Miksi niin moni parisuhde näivettyy kämppäkaveruudeksi tai kaatuu repiviin ristiriitoihin? Puolet suomalaisten avioliitoista päättyy eroon, avoliitoista useampi. Pelissä on paljon. Ero aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja tulee kalliiksi. Sijaiskärsijöinä ovat usein lapset.

Hyvä ja toimiva parisuhde puolestaan ennustaa terveyttä ja hyvinvointia sekä puolisoille että heidän lapsilleen.

Osa kykenee pelastamaan toivottomaltakin tuntuvan suhteen eron partaalta ja jatkamaan onnellisena yhdessä. Miten se on mahdollista?

Parasta, mitä parisuhteen eteen voi tehdä, on tunnistaa ongelmat ja puuttua niihin ajoissa.

Lue myös: Hyvä parisuhde – mitä siltä on lupa odottaa ja toivoa?

Kun Suomessa tutkittiin erojen syitä, yksi ­tyypillisin oli kommunikointivaikeudet. Arki hoidetaan, mutta muuten saatetaan olla hiljaa. Ristiriitoja ei osata ratkoa ilman tunne­kuohuja. Seuraukset ovat usein tuhoisat.

– Jos puolisot eivät enää puhu, on tyypillistä, että myös hellyys ja seksi loppuvat, sanoo perhe­terapeutti ja uusperheneuvoja Anne Huolman, joka työskentelee Väestöliiton Terapiapalveluissa.

Kun ei puhuta, puolisoilla ei välttämättä ole enää syvää, henkistä yhteyttä eikä myöskään fyysistä kosketusta toisiinsa.

Yksi syy vuorovaikutusongelmiin on jatkuva kiire, jota nykyaika ruokkii. Työt tulevat kotiin ja some koukuttaa enemmän kuin tuttu puoliso. Toista ei ehdi huomioida saati ymmärtää.

– Tämä nakertaa suhteen perusydintä. Yhdessäolon perusta rakentuu sille, että on kiinnostunut toisesta ja haluaa tälle hyvää. Myös ikäkriisi ja uuden elämänsuunnan hakeminen voivat etäännyttää puolisot.

– Ihmiset kehittyvät parisuhteessa eri tahtiin. Toinen saattaa löytää nelikymppisenä uuden harrastusporukan tai ammatin, joka vie mennessään. Puoliso saattaa polkea paikallaan ja tuntea jäävänsä sivuun, Huolman sanoo.

Joskus puolisoiden välinen viestintä on niin heikkoa, että heillä on täysin eri käsitys siitä, mikä on vialla. Toinen ei ehkä osaa kertoa ­tunteistaan, ja toinen ei osaa kuunnella.

– Puoliso voi olla terapeutin vastaanotolla äimänkäkenä: oikeastiko me ei sinun mielestäsi puhuta? Etkö todella ole tykännyt koskettaa minua eroottisesti kymmeneen vuoteen? sanoo psykologi, tietokirjailija Tony ­Dunderfelt.

Lue myös: Onnellinen parisuhde syntyy turvasta ja vaarasta

Miten sitten tuppisuisen puolison voi saada puhumaan? Ei mitenkään. Toista ei voi pakottaa muuttumaan. Kiireistä arkeakaan ei ehkä pysty muuttamaan. Sen sijaan omille tavoille voi tehdä paljon.

Yritä huomioida puolisoasi pienillä teoilla ja sanoilla joka päivä. Tällä voi olla hämmästyttäviä vaikutuksia. Toinen voi alkaa ­taas tuntea, että on arvokas sinulle. Myös syvempi ­keskusteluyhteys voi avautua.

– Kysy puolisoltasi aamulla, miten nukuit, ja illalla, miten päivä meni. Pysähdy kuuntelemaan, mitä hänellä on sydämellään. Hyväksy hänen tunteensa. Kiitä ja kehu, Dunderfelt sanoo.

Kyse ei ole pelkistä sanoista vaan paljon enemmästä. Kun kysyy toiselta, miten päivä meni, osoittaa samalla, että arvostaa toisen kokemuksia ja ajatuksia.

Voi olla vaikeaa löytää motivaatio tähän, jos kokee, että puoliso on syy ongelmiin. Mutta oletko mieluummin onnellisessa parisuhteessa vai oikeassa?

