Jennin, 40, hermosto kävi ylikierroksilla – yhtäkkiä hänet kiidätettiin saunanlauteilta sairaalaan: ”Ehdin jo suunnitella hautajaiseni”
Jenni Tuokko löysi sensomotorisen valmennuksen, kun hän etsi apua uupumukseensa. Hermostosta löytyi loppuunpalamisen syy: se oli jäänyt taistele- ja pakene -tilaan.
Kun järvenpääläinen Jenni Tuokko, 40, lähes kymmenen vuotta sitten kiidätettiin suoraan saunanlauteilta ambulanssilla sairaalaan, sydämen rytmihäiriöt olivat massiiviset.
Raskausajan liikuntaan keskittyvä kirja oli juuri lähtenyt painoon, jaloissa taapersi Jennin kolmesta lapsesta kaksi vanhinta, eikä intohimoisesti treenanneen yrittäjän kalenterista löytynyt luppoaikaa.
Mutta Jenni oli aina ollut kova tekemään töitä.
”Kun vielä hetken jaksaisin, voisin palkita itseni jollakin hiljaisuuden retriitillä”, hän muistaa ajatelleensa saunassa, jonne hän oli pakottanut itsensä rentoutuakseen.
Viikosta sairaalassa muodostui vedenjakaja Jennin elämässä. Vaikka epäily synnynnäisestä sydänviasta saatiin suljettua pois, tuomio ei lohduttanut. Yksi lääkäri puhui ylikunnosta, toinen loppuun palamisesta.
Silti kyse oli yhdestä ja samasta asiasta: Jennin hermosto oli aivan lopussa.
”Kokemus oli pelottava, ehdin jo suunnitella hautajaiseni.”
Sairausloma oli pitkä ja koetteli yrittäjän taloutta, mutta vaihtoehtoja ei ollut.
”Vähitellen aloin ymmärtää, että sietoikkunani oli kovin kapea, vaikka hetkittäin pystyinkin palautumaan ja tuntemaan tasapainoa. Sahasin yleensä kahden ääripään välillä, olin joko yli- tai alivireinen”, Jenni sanoo.
Hän ei antanut periksi, vaan halusi varmistaa, että loppuunpalamista ei enää pääsisi tapahtumaan. Jooga- ja palautumisvalmentajaopintojen lisäksi Jenni kouluttautui hierojaksi ja hankki muuta täydentävää osaamista.
Meni silti vuosia ennen kuin hän löysi etsimänsä: toiminnalliseen neurotieteeseen pohjautuvan sensomotorisen valmennuksen. Takana oli vuosien psykoterapia, jonne Jenni oli eronsa jälkeen hakeutunut.
Valmennus tarjosi kehollisen metodin. Se oli palautumisen puuttuva palanen. Terapia oli auttanut kognitio- ja tunnetason työskelyssä, mutta uusi valmennus auttoi hermostoa kehollisesti.
”En ollut uskoa muutosta itsessäni. Jopa vetämässä ollut ADHD-diagnoosi sai kohdaltani jäädä, kun aloin tuntea oloni paljon tasapainoisemmaksi.”
Valmennuksen ytimessä ovat primitiivirefleksit, jotka ovat ihmisissä jo syntyessä. Ne ovat tahdosta riippumattomia reaktioita, joiden pitäisi sulautua osaksi hermostoa tiettyjen kehitysvaiheiden seurauksena. Aina näin ei käy, vaan sulautuminen jää jostain syystä kesken.
”Myös jokin tapahtuma tai trauma, esimerkiksi onnettomuuteen joutuminen, saattaa aktivoida vanhan primitiivirefleksin uudestaan. Jopa joidenkin kirurgisten leikkausten jälkeen on havaittu refleksien aktivoitumista”, hermostovalmentajana työskentelevä Jenni selventää.
Hänen mukaansa sulautumattomat primitiivirefleksit aiheuttavat myöhemmin elämässä monenlaisia oireita: voi olla keskittymiskyvyttömyyttä tai univaikeuksia, tasapainoaistin häiriöitä tai erilaisia pelkotiloja, jopa lukihäiriö.
”Kunkin kohdalla asia selviää vain testaamalla. Jokainen on yksilö, ja siksi yleispäteviä oirekuvauksia on mahdotonta antaa.”
Refleksikartoituksessa testataan kaikkiaan 24 erilaista primitiivirefleksiä, ja niiden sulauttaminen tapahtuu tietyssä järjestyksessä. Refleksien integroimisessa omin päin on haasteensa. Ammattilaisen tuki onkin välttämätöntä, sillä hermostoa ei myöskään tule kuormittaa liikaa.
Yksi tyypillisemmistä reflekseistä on moro-refleksi eli säpsähdysheijaste, jossa lapsi levittää ja vetää käsiään yhteen sekä levittää jalkansa säikähtäessään.
”Se auttaa vastasyntynyttä ilmoittamaan tarpeistaan sekä suojaamaan itseään. Se häviää yleensä muutaman kuukauden kuluessa”, Jenni kertoo.
”Kun se ei integroidu normaalisti, se voi näkyä aikuisiällä esimerkiksi ahdistuksena tai rauhattomuutena. Refleksi pitää ihmisen koko ajan ylivireystilassa, valppaana ja stressaantuneena.”
”Hermosto ei valehtele. Siitä saatava data yllättää yleensä jokaisen.”
Primitiivirefleksien integroimattomuus ei välttämättä haittaa elämää merkittävästi ennen kuin ihminen huomaa, miltä tuntuu elää ilman niitä. Jenni vertaa ilmiötä autolla ajamiseen käsijarru päällä.
