutta. Jos toinen ei ota vastuuta, läheinen voi alkaa tiedostamattaan ylläpitää läheisriippuvia toimintamalleja ja toimia itsensä kustannuksella.”
Läheisriippuvuus on kuitenkin hyvin inhimillinen tapa reagoida.
”Se on selviytymiskeino, ei viallisuus, ja siksi itseen kannattaa suhtautua armollisesti”, Eevi Vuoristo muistuttaa.
Toipuminen läheisriippuvuudesta ei ole helppoa eikä tapahdu kovin nopeasti. Hyvä tapa lähteä purkamaan tilannetta on kohdata omat nykyhetken realiteetit.
”Kannattaa miettiä, mikä tilanne elämässäni on juuri nyt, miten läheisriippuvuus ilmenee juuri minulla. Voi pyrkiä tulemaan oman riippuvan käyttäytymisensä asiantuntijaksi”, Vuoristo sanoo.
Voi miettiä, mitkä ovat itselle niitä hetkiä, jolloin tulee kaikkein suurin hätä, ja miten silloin toimii. Jos toinen ei esimerkiksi vastaa viestiin heti, ahdistaako se suhteettoman paljon? On hyvä miettiä, onko oma reaktio ja siitä kenties seuraava toiminta silloin pohjimmiltaan haitallista itselle.
Aivan pienetkin asiat saavat läheisriippuvuudesta kärsivän herkästi pois tolaltaan, sillä arvaamattomuus pelottaa.
Vuoristo kertoo esimerkin itsestään. Kun hän oli aloittamassa uutta parisuhdetta, oltiin sovittu, että kumppani soittaisi hänelle kello 9 aamulla.
”Soittoa ei ollut kuulunut vielä edes kello 9.20, ja jalkani tärisivät. Myöhästyminen osui minulla herkkään kohtaan ja tunne sai kehollisen muodon”, Vuoristo kertoo. Nyt asialle voi jo hymyillä.
Opi selkeyttämään omat rajasi
Hyvä aloituspiste toipumiselle on omien rajojen selkeyttäminen.
”Mitä rajat tarkoittavat minulle henkilökohtaisesti juuri tässä tilanteessa, ja mistä rajoista minun on pidettävä kiinni, jotta tuntisin oloni turvalliseksi?”
Kun toipuminen etenee, terve itsekunnioitus ja itsearvostus lisääntyvät.
”Silloin saa olla kokonainen omana itsenään, eikä tarvitse ylimiellyttää. Ei tarvitse olla aina helppo ja ymmärtää, vaan saa olla ihminen.”
Esimerkiksi sovinnollisuus on Vuoriston mielestä ihana luonteenpiirre, lahja, mutta tarvittaessa saa ja pitää olla myös jämäkkä. Se on osa toipumista. Koska läheisriippuvuuskin on riippuvuus, toipumisen tiellä
voi tulla eteen vieroitusoireita. Ne voivat olla hyvin vaikeita tunteita.
”Kun alkaa hellittää haitallisista toimintamalleista, voi tulla turvattomuutta sekä yksinäisyyttä ja varhaiset kiintymyshaavat voivat aktivoitua. Tunnesäätely on tärkeä taito, joka auttaa tässä. Se, että pystyisi menemään vaikeista tunteista myötätuntoisesti läpi.”
Läheisriippuvalla käytöksellä on pyritty nimenomaan säätelemään omaa turvatonta oloa. Nyt taustalla olevia tunteita on hyvä yrittää kohdata ja käsitellä syvemmin.
Kun Eevi Vuoristo itse alkoi toipua läheisriippuvuudesta, hän kertoo kohdanneensa kolmevuotiaan Eevin tunteita. Ne oli käytävä läpi, vaikka ne yllättivät intensiivisyydellään eivätkä olleet rationaalisia.
”Toipumisen tueksi on hyvä opetella olemaan itselle se turvallinen aikuinen ja kulkemaan itsen rinnalla myötätuntoisesti.”
Toipuminen tarkoittaa, että aikuinen minussa pitää huolta rajoistani ja omat tarpeeni tulevat myös kuulluiksi.
Taipumuksesta ei aina pääse eroon
Läheisriippuvuudesta ei aina pääse kokonaan eroon, vaan taipumus siihen voi säilyä. Taipumuksen kanssa voi oppia selviytymään vähän paremmin.
”On hyvä myöntää, että tällaisia alttiuksia minulla on ja niiden kanssa pitää olla tarkkana. Aikuinen suhtautuminen asiaan auttaa.”
Kun toipuminen läheisriippuvuudesta alkaa, ympäristöltä ei aina tule tukea. Päinvastoin, kun ihmisen käytös muuttuu ja hän alkaa esimerkiksi asettaa uudenlaisia rajoja, läheiset saattavat hämmentyä ja jopa suuttua. Silloin on hyvä miettiä, onko minulla tässä ihmissuhteessa tilaa olla oma itseni. Jotkut suhteet voivat vahvistua, toiset päättyä.
”Asiasta voi yrittää keskustella. Joskus se onnistuu, aina ei”, Eevi Vuoristo sanoo.
Marika Koho kertoo törmäävänsä joskus siihen, että läheisriippuvuutta yritetään torjua välttelemällä läheisiä suhteita.
”Jos omaa rajattomuutta ei osaa muuten hallita, ihminen voi kokea yksinelämisen ainoaksi vaihtoehdoksi. Silloin ei tarvitse harjoitella olemista toisen kanssa.”
Hän kuitenkin rohkaisee yrittämään. Läheisriippuvista toimintatavoista voi oppia pois.
Marika Koho
on hahmoterapeutti ja TRE-ohjaaja. Marika antaa yksilö- ja pariterapiaa sekä työnohjausta Väestöliiton terapiapalveluissa ja omalla vastaanotolla Lapinlahden Lähteellä Helsingissä.
Eevi Vuoristo
on tamperelainen itsetuntemusohjaaja ja pariterapeutti. Eevi pitää suosittua Inhimillinen itsetuntemus -Instagram-tiliä, ja hän on julkaissut kolme kirjaa. Hän pitää myös verkkokursseja muun muassa läheisriippuvuudesta toipumisen tueksi.
