Parisuhdehommiin en enää lähde. Pärjään hyvin itsekseni, laulaja Mira Luoti, 43, ajatteli puolitoista vuotta sitten, kun hänen parisuhteensa oli päättynyt vaikeiden vaiheiden ja pitkään kestäneen yrittämisen jälkeen.

Mira päätti keskittyä arkeen kolmen lapsensa, Urhon, 7, Trinen, 12, ja Eirikin, 14, kanssa. Tasainen elämä ­lasten harrastushässäköineen ja yhteisine päivällis- ja ilta­palahetkineen tuntui ihanalta.

Sitten muutamia kuukausia eron jälkeen Mira huomasi olevansa umpirakastunut.

– Voimakas tunne vei jalat alta. Päätin uskaltaa tarttua onnen mahdollisuuteen, Mira sanoo.

Raskaiden kokemusten jälkeen se tuntui erityisen tärkeältä.

Elämä ei ole kohdellut Miraa kevyesti viime vuosina. Avioero kahden vanhimman lapsen isästä ja ero kuopuksen isästä olivat hänelle pettymyksiä. Raskainta surua Mira tunsi kuitenkin silloin, kun hänen läheisensä sairastuivat.

Nuorimmaisella Urholla todettiin sydänvika muutaman viikon ikäisenä kesällä 2014. Reilut puoli vuotta myöhemmin Miralle rakas isoveli menehtyi nopeasti edenneeseen syöpään 48-vuotiaana.

Veljenkaipuu sekoittui huoleen lapsen selviytymisestä. Kuolemanpelko oli läsnä Urhon varhaisina vuosina koko ajan, sillä pojan sydän pysähtyi useasti.

Onneksi Urho toipui ja voi nykyään mainiosti. Sydänvika ei vaikuta ekaluokkalaisen päivittäiseen elämään.

– Olen hakenut rajuihin kokemuksiini apua terapiasta. Siellä olen oppinut, ettei traumaattisista tapahtumista saa tehdä itselleen tabuja.

Urho oli muutaman vuoden ikäinen, kun hän sai uimahallissa rytmihäiriökohtauksen. Pojan toivuttua Mira vei hänet viikkoa myöhemmin takaisin samaan uimahalliin.

Kun Mira perheineen oli selviytynyt kuin ihmeen kaupalla rajusta ulosajosta kesällä 2020, tapahtumat vilisivät hänen mielessään erityisesti öisin. Mira päätti olla antamatta pelolle valtaa ja jatkoi autoilua, vaikka se tuntui aluksi ahdistavalta.

– En halua olla ylihysteerinen vanhempi, joka pelkää koko ajan pahinta. Olen jo ollut pahimpien pelkojeni äärellä ja oppinut, ettei hysterisointi auta.

Mira on kertonut lapsilleen avoimesti terapiastaan, jotta heillä olisi myöhemmin matala kynnys hakea keskusteluapua mahdollisissa kriisitilanteissa.

– On tärkeää, ettei asioita jää murehtimaan. Möröt voi kasvattaa vaikka kuinka suuriksi. Mieluummin totean, että tästäkin selviydyttiin ja nyt jatketaan eteenpäin. Pitää uskaltaa tarttua uusiin mahdollisuuksiin ja yrittää löytää kaikesta jotain positiivista.

Siinä auttaa tieto siitä, että apua ja tukea on aina saatavilla.

– Minulla on yhä yhteys terapeuttiini ja tiedän, että voin kääntyä hänen puoleensa koska tahansa. Se tuo minulla rauhallisen olon.

Sä oot edelleen niin kaunis mut et enää mun

Ja ehkä tulee päivä jolloin mäkin rakastun

Se joku on niin onnekas joka täyttää maailmas

Jonka kanssa pääset vielä meitä kauemmas

Sun täydellinen puolikas

Miran uusi kappale, muusikko Aki Tykin kanssa tehty Täydellinen puolikas julkaistiin alkuvuodesta. Se kertoo kuin Miran ensimmäisestä puolisosta ja siitä, miten tämä löysi rinnalleen täydellisen uuden kumppanin.

– Näin heti, että he täydentävät toisiaan. Olimme entisen aviomieheni kanssa hyvin erilaisia, mutta saimme yhdessä ihanat lapset.

Aluksi uusperheeseen sopeutuminen vaati aikaa. Kaikilla oli voimakas tarve onnistua, mikä loi paineita. Nykyisin Mira kuvailee heidän olevan yhtä suurta perhettä.