Lue myös: Parisuhde vaikuttaa miesten ja naisten itsetuntoon eri tavoin

Rakastat, mutta et ole rakastunut. Yhteiselo on arkista ja tylsää.

– Hellä rakkaus ja toisen arvostaminen eivät enää nykyään riitä pitämään pareja yhdessä, Dunderfelt sanoo.

Aina suhteen ongelmat eivät johdu riidoista tai puhumattomuudesta. Jos jännite katoaa, suhde uhkaa näivettyä ja hiipua ystävyydeksi tai kämppäkaveruudeksi. Silloin voi tulla houkutus etsiä sähköä muista ihmisistä. Kipinän puuttuminen on yhä yleisempi syy erota. Näin on ollut 2000-luvun alusta asti.

Parisuhteeseen kaivataan vetovoimaa. Se on jännitettä, joka saa sukat pyörimään jaloissa.

Dunderfelt on laatinut teorian, jossa rakkaus koostuu kolmesta auringosta. Vetovoima on yksi niistä. Kaksi muuta ovat lempeä läheisyys ja syvä seksuaalisuus. Jos yksi osa-alue ontuu, se uhkaa sammuttaa koko auringon.

Kipinää pitäisi vaalia, kun sitä vielä on.

– Suhteen pelastaminen vaikeutuu, jos toisella on jo mielessä tarkka exit plan. Uusi elämä on suunniteltu valmiiksi.

Dunderfelt jakaa vetovoiman seitsemään eri osa-alueeseen. Nämä ovat yllätyksellisyys, kipinä, riittävä etäisyys, haastavuus, jännitys, huumori ja salaperäisyys. Kustakin pidetään huolta omalla tavallaan.

Puolisoiden erilaisuudesta kumpuava vetovoima hiipuu, jos aletaan myötäillä toista tai pakotetaan toinen muuttumaan samanlaiseksi. Huumorin voivat taas tappaa toisen tylyttäminen ja liika tosikkomaisuus. Tasaisuus puolestaan vähentää kutkuttavaa jännitystä ja arjen yllätyksellisyyttä.

Jos vetovoima on hävinnyt kokonaan, tarvitaan lujaa tahtoa suhteen pelastamiseksi.

– Yhdessä jatkaminen vaatii kasvamista yksilöinä. On opeteltava kuuntelemaan toista ja muuttamaan itseä. Mutta lopulta suhteen pelastamiseen tarvitaan molempien tahtoa pysyä yhdessä, Anne Huolman sanoo.

Viimeisenä keinona Tony Dunderfelt kehottaisi pariskuntaa asumaan hetken erillään. Tekeekö yhtään mieli vierailla toisen luona?

Lue myös: 8 tapaa pilata parisuhde

Puoliso on taas jättänyt pyykit koneeseen. Hän ei ilmoittanut, että on myöhään töissä tänään. Pedanttia ihmistä tällainen käytös loukkaa. Puoliso ei taaskaan ottanut huomioon.

Vastakohdat vetävät puoleensa. On kiehtovaa, kun toisessa on piirteitä, joita itseltä puuttuu.

– Kyse on tiedostamattomasta halusta ­eheytyä. Se on meissä kaikissa. Mutta kun kaksi ääripäätä menee yhteen, ollaan helposti helisemässä, Huolman sanoo.

Tarve eheytyä kumpuaa lapsuudesta. Parisuhteessa paikataan lapsuuden vaille jäämisiä ja haetaan korvaavia kokemuksia.

Turvaton lapsuus voi saada ihastumaan turvalliseen puolisoon. Toisaalta taas epätasapainoinen ihminen voi tuntua sopivan tutulta kumppanilta lapsuuden kokemusten vuoksi.

Persoonallisuuserot ovat merkittävä syy päätyä eri osoitteisiin. Siihen, mihin ihastuu, usein oikeasti myös vihastuu.

– Luonne-erot voivat lisätä vetovoimaa, mutta kipinä saattaa heiketä, jos puoliso osoittautuu luonteeltaan liian erilaiseksi. Toinen ei saa tuntua liian vieraalta, Dunderfelt sanoo.

Vieraus voi tulla siitä, että toinen reagoi vaikeisiin tilanteisiin hämmentävällä tavalla. Sitä ei välttämättä huomaa, ennen kuin pari on hioutunut kunnolla yhteen.

– Jos puoliso huutaa aina kurkku suorana riidellessä, toinen saattaa kokea sen rumaksi ja epäaikuismaiseksi käytökseksi.

