Ihan kuin kävisin läpi toista nuoruutta – nyt on minun aikani, näyttelijä Kirsi Ylijoki ajattelee. Se tuntuu hänestä kutkuttavalta.

”Elän viisikymppisenä uutta murrosikää, johon ei liity kapinointia vaan ennemminkin lempeyttä ja uteliaisuutta uutta kohtaan. Olen kuin syntymässä uudelleen, eikä minun tässä vaiheessa tarvitse vielä tietää, minkälainen nainen minusta on kuoriutumassa”, 53-vuotias Kirsi kertoo.

Hän oli 23 vuotta naimisissa Apocalyptica-yhtyeen sellistin Eicca Toppisen kanssa. Pariskunta erosi 2019.

Kirsi eli kauan perheen ehdoilla. Eicca oli työnsä vuoksi pitkiä aikoja kiertueilla ja poissa kotoa. Kirsi piti kovasti arjestaan, vaikka vastasi lähes yksin Sipoonkorvessa sijaitsevasta omakotitalosta, puolen hehtaarin kokoisesta pihasta ja perheen kahdesta pojasta.

Vanhempi heistä on jo 24-vuotias ja elää omillaan. Kirsi on jäänyt asumaan perheen Sipoonkorven-taloon 21-vuotiaan kuopuksensa kanssa.

”Olen saanut toteuttaa unelman omasta perheestä ja luoda uraa. Nyt olen uudella tavalla valmis nauttimaan rakentamastani elämästä.”

Mitä kohti suuntaan? Sitä Kirsi pohtii nyt.

”Kaikki on mahdollista, maailma on minulle auki. Tärkeintä on, että päätökseni perustuvat omiin tarpeisiini.”

Nuoruusvuosia leimannut elämisen hoppu ja kiire tavoittaa erilaisia virstanpylväitä on tasaantunut. Pikemminkin Kirsistä tuntuu, että hänellä on aikaa loputtomiin. Se tuo mielenrauhaa.

Kirsi tuntee olonsa tyttöseksi, jolla on vielä puolet elämästään edessä. Moni hänen ystävänsä on yli seitsemänkymppinen ja ehkä juuri siinä iässä parhaimmillaan.

”Nainen on seksuaalinen olento iästä riippumatta. Voin jutella kaikista asioista, niin miehistä kuin juhlimisestakin, kaiken ikäisten ystävieni kanssa.”

Vuosien aikana karttuneille ihmissuhteille ja kiinnostuksen kohteille on vihdoin aikaa tässä elämänvaiheessa. Erityisen tärkeä hänelle on koomikko Krisse Salmisen kanssa kymmenisen vuotta sitten perustettu tanssiryhmä. Se on tarkoitettu julkista työtä tekeville naisille, jotka haluavat liikkua rauhassa.

Paikat ja ohjaajat ovat vuosien varrella vaihtuneet, mutta ydinporukka on pysynyt samana. Ensi syksynä naiset lähtevät tanssinopettajansa kanssa viideksi päiväksi Espanjaan Malagaan.

Erosta huolimatta Kirsin ja Eican välit ovat lämpimät. Heillä on yhä yhteinen vuokrahuvila Himoksella ja Airbnb-asunto Helsingissä.

”Meillä on edelleen paljon yhteistä elämää käytännön tasolla. Yhteistyömme toimii hyvin, vaikka moni arkinen työ onkin minun vastuullani.”

Perheellä on edelleen käytössään yhteinen WhatsApp-viestiryhmä. Siellä sovitaan muun muassa kotipihalla tehtävistä talkoohommista, joita puuhataan usein nelistään.

”Parisuhteemme on päättynyt, mutta välillämme on edelleen ihmissuhde. Meillä on paljon yhteisiä asioita, kuten työ ja perhe, mutta elämme molemmat täysin omia elämiämme. Jos eroprosessin tekee arvostaen ja rakkaudella, toista ihmistä ei menetä. Ihmiset siirtyvät elämässä eteenpäin mutta eivät katoa.”

Kirsin arvomaailmassa eron käsittely lempeydellä ja ystävyydellä on tärkeää.

”Minusta kaikki toiseen ihmiseen käytetty aika on arvokasta. Tietysti luopumiseen liittyy paljon surua, mutta siihen voi kuulua myös rakkautta ja pysyvyyttä.”

