Meillä ihmisillä on tarve olla turvassa, hyväksyttyjä ja rakastettuja. Läheisriippuvainen tuntee olevansa turvassa ja rakastettava vain, kun hän elää toista ihmistä varten ja täyttää toisen toiveita, tarpeita ja odotuksia.

Itsekunnioitus syntyy palvelemisen, uhrautumisen ja suorittamisen kautta.

– Läheisriippuvuus on häiriö, jossa oma minuus on kadoksissa. Mekanismi on pääsääntöisesti lapsuudessa opittu. Kyse on yleensä siitä, ettei ole tullut lapsena nähdyksi omana itsenään, kiteyttää hahmoterapeutti Kirsi Törmi.

Hän on perehtynyt työssään muun muassa läheisriippuvuuteen, häpeän työstämiseen ja uhriutumiseen.

Läheisriippuvuudesta puhuttiin jo 1970-luvulla. Alun perin sillä viitattiin alkoholistien puolisoihin, jotka uhraavat oman elämänsä kumppaninsa riippuvuuden vuoksi.

Nykyään läheisriippuvuus ymmärretään osana suurempaa syiden ja seurausten ketjua.

Lapsuudenkodissa ilmenevä henkinen laiminlyönti, työnarkomania, väkivalta, alkoholismi, narsismi ja yleinen tunteettomuuden ilmapiiri vaikuttavat lapseen. Ne petaavat kasvualustaa läheisriippuvaiselle tyypillisten toiminta- ja ajatusmallien kehittymiselle.

– Käytösmallit opitaan vuorovaikutussuhteissa. Lapselle se tarkoittaa suhdetta vanhempiin. Jos lapsi joutuu laittamaan vanhempien tarpeet omiensa edelle, hän alkaa hakea hyväksyntää suorittamalla ja elää koko ajan vähän varuillaan. Malli siirtyy helposti koulu- ja työelämään sekä ihmissuhteisiin.

Läheisriippuvuus on emotionaalista riippuvuutta muista ihmisistä ja asioista. Se voi heijastua niin kumppaniin, ystäviin kuin työkave reihin.

Se ilmenee tyypillisesti ylivastuullisuutena ja perfektionismina. Läheisriippuvaisella voi olla perusteettomia syyllisyyden ja häpeän tunteita, sairaalloista menettämisenpelkoa sekä hyväksynnän kalastelua. On tavallista, että siitä kärsivä mitätöi omia tarpeitaan voidakseen tyydyttää muiden ihmisten tarpeita.

Kierre pysyy usein yllä niin kauan kun toiminta on tiedostamatonta. Muutos on kuitenkin mahdollinen. Omaa käytöstään voi alkaa tarkkailla itsemyötätunnon ja armollisuuden kautta.

– Mennyttä ei voi muuttaa mutta tämänhetkisiä käyttäytymismalleja voi. Miten tunteeni liikkuvat, kun kumppani, kollega tai ystävä tekee tai sanoo näin? Kuka minä olen ja mitä minä haluan? Mitä minulle kuuluu?

Läheisriippuvuutta ei ole virallisissa diagnoosiluokituksissa. Tämä vaikeuttaa sen tunnistamista ja tunnetuksi tekemistä.

Häiriön yleisyydestä ei ole tietoa. Törmi on kuitenkin huomannut työssään, että tiedolle, terapialle ja vertaistuelle on kysyntää. Hänen kokemuksensa mukaan moni havahtuu ongelmiin ja hakeutuu avun piiriin vasta, kun saavuttaa pohjan.

Ihminen saattaa huomata, ettei ole huolehtinut itsestään enää pitkään aikaan, koska on hukkunut toisen ihmisen palvelemiseen.

– Kun itsearvostus ja turvallisuuden tunne ovat rakentuneet muiden ihmisten palvelemisen ympärille, ei ole helppo päättää, että nyt en toimikaan näin! Kuivalle maalle pääseminen on raakaa duunia.

Läheisriippuvaiselle tyypillinen itsesyyttely ja häpeä pyritään terapiassa kääntämään voimavaroiksi.

Itsetutkiskelu voi auttaa ymmärtämään, että niin lapsi kuin aikuinenkin toimii useimmiten parhaaksi katsomallaan tavalla. Sen ymmärtäminen voi auttaa toipumisessa. Se rohkaisee tekemään valintoja, jotka rikkovat vanhoja, haitallisia kaavoja.

Tärkeintä on asettaa itsensä oman elämän keskiöön. Mutta miten se käy? Törmi antaa konkreettisen vinkin:

Kuvittele, että olisit 10-vuotias lapsi. Mitä haluaisit juuri nyt? Mitä sinulle kuuluu?

Lähde kävelylle tuon lapsen kanssa ja kysy vaikkapa, minne hän haluaisi kävellä tai mitä jäätelöä hänen tekisi mieli. Toteuta hänen toiveitaan.

Käy dialogia varhaisten vuosiesi kanssa ja anna itsellesi lupa tuntea kaikki ne tunteet, joita et lapsena saanut tuntea.

Lue lisää: Niina Saloranta kuuli lapsena, että on tyhmä, ruma, lihava ja turha ihminen. Hänestä tuli läheisriippuvainen.

Lue lisää: Alkoholismi varjosti Laura Haikosen lapsuutta. Aikuisena hän alkoi ymmärtää, miten menneisyys oli vaikuttanut hänen ajatteluunsa ja tunteisiinsa.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 15/2018.