Vierauden tunne voi juontaa lapsuuden­kotien erilaisista tunnekulttuureista.

– Toinen on voinut tottua siihen, että sanotaan suoraan ja huudetaan. Toinen kärsii, jos korotetaan ääntä, Huolman selittää.

Puolison persoonaa ja historiaa ei voi muuttaa. Suhde voi kuitenkin olla onnellinen, jos löytää keinoja hyväksyä toisen kummallisuudet ja selvitä ristiriidoista.

On tärkeää oppia ymmärtämään itseään ja toista paremmin. Parisuhdekirjat ja -kurssit sekä pariterapia voivat auttaa tässä.

Riitaisat parit päätyvät usein kiertämään syyttelyn ja loukkaantumisen kehää, jota he eivät välttämättä edes tunnista.

Toinen kritisoi ja osuu kipupisteeseen. Puoliso loukkaantuu ja puolustautuu huutamalla pää punaisena. Taas mennään. Fiksut ihmiset taantuvat römpiöissä rämpiviksi lapsiksi.

Römpiö on Tony Dunderfeltin käyttämä termi överiksi menneelle tunneilmaisulle, joka jää kiertämään kehää. Huutamista on vaikea lopettaa, koska mielessä vellovat tunteet aiheuttavat lisää vihaa ja pelkoa. Mehukkaan riidan keskiössä tulee tunne, että jokin ottaa ylivallan. Se on se römpiö. Kun tärkeä ihminen sivaltaa arkaan kohtaan, ei enää pysty toimimaan järkevästi.

Kipupisteet kumpuavat menneisyydestä. Jos sinua on vähätelty lapsena, saattaa puolisosi pienikin kritiikki saada sinut suunniltasi. Tunnemuistijälki aktivoituu.

– Siksi on tärkeää, että pari tunnistaa omat kipupisteensä ja römpiönsä ja nimeää ne. Kun oppii tuntemaan herkät kohtansa, on mahdollista ymmärtää, miksi reagoi tiettyihin asioihin voimakkaasti. Tämä voi olla keino päästä ulos riitelyn kierteestä, Dunderfelt sanoo.

30 sekunnin sääntökin voi auttaa. Sopikaa, että kun toinen pauhaa tunnekuohuissaan, häntä ei saa keskeyttää puoleen minuuttiin. Pyri kuuntelemaan, mitä toinen sanoo. Vasta sen jälkeen on sinun vuorosi kertoa kantasi.

Myös tämä voi toimia: – Kun rakkaasi tiuskaisee sinulle, älä puolustaudu heti, vaan pyydä häntä kertomaan lisää. Näin osoitat, että olet kiinnostunut siitä, mitä hänellä on sydämellään.

Usein sanotaan, että seksi on parisuhteen liima. Miksi se kuivuu? Tyytymättömyys seksielämään on yksi yleisimmistä eron syistä.

Himon häviämisen taustalla on usein kuormittava elämäntilanne ja henkinen etääntyminen. Pelkkä seksi on harvoin suhteen ykkös­ongelma. Riidat, römpiöt ja vetovoiman puute ovat syyllisiä siihen, ettei sängyssä säkenöi.

Moni odottaa seksiltä liikaa. Mieli­kuvissa se voi olla täydellistä hekumaa alusta loppuun. Todellisuudessa seksi on hikistä touhua, johon voi liittyä nolojakin hetkiä.

– Seksuaalisuus on sitä, että ymmärtää, mistä itse nauttii ja mistä toinen nauttii. Seksi on vastavuoroista, Dunderfelt sanoo.

Moni seksipulma saataisiin ratkaistua, jos kumppanit osaisivat puhua seksistä. Seksuaalisuus on herkkä asia. Harva on tottunut puhumaan siitä ahdistumatta. Siksi keskustelu ei saa olla arvostelevaa eikä syyttelevää.

– Sen sijaan, että sanot, miksi teet aina noin, voit kysyä, olisiko sinun mielestäsi kivaa, jos kokeiltaisiin tätä, Dunderfelt neuvoo.

Halu on hauras arjen ongelmille. Siksi seksuaaliterapiassa saatetaan puhua vaikka siivoamisesta. Lemmenleikkeihin tekee mieli ryhtyä, kun molemmat kokevat, että yhteiselo sujuu, ja arvostavat toista.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehden numerossa 5/2019.