"Pari vuotta sitten olin valtavan väsynyt ja voimaton. Olin laihduttanut kymmenen kiloa treenaamalla salilla ja karsimalla hiilihydraatit ruokavaliostani. En saanut tarpeeksi kuituja, ja suolistoni oli tukossa. Viimeisin laihdutusprojektini oli alkanut muutamaa kuukautta aiemmin syksyllä 2015. Olin järkyttynyt huomatessani, että painan 96 kiloa. En ole koskaan ollut hyvin hoikka, mutta lähes sadan kilon vaakalukema oli sokki.

Monista dieeteistäni huolimatta vaatekoko vain kasvoi. Inhosin olomuotoani. Kun näin peilissä lihavan naisen, melkein pelästyin.

Kiloni olivat karttuneet vähitellen. Kuusi vuotta sitten kompastuin niin, että jalastani katkesi jänne. Jouduin leikkaukseen, jossa jalkapöytäni rakennettiin uusiksi. Sen jälkeen istuin pyörätuolissa kymmenen viikkoa. Sitä seurasi kuukausien kuntoutus.

Vähitellen pääsin taas kävelemään. Vuoden päästä toinenkin jalkani leikattiin varmuuden vuoksi. Operaatiot ja niistä kuntoutuminen estivät minua liikkumasta kunnolla kolmen vuoden ajan. Painoa alkoi kertyä.

Yritin laihtua ja söin välillä hyvin niukasti. Elin lähinnä salaatilla. Sitten kyllästyin ja lohdutin itseäni karkilla, eineksillä ja muilla herkuilla. Välillä olin kaalikeittodieetillä. Aamupalan jätin väliin. Vaikka söin usein liian vähän, kiloja tuli yhä lisää enkä päässyt niistä eroon. Aloitin pyöräilyn, mutta sadat pyöräilykilometritkään eivät auttaneet. Ajattelin, että kilot on liimattu minuun superliimalla.

Kun vaaka näytti melkein sataa, päätin, että jotain täytyy tehdä. Minua motivoi eniten ulkonäkö, vaikka terveyskin toki mietitytti. Halusin käyttää kauniita vaatteita ja saada vartaloni kuntoon.

Aloitimme mieheni kanssa salitreenin. Kävin salilla 4–5 kertaa viikossa. Tein puolentoista tunnin treenin, jossa harjoitin koko kehoa. Tein kymmenen toiston sarjoja. En oikein tiennyt, mitä salilla kuuluu tehdä. Tekniikka oli hukassa ja painoja liikaakin. Samalla jätin kaikki hiilihydraatit pois ruokavaliostani. En syönyt edes hedelmiä tai marjoja, ainoastaan lihaa, kukkakaalia, parsaa ja rahkaa. Edes jouluna en syönyt karkkia.

Laihduin muutamassa kuukaudessa kymmenen kiloa. Se motivoi. Aloin miettiä, saisinko valmennuksella parempia tuloksia ja oikean ruokavalion. Vaikka olin hoikistunut, en voinut hyvin, vaan tunsin itseni voimattomaksi.

Tammikuussa 2016 kuulin Jari ”Bull” Mentulan All Out -valmennuksesta. Se kuulosti hyvältä, koska tykkään kovasta treenistä. Olin liikkunut paljon nuorena ja olen kilpailuhenkinen. Kilpailin ennen hiihdossa ja uinnissa. Mitä enemmän haastetta, sen parempi. Tarkoitukseni oli kokeilla valmennusta kymmenen viikkoa. En silti uskonut tosissani, että ylimääräiset kiloni lähtisivät mihinkään.

Bull laittoi ruokavalioni uuteen uskoon. Olin hänen mukaansa syönyt liian vähän. Aineenvaihduntani ei toiminut, olin turvonnut ja lihoin. Minulla oli myös hiilarikammo. Liian monet vähäkaloriset dieetit olivat sekoittaneet kehoni normaalin toiminnan. Se oli saatava kuntoon ensimmäiseksi. Tiukan dieetin saisin unohtaa.

Aloin noudattaa valmennuksen ohjeita. Punnitsin kaikki ruokani ja pakotin itseni syömään säännöllisesti. En saanut enää jättää aamiaista syömättä. Lisäksi ateriat olivat paljon suurempia kuin olin tottunut. Välillä minun oli todella vaikea saada kaikkea syödyksi. Ruokailun jälkeen teki mieli oksentaa, koska olo oli liian täysi. Vähitellen syöminen helpottui, ja aloin tuntea nälkää aamulla.

