OLETKO MUISTANUT tehdä asioita, joista tykkäät?

Mentoriystävän kysymys herätti Jouni Hallikaisen kymmenisen vuotta sitten. Hallikainen työskenteli Helsingissä it-konsulttina, ja työt seurasivat useina iltoina kotiin.

Hallikainen listasi paperille asioita, joista nautti: metsässä käveleminen, kitaransoitto, lukeminen, äijäjooga. Näille olisi raivattava enemmän tilaa, hän päätti.

Hallikaisen hullu työtahti olisi hyvin voinut johtaa loppuunpalamiseen, mutta mentori ehdotti kolmepäiväistä työviikkoa. Ratkaisu osoittautui heti oikeaksi.

Hallikainen huomasi, että hän ehti tehdä viikon työt kolmessa päivässä, sillä energiaa ja intoa oli enemmän.

”Tahdin hidastaminen on tehokasta, koska se antaa happea ajattelulle. Kun stressitaso laskee, aivotoiminta ja luovuus paranevat. Aikaa jää asioille, jotka palauttavat ja lisäävät onnellisuutta”, Hallikainen sanoo.

Hän sai huomata, että kun alkaa tehdä asioita, joista tykkää, koko elämä voi muuttua.

TÄMÄ ON sakeinta hulluutta, Hallikainen ajatteli kokeillessaan yinjoogaa. Hän oli tottunut treenaamaan täysillä nyrkkeilysalilla ja nappasi tottumuksesta ensimmäisellä yin-tunnilla eteentaivutuksessa väkisin varpaistaan kiinni. Keho nitisi ja natisi, eikä opettaja sanonut, että rauhoitu hyvä mies.

Hallikainen antoi yinille vielä uuden mahdollisuuden.

”Toinen joogaohjaaja sanoikin, että kannattaa tehdä vähemmän. Se tuntui oudolla tavalla hyvältä, ja tajusin, mistä on kyse. Tiesin, että tähän haluan keskittyä.”

Yinjooga vaikuttaa keskushermoston tasolla. Kun asentoon pysähtyy minuuteiksi, parasympaattinen hermosto käynnistyy ja stressihormonitasot laskevat.

Stressihormoni kortisolin puoliintumisaika on noin 90 minuuttia. Kolmen tunnin harjoituksessa kortisoli ehtii puoliintua kahteen kertaan eli laskea jopa neljännekseen. Kehossa tämä tuntuu sykkeen hidastumisena ja rauhan tunteena.

”Tykkään ohjata pitkiä harjoituksia. Jokainen ehtii kolmen tunnin aikana kokea, miltä tuntuu, kun jokin muuttuu hetkeksi paremmaksi.”

HALLIKAINEN MENEE joka päivä kotipihansa vanhaan navettaan rakennettuun joogasaliin. Hän pukee hupparin ja villasukat ja rullaa joogamaton auki. Hän istuu matolla jalkapohjat toisiaan vasten ja antaa pään laskeutua jalkoja kohti. Näin hän kuuntelee silmät suljettuina hengityksen kohinaa joskus viisi minuuttia, joskus kymmenen. Keho kertoo, milloin on aika nousta.

”Usein tuntuu, ettei harjoitukselle olisi aikaa, mutta sitä tehdessä kiire katoaa. Kiire on ennemmin tunne kuin fakta.”

Jooga-asentoon pysähtyessä ajatusten virta hidastuu.

”Unohdan koti- ja työasiat ja tunnen, miten keho sulaa. Hartiat ja kasvot pehmenevät, henkiset ja fyysiset kireydet alkavat helpottaa. Kyse on ennemminkin hyvän tunteen vastaanottamisesta kuin sen tavoittelemisesta.”

Joogan jälkeistä oloa Hallikainen kuvaa ”yin-pöhnäksi”. Olo on lämmin ja leppoisa kuin pitkän saunottelun jälkeen. Penaalin kynät eivät ole terävimmillään.

YIN-PÖHNÄN HALUAA kokea yhä useampi, Hallikainen on huomannut. Hidas laji vastaa monien tarpeeseen.

