Yritätkö nukkua 8 tuntia yössä? Uniohjaaja kertoo, miksi yleinen suositus ei sovi kaikille
Uniryhmäohjaaja Anne Lehtonen korostaa, että uni on aina hyvin henkilökohtainen kokemus. Taustatekijät ovat usein monisyisiä ja vaihtelevat yksilöllisesti.
Sairaanhoitaja ja uniryhmäohjaaja Anne Lehtonen on ohjannut Uniliiton kautta uniryhmiä viisi vuotta. Ryhmät perustuvat kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan unettomuuden hoitamiseksi. Liikkeelle lähdetään tilanteen kartoittamisella.
”Jokainen lähtee itse sanoittamaan untaan ja uniongelmaansa.”
Lehtosen mukaan ihmisten tarinoissa toistuvat usein samat asiat. Monelle stressistä johtuva unettomuus liittyy esimerkiksi ympärillä olevaan suoritusyhteiskuntaan, jossa aika ja voimavarat eivät tunnu riittävän kaikkien elämän eri roolien hoitamiseen kiitettävästi.
Suuri osa uniongelmista kärsivistä onkin tavallisia, tunnollisia ihmisiä, jotka yrittävät tehdä parhaansa sekä koti- että työelämässä.
”Monien elämä on niin täynnä jatkuvaa suorittamista, että heidän hermostonsa käy jatkuvasti ylikierroksilla, minkä takia illalla voi olla vaikea nukahtaa ja pysyä unessa.”
Osalla suorittaminen voi mennä niin pitkälle, että he alkavat suorittaa jopa unettomuutensa hoitoa.
Lehtonen on tavannut ihmisiä, jotka ovat etsineet pakonomaisesti apua huonoon oloonsa käyttämällä useita erilaisia unilääkkeitä, muuttamalla ruokavaliotaan sekä käymällä meditaatioryhmissä ja psykoterapeutin kanssa puhumassa.
”Mistään ei ole kuitenkaan ollut apua, koska suorittamisen määrä on vain kasvanut entisestään.”
Ryhmissä Lehtonen korostaa aina, että uni on hyvin henkilökohtainen kokemus. Hän suosittelee heittämään ajatuksen täydellisistä kahdeksan tunnin yöunista romukoppaan.
Sen sijaan hän suosittelee unentarpeen tunnistamista ja miettimään, mikä on itselle sopiva määrä unta, jotta jaksaa puuhata tavalliseen arkeen kuuluvia asioita.
”Jos jaksaa omassa arjessa hyvin, ei tarvitse miettiä, paljonko tuli nukuttua edellisenä yönä.”
Hyvin moni uneton seuraa nukkumistaan älykellosta tai -sormuksesta. Lehtonen suosittelee miettimään, onko se oikeasti tarpeellista, varsinkin jos kellon antamat tiedot lisäävät huolestumista unesta entisestään. Sen sijaan voi kokeilla pitää unipäiväkirjaa.
”Unipäiväkirjasta voi tehdä juuri itsensä näköisen käyttämällä vaikka värejä, tarroja ja kuvia. Tärkeintä on kuunnella olotilaansa ja tunnistaa asioita, jotka auttavat nukkumista.”
Heitä romukoppaan ajatus täydellisistä kahdeksan tunnin yöunista.
Jotta suorittamisen oravanpyörästä voi päästä eroon, Lehtonen suosittelee listaamaan itselle tärkeimmät arvot ja miettimään, miten hyvin ne toteutuvat elämässä. Jos arvot ja elämä ovat jyrkästi ristiriidassa, kannattaa pohtia, millaisilla askelilla niitä voi tuoda lähemmäs toisiaan.
”Jos esimerkiksi kokee työtaakan liian suureksi, asia kannattaa ottaa esihenkilön tai työterveyslääkärin kanssa puheeksi. Ongelmaa täytyy jotenkin lähteä selvittämään.”
Arvojen selkeyttäminen unen parantamiseksi auttaa myös hahmottamaan, mitkä asiat elämässä ravitsevat kehoa, mieltä ja sielua. Käytännössä ne voivat olla hyvinkin arkisia ajanvietteitä, kuten liikkumista, lukemista, käsitöiden tekoa tai musiikin kuuntelua.
”Kun tekee jotain, mikä ruokkii koko olemassaoloa, myös nukkuminen paranee.”
Anne Lehtonen
on sairaanhoitaja, uniryhmäohjaaja, seksuaalineuvoja ja hyvinvointialan yrittäjä. Hän vetää uniryhmiä Tampereella ja verkossa.
Pitkään sairaalassa anestesiahoitajana työskennellyt Lehtonen uupui töissä kymmenen vuotta sitten, ja se aiheutti hänelle unettomuutta. Kun hän seurasi tarkemmin omia arvojaan, hän toipui työuupumuksesta ja perusti hyvinvointialan yrityksen. Sen kautta Lehtonen auttaa muun muassa unettomuudesta kärsiviä ihmisiä.
”Hoidan untani huolehtimalla siitä, että työ, arki ja lepo ovat tasapainossa.”
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 2/2025.