Perhe oli tukena myös viime tammikuussa, kun Kirsi menetti 76-vuotiaan isänsä. Hän oli Raumalla asuneen isänsä ainoa lähiomainen. Vanhemmat erosivat hänen lapsuudessaan. Isän kodin tyhjentäminen ja elämän perkaaminen vaativat useita käyntejä synnyinpaikkakunnalla. Ne olivat raskaita reissuja niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Kirsin isä oli monisairas. Tytär ehti kasvaa luopumisen ajatukseen vuosien aikana.

”Autoin isää kauan hänen arkisissa asioissaan. Suhteemme oli läheinen.”

Nyt Kirsi on kiitollinen siitä, että sai tehdä surutyötä rauhassa. Hän tiesi isän elämän hiipumisesta jo silloin, kun tämä suunnitteli vielä palaavansa sairaalasta takaisin kotiin.

”Kun pitkittynyt vuodepotilaselämä alkaa, kuolema on tullessaan lohdullinen ja armollinen.”

Kirsi on käsitellyt menetystään itkemällä ja puhumalla. Eniten hän on saanut kannattelua ja myötäelämistä omalta perheeltään ja isän sisaruksilta.

”Vaikka isä ei enää tule katsomaan ensi-iltojani, hän on sydämessäni aina. Minun ja isän välinen rakkaus ja arvostus eivät häviä.”

Rakastuminen on tuonut valoa rankkaan vuoteen. Kirsi eli avioeronsa jälkeen kaksi ja puoli vuotta ilman kumppania. Juhannuksen jälkeen hän kertoi Instagramissa seurustelevansa valokuvaaja Nestori Lönngrénin kanssa.

”Elämä voi yllättää isosti, ja siihen on vain tartuttava täysillä. Sen verran suuresta ihmeestä ja rakastumisesta on kyse”, Kirsi kertoo.

Hän ei etsimällä etsinyt uutta kumppania, vaikka on käynyt eronsa jälkeen treffeillä. Pikemminkin Kirsi vannoi, ettei todellakaan painele lähimpään rokkibaariin ja nappaa ensimmäistä pitkätukkaa kumppanikseen.

”En enää halua elää tai tulla määritellyksi miehen kautta. Minulle on ollut tärkeintä vaalia omaa keski-ikäisen naisen tasapainoani.”

Kirsi ja Nestori tutustuivat toisiinsa imatralaisen kerrostalon pihalla. Nestori asuu talossa, ja Kirsillä on siellä väliaikainen asunto kesäteatteriroolinsa takia.

”Olin tulossa teatteriharjoituksista ja Nestori rullaluistelutreeneistä. Olimme menossa samaan aikaan ulko-ovesta sisään ja aloimme jutella. Huomasin nopeasti, että olemme samanlaisia herkkiä keijusieluja. Puhuimme samaa kieltä. Ajattelimme molemmat toisistamme, että tuossa on minun ihmiseni. Olemme olleet yhdessä ensikohtaamisesta asti.”

Miksi rakastuminen tapahtui juuri nyt? Kirsi uskoo olevansa helposti lähestyttävä vapaasti virtaavan energiansa vuoksi. Kirsillä ja 33-vuotiaalla Nestorilla on ikäeroa, mutta sillä ei ole kummallekaan merkitystä.

”Seikkailijahenkisyys ja intohimoinen uteliaisuus, kyky iloon ja riemuun ovat tärkeimpiä ominaisuuksia, mitä kumppaniltani kaipaan. Itsenäinen ja turvallinen elämä minulla on jo hallussa omasta takaa.”

Kirsi tuntee vapautuneensa viisikymppisenä myös seksuaalisesti.

”Olen hyvin utelias. Minulla on ollut aina erittäin rento suhde vartalooni, olen sinut sen kanssa. Seksuaalisuus ei silti välttämättä vaadi fyysistä kontaktia. Sielunmaiseman jakaminen voi olla hyvin eroottista.”

Oleellista on valita tarkasti seura, jonka parissa aikansa viettää.

”Olen oppinut lempeästi väistämään ihmisiä, joiden seurassa valoni himmenee. Minua vetävät puoleensa herkkyys, avoimuus ja läsnäolo.”

