Mistä kaikki se raivo oikein tuli? Joskus oma reaktio vaikuttaa jälkikäteen kohtuuttoman suurelta siihen nähden, mitä oikeasti tapahtui.

Omaa vihaa voi olla vaikea tunnistaa, lohduttaa psyko­terapeutti ja tieto­kirjailija Heli Pruuki. Hänen mukaansa on hyvin tavallista, että tunteet sekoittuvat tai niistä ei ihan saa kiinni.

– Torjutuksi tuleminen voi aiheuttaa häpeää, mutta kun hyökkää takaisin, häpeää ei tarvitse kohdata. Sillä tavalla viha on kuin suojakilpi, Pruuki selittää.

Psykologi ja psykoanalyytikko Rauno Juntumaan mukaan olo on vihaisena usein vähän sekava, sillä voimakas tunne rajoittaa muuta ajattelua.

Vihapäissään ihminen reagoi paitsi siihen, mitä tapahtuu juuri nyt, myös aiempiin pettymyksiinsä.

– Viha on signaali siitä, että jokin asia ei ole ihan kohdillaan, Juntumaa sanoo.

Mitä siis kannattaa tehdä?

KT:n loppuvuodesta tehdyssä vihakyselyssä noin kolmannes vastaajista kertoi pelkäävänsä niin omaa kuin muidenkin vihaa. Pruukin mukaan viha edustaakin monelle jotain pahaa, vaikka se on neutraali tunne siinä missä esimerkiksi ilo tai suru.

– Viha itsessään ei ole hyvä tai paha. Pahaa voi seurata siitä, mitä tunteen vallassa tekee.

Vihan tunteen välttelemisestä voi seurata hankala ketju. Jos omaa vihaansa ei hyväksy, sitä ei myöskään voi tunnistaa, käsitellä eikä varsinkaan hallita.

Tapa kohdata vihaa on osin opittu. Tämä voi selittää, miksi se on monille keski-ikäisille naisille hankalaa.

Menneinä vuosikymmeninä tyttöjen on pitänyt olla työteliäitä, kilttejä ja mieluiten hiljaisia. Heitä on voitu rangaista selkäsaunalla kiukun ja oman tahdon ilmaisemisesta. Tutkimusten mukaan jopa nykyään ammatti­kasvattajat katkaisevat päiväkodeissa nopeammin vihan ilmaisut tytöiltä, pojilta taas surun.

Koska vihan näyttäminen ei ole ollut sopivaa, tytöt ovat saattaneet keksiä siihen muita keinoja.

– Todella monet naiset ilmaisevat suuttumistaan purskahtamalla itkuun. He saattavat jopa sanoa, että en minä olen vihainen, olen vain surullinen.

Pruukin mukaan naiset toimivat näin, koska he ovat saaneet lapsuudessa itkulla lohdutusta ja tulleet kuulluiksi paremmin kuin vaatimalla ja uhmaamalla.

Vihan ilmaisuun vaikuttaa sekin, millainen naiskuva itsellä, omalla puolisolla tai vaikka omalla isällä on ollut, huomauttaa Rauno Juntumaa.

Jos mielikuvissa nainen on ensisijaisesti äidillinen hahmo, hänelle ei ehkä sallita vihaa. Oman äidin vihaisuus on voinut lapsuudessa ilmetä hylkimisenä ja vähättelynä. Ajatus vihaisesta äidistä pelottaa yhä aikuisena.

Piilotettu viha ei katoa minnekään. Juntumaan mukaan se jää kehoon ja voi oirehtia masennuksena, syömishäiriönä tai ahdistuksena. Se voi myös ilmetä yleisenä ihmis­vihana ja sarkastisena piikittelynä.

– Käsittelemätön viha voi passivoida ja saada vetäytymään yksinäisyyteen tai se voi aiheuttaa provosoivaa käyttäytymistä vaikkapa humalassa.

KT:n kyselyssä kaksi kolmesta sanoo olevansa pitkäpinnainen, mutta välillä kiehahtaa – ja hyvä niin. Viha on erittäin hyödyllinen tunne, sillä se piirtää itselle rajat ja kertoo, jos joku yrittää kävellä niiden yli.

Ihmiset eivät suutu yhdentekevistä asioista, Juntumaa muistuttaa. Viha kertoo, että asia on tärkeä.

– Parhaimmillaan viha antaa rohkeutta ja voimaa puolustaa itseä, toisia tai jotain tärkeää asiaa, Pruuki sanoo.

Viha on monesti hyvä ja täysin oikeutettu tunne.

– Olisiko Martin Luther King tehnyt mitään, jos hän ei olisi ensin ollut vihainen? Ennen muutosta tulee viha: Näin ei voi olla, tämä on väärin! Juntumaa kuvailee.