Mira ja lapset viettävät ex-miehen ja tämän uuden perheen kanssa uudenvuodenaatot ja äitienpäivät. Uusperheen lapset kutsuvat toisiaan sisaruksiksi.

– Puhallamme yhteen hiileen lasteni bonusäidin kanssa. Olemme jakaneet kurahousuasiat ja uusien kenkien ostot. Toki välillä tulee eripuraa, mutta se johtuu siitä, että hän rakastaa lapsiani kuin omiaan. Olemme aina osanneet pyytää toisiltamme anteeksi.

Mira sai toimivan uusperheen mallin jo lapsena. Hän oli vain kuukauden ikäinen menettäessään isänsä auto-onnettomuudessa. Muutamaa vuotta myöhemmin äiti löysi rinnalleen uuden kumppanin, jota Mira on aina pitänyt isänään.

Äidin uusi kumppani oli Miran parhaan ystävän isä. Kun vanhemmat muuttivat yhteen, ystävyksistä tuli sisarpuolia.

– Mitä enemmän lapsilla on rakastavia ihmisiä ympärillään, sen parempi. Loppupeleissä sillä ei ole merkitystä, kuka on kenenkin verta.

Joulupukki oli jakanut lahjat yhtä pakettia lukuun ottamatta. Se oli löytynyt yllättäen kätköistä. Pieni paketti oli osoitettu Miralle. Se oli Urholle pettymys, koska hän luuli hetken aikaa saavansa vielä jotakin ekstraa.

Tavallaan koko perhe saikin: Miran miesystävä Olli Saksa polvistui, pyysi Miraa kihlautumaan kanssaan ja ojensi tälle sormuksen.

Oli jouluaatto 2021. Paikalla olivat molempien lapset ja Miran vanhemmat.

Parin läheiset purskahtivat ilosta itkuun ja taputtivat. Mira vastasi kosintaan myöntävästi.

– Kihlaus tuli minulle yllätyksenä mutta ei se, miten tosissamme olemme. Olin aistinut jo aiemmin, että meillä molemmilla on voimakas halu sitoutua ja olla yhdessä.

Miran ja Mökkitie Recordsin toimitusjohtajana työskentelevän Ollin työtoveruus syveni yllättäen vuosi sitten.

–Välillämme kaikki perustuu luottamukseen. Uskallamme olla toisillemme avoimia. Voimme jakaa yhdessä kaikki kipeimmätkin kokemukset ja ajatukset ja silti kelpaamme toisillemme.

Parasta on se, ettei kumppanin edessä tarvitse vetää minkäänlaista show’ta.

– Nuorempana minulla oli tarve laittaa vähän lisää ripsaria ja esitellä parempia puoliani mutta ei enää. Olen juuri tällainen kolhuineni ja huonoine puolineni. Pahinta mitä itselleen voi tehdä on se, että alkaa pienentää persoonaansa kumppanin takia.

Miralle tämä ajatus tarkoittaa sitä, että hän saa olla kaikessa rauhassa ”oma outo itsensä”. Heittäytyä herkästi uuteen, hassutella ja höpsötellä. Tai olla joskus omissa ajatuksissaan ja maailmoissaan näkemättä ja kuulematta, mitä ympärillä tapahtuu.

Uusi parisuhde on edennyt vuodessa nopeasti, sen Mirakin tiedostaa. Toisaalta hän oli siihen valmis.

– Tässä parisuhteessa tunnen oloni turvalliseksi. Voin olla täysin rehellinen ja kiukustuakin välillä, olla oma ärsyttävä itseni. Silti minua rakastetaan. Melkoisen vuoristoradan jälkeen on ihanaa, kun rinnallani on turvallinen ja tasapainoinen aikuinen ihminen.

Vaikka Mira ja Olli viettävät paljon aikaa yhdessä, molemmilla on edelleen omat kotinsa. Yhteenmuutolla tai naimisiinmenolla ei ole kiire.

– Kerran avioliitossa olleena en ole varma, onko se minulle enää tarpeellista. Mielestäni parisuhde perustuu haluun olla yhdessä; siihen, että pysyy toisen rinnalla, vaikka ovi on aina auki. Sitoutumista ei tarvitse todistaa byrokraattisella toimenpiteellä.

Kaikkia suhteita ei ole tehty loppuelämän mittaisiksi.