Uusi elämänvaihe on pitänyt yllä myös luomisenpaloa. Kirsi kuvailee näyttelijän ammattiaan inspiroivaksi ja leikkisäksi – kuten hän itsekin on.

Kirsi loi kauan uraa vain näyttelijänä. Vuonna 2010 hän perusti Eican kanssa yhtyeen Cherry & The Vipers, jossa Kirsi lauloi ja Eicca soitti rumpuja.

”Sen jälkeen vetelin marginaalirokkia ympäri pitäjiä ja baareja.”

Yhtye on ollut korona-ajan tauolla, ja sen tulevaisuus on vielä epävarma. Pari vuotta sitten Kirsi sai elämänsä ensimmäisen musikaaliroolin. Hän esiintyi Menopaussissa Arja Korisevan, Nina Tapion, Hanna Kailan ja Mari Rantasilan kanssa.

”Olemme puhuneet yhdessä elämän kipupisteistä, ja se on hitsannut meidät tiiviisti yhteen. Kun olen uskaltanut kertoa omista kokemuksistani ja ajatuksistani, olen saanut rajatonta vertaistukea. Se on kuin pelastusrengas, joka kelluttaa haastavien hetkien yli.”

Uransa alkuvaiheessa Kirsi haki paikkaansa ja yritti olla sellainen kuin muutkin. Nykyään hän tietää, että on monenlaisia tapoja olla taiteilija.

”En ole ihminen, joka jaksaa koko ajan puhua taiteesta ja olla jotakin mieltä kulttuurista. Jos menen baariin, juttelen mieluummin kaljasta, rokista ja miehistä kuin analysoin teoksia. Se ei tee minusta huonompaa taiteilijaa. Teen työni aina sata lasissa.”

Mitä tarvitsen voidakseni hyvin? Sitä Kirsi on pohtinut paljon parin viime vuoden aikana. Ainakin oma arvonsa ja paikkansa on tärkeä tuntea.

”Olen rakentanut itseni näköistä elämää. Nyt saan nautiskella kaikesta siitä, mitä olen kerännyt aarrearkkuun: ihmisistä, ammattitaidosta ja työprojekteista.”

Aamulla herättyään Kirsi voi sujauttaa ensimmäiseksi kumisaappaat jalkaansa ja mennä juttelemaan puille, tanssia ja laulaa itsekseen.

”Minulle on tärkeää säilyttää herkkyyteni. Nautin pienistä asioista ja olen elämän ihmettelijä – tunteellinen hulluttelija ja hassuttelija.”

Hän iloitsee työläästä arjesta; siitä, että kotona Sipoonkorvessa puolen hehtaarin tontilla ruohonleikkuu ja lumityöt vievät helposti toista tuntia. Polttopuiden pilkkominen kuuluu arkisiin vakioaskareisiin, samoin kasvihuoneessa kyykkiminen.

Arkea tasapainottaa into tarttua hetkeen. Jos kukaan ystävä ei ehdi lähtemään Kirsin seuraksi rokkikeikalle, hän menee yksin.

”Ruuhkavuosien aikana seikkailut eivät mahtunut pakettiini, mutta nyt niihin on taas mahdollisuus. Luotan elämään ja intuitioon. Tutustun helposti uusiin ihmisiin niin keikoilla kuin saariston vierasvenesatamassakin.”

Sosiaalisuuden vastapainona Kirsi kaipaa hiljaisuutta ja omaa rauhaa. Niitä saadakseen hän priorisoi.

Aiemmin arki oli suorituskeskeisempää. Nykyisin tiskit voivat jäädä hoitamatta ja pyykit viikkaamatta, jos sillä hetkellä on jotain mielekkäämpää tekemistä kuten mehukas puhelinkeskustelu ystävän kanssa.

”Annan aiempaa enemmän tilaa hetkelle ja hulluudelle. Haluan olla vapaasti keskeneräinen enkä yritä olla millään tavalla ruodussa.”

Lue myös: Kun uusi puoliso kosi Mira Luotia, perhekin itki ilosta: ”Kihlaus tuli minulle yllätyksenä mutta ei se, miten tosissamme olemme”