Kun vihan sokaiseva vaihe on ohi, on tärkeä pohtia, mikä tunteen laukaisi.

Yleensä syitä on useita. Joskus taustalla voi olla niinkin pieni asia kuin tietynlainen katse, joka muistuttaa aiemmasta nöyryytyksestä. Juntumaan mukaan omia haavoittuvuuksia on hyvä oppia tunnistamaan. Kannattaa pohtia, millaiset asiat loukkaavat minua.

– Itsellä voi olla jopa harhainen käsitys asiasta, josta viha kumpuaa. Tutkimusten mukaan tavallinen väkivallan syy on kokemus itsestä uhrina. Onkin tärkeää oppia erottamaan tosiasiat ja tunteet ja päästä eroon ajatuksesta, että jokin asia on totta vain koska se tuntuu siltä.

Vihasta saa energiaa ja vallantunteen. Siksi siihen voi jäädä koukkuun. Samalla se voi jumittaa ajattelua ja estää tunnistamasta muita tunteita, kuten kateutta.

– Vihaaminen on helpompaa kuin myöntää, että toisella on asiat paremmin kuin itsellä, Juntumaa sanoo.

Jatkuvasti kiukkuisella tai katkeralla on usein taustalla vaikeita kokemuksia, Pruuki sanoo. Voi olla paljon nieltyä tuskaa ja väärinymmärretyksi ja hylätyksi tulemista.

Torjutuksi tullut saattaa vahingossa ajaa muut pois vihaisella käytöksellään. Tämä taas vahvistaa yksinäisyyden kokemusta. Vihasta voi tulla itseään ruokkiva kierre.

Asiantuntijoiden mielestä ihmiset kaipaisivat vihan tunteidensa kanssa paljon nykyistä enemmän myötätuntoa.

– Viha ei ole tunne, joka pitää saada äkkiä torjuttua ja pois. Jonkin asian pitää tulla ensin kuulluksi, Heli Pruuki sanoo.

KT:n kyselyn mukaan moni tuulettaa tunteitaan parisuhteissaan. Kaksi kolmesta kertoo avoimesti puolisolleen, jos suuttuu tälle. Muille läheisille tai esimerkiksi työkavereille harmistumisestaan avautuu huomattavasti harvempi. Moni osoittaa suuttumusta ennemminkin epäsuorasti tai ei ollenkaan.

Kun kiehahdus on lähellä, on aikalisän paikka. Vihaisena ihminen osaa olla hyvin luova, joten raivopäissään sanotut loukkaukset voivat olla erityisen satuttavia.

Pruukia itseä auttaa hermojen menetyksen ollessa lähellä yksinkertainen mielikuvaharjoitus. Hän kuvittelee vetoketjun, jolla hän vetäisee suun kiinni, kun tunteet käyvät kuumina.

On silti turha potea morkkista, vaikka tunteet välillä ylikuumenisivat.

– Ei kannata syyttää itseä suuttumisesta, vaan pysähtyä sen äärelle, mitä minulle tuossa oikein tapahtui.

Kun on taas rauhoittunut, saa aivot jälleen kokonaan käyttöönsä. Silloin vihaa voi hyödyntää rakentavasti ja kertoa, mitä vihaisuudellaan halusi sanoa: Suutuin, koska minusta tuntui siltä, ettet kuunnellut. Olisin vain halunnut sanoa mielipiteeni.

Jos suhteessa on rakkauden lisäksi paljon vihaa, on siinä todennäköisesti myös paljon väärinymmärryksiä, pelkoja ja ehkä mustasukkaisuutta.

– Jos toinen on jatkuvasti vihainen, puoliso voi oppia sulkemaan tunteensa, koska ei kestä tilannetta muuten.

Vihaan ei kannata vastata vihalla vaan kuuntelemalla.

– Vihaiselle pitäisi voida sanoa, että minulle ei käy, että puhut minulle noin, mutta samalla voi tarjoutua kuuntelemaan, jos toinen haluaa kertoa, mistä viha johtuu.

Haavoittuvimmat tunteet ovat vihan alla.

– Rakkaus ei sulje pois sitä, etteikö voisi tuntea myös vihaa. Rakkaus myös kestää sen, että siinä on ainakin välillä myös vihaisuutta, Rauno Juntumaa sanoo.

Moni tunnistaa lähipiiristään naisen, joka on yhtäkkiä lakannut olemasta kiltti. Perhe on ihmeissään, kun tämä ei enää pesekään pyykkejä ja on ruoka-aikaan jumpassa.

– Keski-ikäinen nainen on elämänvaiheessa, jossa ei ole enää niin suurta tarvetta myötäillä ja miellyttää toisia. Nainen voi tuntea, että stoppi tuli nyt, Pruuki sanoo.

Tällöin vihasta on tullut voima. Omat rajat erottuvat entistä selkeämpinä.