”Työni on avannut silmäni sille, miten valtavan stressaantuneita, kiireisiä ja väsyneitä kaikki ovat. Lähes joka harjoituksessa joku itkee, kun stressi purkautuu tai keho päästää suojauksista irti. Monet simahtelevat. Eräs ystäväni sanoi, että itketän ja nukutan ihmisiä työkseni.”

Hallikaisen tunneilla saa rauhassa nukkua, mutta kovimmat kuorsaajat hän taputtelee lempeästi hereille.

”Olen sitä mieltä, että nukkuminen tekee parempaa kuin mikään asento. Uni on kaiken hyvinvoinnin perusta ja tärkeämpää kuin yinjooga, jos pitää valita. Kolmessa tunnissa ehtii tosin sekä nukkua että yinjoogata.”

OPTIMI EI OLE maksimi, Hallikainen opettaa tunneillaan ja luottaa samaan viisauteen omassa arjessaan.

”Kieltäydyn monista jutuista, jotta minulle ei tulisi kiire. En tee niin paljon kuin pystyn vaan niin vähän kuin riittää. En itsekään luottaisi työuupuneeseen yinjooga-opettajaan”, hän hymyilee.

Nykyisin Hallikainen opettaa viikonloppuisin ja viettää arkisin rauhallista elämää Tarvasjoen maaseudulla, jonne hän muutti neljä vuotta sitten Helsingistä.

Asiat tapahtuvat omalla painollaan. Hän nukkuu ilman herätyskelloa ja aloittaa päivän metsäkävelyllä.

”Oloni on energisin kello 10–12. Saan tehtyä siinä ajassa saman kuin ennen konttorilla kuudessa tunnissa.”

Kaikkiin kissanristiäisiin ei tarvitse mennä, Hallikainen sanoo. Kun hän käy harvemmin katsomassa stand-upia tai keikkaa, se tuntuukin paremmalta.

Hallikainen on onnellinen siitä, että uskalsi astua it-maailman kuohuista rantapenkereelle.

”Oivalsin, että asioita voi tehdä monella tapaa. Moni hidastaa vasta, kun burnout tai sairaus sytyttää valot. Minulla ne syttyivät ennen kuin mitään vakavaa sattui.”

URANSA ALUSSA Hallikainen näki yinjoogan lähinnä venyttelyharjoituksena. Myöhemmin hän innostui sen taustalla vaikuttavista kiinalaisen lääketieteen teorioista. Nyt häntä kiinnostaa eniten yinjoogan vaikutus mieleen.

”Vuosi vuodelta puhun ohjatessa yhä vähemmän ja jätän enemmän tilaa hiljentymisen kokemukselle.”

Hallikainen on itse tehnyt säännöllistä yinjoogaharjoitusta noin kymmenen vuoden ajan. Lajissa muutokset tapahtuvat hiljaa ja hitaasti. Lempeissä asennoissa ei käytetä voimaa.

”Ennen selkäni oli jatkuvasti kipeä, mutta enää en muista, milloin niin olisi ollut. Selkäkipu on kadonnut yinjoogan ansiosta.”

Kun lempeissä asennoissa ollaan pitkään, joogaaja joutuu kohtaamaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Hallikainen ohjaa aina tunneillaan myös jonkin verran keskittymis- ja meditointitekniikoita. Ne auttavat hallitsemaan ajatusten tulvaa ja palauttamaan huomion käsillä olevaan hetkeen.

Kun ajatusten tahti hidastuu ja pään kohina hiljenee hetkellisesti, löytyy kokemus rauhasta.

”Ennen en osannut erottaa mielipiteitäni ja faktoja toisistaan. Enää en usko kaikkea, mitä päässä pyörii.”

Säännöllinen hiljentyminen on opettanut Hallikaiselle paljon omista ajatuksista, ja harjoittelun vaikutukset näkyivät viimeksi halkoja hakatessa.

”Puupalikka lähti komeaan lentoon ja kopsahti pää­lakeeni. Kymmenen vuotta sitten kirves olisi lentänyt seinään ärräpäiden saattelemana. Nyt vain nauratti.”

Juttu on alun perin julkaistu Kauneus ja Terveys -lehden numerossa 8-9/22.