Kilot alkoivat pudota. Kymmenen viikon kuluttua painoin 75 kiloa. Matkani ei kuitenkaan loppunut siihen.

Ennen treenasin salilla aina koko kehon. Valmennuksessa sain uudenlaisen ohjelman, joka vaihtui säännöllisesti. Ohjelmani on nelijakoinen. Se tarkoittaa, että kroppa on jaettu neljään osaan. Käyn neljä kertaa viikossa salilla ja harjoitan aina yhtä osaa kerrallaan. Näin lihasta saadaan rasitettua tehokkaasti, mutta se ehtii myös palautua ennen seuraavaa harjoitusta.

Treenaan yleensä 1,5 tuntia. Teen sen täysillä. Usein jatkan sarjaa niin kauan, etten enää jaksa tehdä viimeistä toistoa kunnolla. Innostuin kovasta harjoittelusta niin paljon, että olen jatkanut valmennuksessa nyt kaksi vuotta. Sinä aikana vartaloni on muuttunut. Vyötäröni on kaventunut 15 senttiä, jenkkakahvat ovat kadonneet ja vatsani on litistynyt. Rinnanympärykseni ja selkäni ovat entistä leveämmät, sillä niitä on kasvatettu tarkoituksella. Osa paidoista kiristää käsivarsista ja olkapäistä.

Painoni on noussut hieman, ja painan nyt noin 80 kiloa. Se on kuitenkin lihasta. Kehoni on tiivistynyt.

Minussa asuu edelleen lihavuusmörkö, enkä halua nähdä vaa’an lukemaa. Siitä tulee paha mieli. Siksi en käytä enää puntaria, vaan luotan siihen, mitä peili sanoo. Käyn näyttämässä kroppaani Bullille parin kuukauden välein, jotta hän näkee kehitykseni ja voi muokata ohjelmaani tarvittaessa.

Vuosi sitten päätin alkaa treenata vuoden 2019 body fitness -kisoihin. Haluan nähdä, onko minusta kilpailemaan. Kasvatan lihaksiani, eikä ruokavalioni ole tiukka. Ennen kisoja edessä on dieetti. En ole huolissani, että se sekoittaisi kehoni. Aineenvaihduntani toimii nyt, ja kisadieetillä syön tiukasti valmentajan ohjeiden mukaan.

Vaikken koskaan pääsisi kisalavoille asti, olen jo nyt todella ylpeä itsestäni. Olen saanut kroppani kuntoon ja voin henkisesti paljon paremmin kuin ennen. Olen tehnyt määrätietoisesti töitä hyvinvointini eteen. Alan oppia hyväksymään itseni pikkuhiljaa. Välillä on ollut vaikeita hetkiä. Olen verrannut itseäni muihin. Tunnen edelleen olevani aina porukan kookkain ja näen itseni isona.

Olen kuitenkin saanut paljon vertaistukea valmennukseni Facebook-ryhmästä. Voin myös aina laittaa Bullille viestin, jos kaipaan tukea. Ilman näitä olisin varmaan luovuttanut monta kertaa. Nyt vaikeat hetket ovat olleet lyhyitä.

Olen saanut valmennuksen kautta paljon uusia ystäviä. Meillä on sama intohimo: itsestä huolehtiminen ja erittäin kovat treenit.

Mieheni ja kolme tytärtäni ovat ylpeitä minusta. Tyttäret eivät tosin ole innoissaan siitä, että tavoitteenani on alkaa kilpailla body fitnessissä. Heidän mielestään voisin olla vain äiti ja mummo ja treenata ilman kisaamista.

Laihtuminen on muuttanut elämäni. Olen opiskellut hyvinvointivalmentajaksi, keväällä valmistun kuntosaliohjaajaksi ja kesällä voimavalmentajaksi. Vedän jumppia ja teen saliohjauksia. Haaveeni on auttaa muita saavuttamaan unelmansa ja tehdä tätä työtä ammatikseni vielä joku päivä. Minulla on pian kolme lastenlasta, enkä ole enää ihan nuori. Tahdon olla se erilainen mummo!"