– Olen tehnyt paljon töitä parisuhteideni eteen. Jossain kohtaa on voitava nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa, jos mitään ei ole enää tehtävissä.

Kun on katsonut peiliin ja antanut uusia mahdollisuuksia eikä mikään silti muutu, voi rauhallisin mielin todeta tehneensä kaikkensa.

– Elämästä pitää voida nauttia.

Lenkki auttaa ahdistavaan oloon

Rutiineja Mira rakastaa, ne pitävät hänet järjissään. Koska artistin ammatti on rönsyilevää ja aikataulut vaihtelevat, hän noudattaa arjessaan selkeyttä.

Kaaos ja sekamelska kotona saavat Miran levottomaksi. Siisteys ja tavaroiden paikoillaan oleminen tuntuvat hänestä helpottavilta.

Mira opettaa lapsiaan siihen, että turhasta tavarasta luovutaan. Perheen kotona on kirppiskassi, jonne laitetaan vaatteet ja lelut, joita ei enää käytetä. Osa tavaroista annetaan eteenpäin, jotkut hyväntekeväisyyteen.

– Pyrin kierrättämään kaiken. En hamstraa mitään.

Urheilu on ollut Miralle tärkeää nuoruuden voimisteluharrastuksesta asti. Kuntosalikäynnit ja lenkkeily pitävät hänen mielensä kirkkaana.

– Jos en pääse liikkumaan, kurkkua alkaa kuristaa ja rintaa pusertaa. Aina en ymmärrä, mistä tunne tulee, mutta kun olen käynyt lenkillä, ahdistus on häipynyt.

Joogaa Mira on harrastanut parikymmentä vuotta. Lisäksi hän meditoi satunnaisesti.

– Kun ajatuksiini nousee jokin epämiellyttävä tunne, lähden tutkimaan sitä tarkemmin. Pohdin, mikä tunteen triggeröi ja mistä se kumpuaa.

Yksi Miran hyvinvoinnin tärkeimmistä kulmakivistä on ruokavalio. Hän ryhtyi kasvissyöjäksi jo lapsena, koska ei pitänyt lihan mausta ja suutuntumasta. Perhepäivähoidossa Mira piilotti sitkeitä lihapaloja housuntaskuun.

– Vanhat koulukaverini muistavat, kuinka istuin ruokalassa viimeisenä nyppimässä kinkunpaloja kiusauksesta.

Mira on ollut aina eläinrakas. Teini-iässä hän alkoi ajatella lihansyönnin eettisyyttä.

– Kerron lapsilleni rehellisesti lihan alkuperän ja näytän myös teurastusvideoita. Silti annan heidän valita, mitä he syövät. Pitää tietää, mitä suuhunsa laittaa – oli kyse lihasta, sokerista tai mistä muusta tahansa.

Elämännälkä ja seikkailunhalu ovat Miran suurimmat voimavarat. Hän rakastaa tasapaksua arkea, mutta välillä sitä on kiva rikkoa.

Itseään voi kehittää oppimalla uutta – kuten aloittamalla hiphop-tanssin. Sitä Mira on harrastanut pari vuotta. Hiljattain hän osti lipun polkujuoksutapahtumaan, jossa juostaan puolimaraton.

Miralla on paikka kansanopiston radiotyön linjalla, mutta hän ei ole vielä aloittanut opintojaan. Mahdollisuus osaamisen laajentamiseen kutkuttaa silti.

Myönteinen elämänasenne on aina kannatellut Miraa. Hänen äitinsä ja isäpuolensa iskostivat lasten mieliin varhain, että vastoinkäymisistä selviydytään ja niistä opitaan.

– Joskus minulla on mennyt hermot äitini yltiöpositiivisuuteen. Silloin olen toivonut, että hän osaisi voivotella sitä, miten raskasta minulla on, Mira sanoo ja nauraa.

Hän muistuttaa, että tunteille on tärkeää antaa tilaa. Liian selviytymisvoittoinen ja suorituskeskeinen asenne voi olla haitaksi. On myrkkyä keholle ja mielelle, jos ei voi olla rehellinen itselleen ja omille tunteilleen.

– Jos vaikeinakin hetkinä yrittää liikaa keskittyä hyvään, voi padota ja painaa alas ikäviä tunteita. Olen oppinut huutelemaan niitäkin esille, jotta ne eivät jää käsittelemättä.