”Kun käsijarru saadaan pois päältä, meno helpottuu huomattavasti”, hän hymyilee.
Turvan kokemus, jonka tasapainoon pääsevä hermosto synnyttää, voi olla Jennin mukaan aluksi jopa hämmentävä.
”Isolla osalla asiakkaistani ei ole entuudestaan tätä kokemusta, kuten ei ollut itsellänikään. Kun sen kokee ensimmäisen kerran, pintaan voi nousta paljon tunteita. Siihen voi liittyy myös surua, jonka on hyvä antaa tulla ulos.”
Sensomotorinen valmennus kestää yleensä kuukausia, joskus pidempään.
”Yksikään kerta ei ole silti hukkaan heitetty. Prosessi jatkuu siitä, mihin se edelliskerralla jäi, eli tauot eivät pilaa hoidon vaikutusta. Jos primitiivireflekseistä on jäljellä vain häivähdys, niiden hoitaminen voi tapahtua nopeastikin.”
Valmennuksesta ei ole Jennin mukaan kenellekään haittaa, mutta ihmeitäkään ei pidä odottaa. Kokonaisuus ja elämäntilanne ratkaisevat. Hoito muodostuu yleensä kotona suoritettavista helpoista liikesarjoista, joita voidaan tehostaa manuaalisella käsittelyllä vastaanotolla.
Jenni tekee asiakkaalleen yleensä alussa sensokartoituksen, mikä ei varsinaisesti kuulu sensomotoriseen valmennukseen, mutta täydentää sitä. Se antaa tietoa esimerkiksi siitä, mitä ihminen tarvitsee palautuakseen tai kuinka kunkin yksilöllinen hermostotyyppi reagoi.
”Ihmiset jakautuvat neljään erilaiseen hermostotyyppiin, jossa jokaisessa on puolestaan neljä alalajia. Kyse on monimutkaisesta kokonaisuudesta, mutta hermosto ei valehtele. Siitä saatava data yllättää yleensä jokaisen.”
Palautuakseen jokainen on sensoprofiilinsa mukaan joko introvertti tai ekstrovertti. Kun toinen tarvitsee akkuja ladatakseen yksinäisyyttä, toinen palautuu olemalla vain yhdessä toisten kanssa.
”Itse tarvitsen paljon yksinoloa. Koin äitinä aluksi syyllisyyttä siitä, että kaipasin todella paljon omaa aikaa, vaikka lapseni ovat tietenkin kaikkein tärkeintä”, Jenni paljastaa.
”Kun tiedän hermostotyyppini, osaan olla armollisempi itseäni kohtaan. Siitä on hyötyä myös parisuhteessa, kun voin ymmärtää myös toisen tarpeita paremmin.”
Yksi valmennuksen yleisistä ja vaikuttavimmista muutoksista on henkilön kyky asettaa rajansa uudella tavalla.
”Kun ei tarvitse enää olla koko ajan hyökkäämässä tai jäätymässä, kykenee rauhanomaisesti seisomaan itsensä puolella, kun tarve vaatii.”
”Välillä olen itsekin hämmentynyt, kenelle tämä kroppa kuuluu.”
Jennin elämään sensomotorinen valmennus on tuonut rauhaa. Kesällä perhe oli muuttamassa ja päivät täyttyivät ylimääräisestä järjestettävästä ja muistettavasta. Jenni huomasi jälleen, miten hänen hermostonsa alkoi ottaa kierroksia. Myös keskittyminen oli vaikeaa.
”Onneksi nyt tiedän, mistä on kyse ja pystyn rauhoittamaan harjoitteiden avulla itseni helposti. Ihanaa on myös se, että äitinä kykenen olemaan huomattavasti turvallisempi ja johdonmukaisempi kuin silloin, kun lapsistani kaksi vanhinta olivat aivan pieniä.”
Ei ole tarvetta huutaa, vaikka ristiriitoja tulisikin.
”Hauskaa on sekin, että nykyään rentoudun myös saunan lauteilla, kun se aikaisemmin oli keholleni haastavaa ja tein sitä vain siksi, että niin Suomessa kuuluu tehdä.”
Tasapainoisempi hermosto on vaikuttanut myös treenaamiseen.
”Vaikka minulla on pitkä treenitausta, tätä nykyä tuntuma liikkeisiin on ihan erilainen. Välillä olen itsekin hämmentynyt, kenelle tämä kroppa kuuluu. Huomaan, että kehoni ei reagoi enää ’taistele tai pakene’ -tilasta käsin, vaan olen turvassa itseni kanssa.”
Lisää palauttavia hetkiä
Sensomotorisen valmennuksen tavoitteena on tasapainottaa hermosto, joka on syystä tai toisesta häiriintynyt.
Ylivireinen tila tuntuu kuin olisit koko ajan kierroksilla, rauhoittuminen on vaikeaa, koska hermosto on alati valppaana joko taistelemaan tai pakenemaan. Alivireisyys tuntuu puolestaan esimerkiksi passiivisuutena, kyvyttömyytenä tai haluttomuutena tarttua asioihin.
Kun seuraat Jennin vinkkejä, voit tehdä arjesta hermostollesi ystävällisempää:
- Pieniä palauttavia hetkiä kannattaa lisätä jokaiseen päivään. Ne voivat esimerkiksi olla lyhyitä tauko, jolloin istahdat rauhassa ikkunan eteen, katselet ulos, annat ajatustesi ja kehosi levätä.
- Palautumista ei voi ulkoistaa, se ei tapahdu palautumisjuomalla, kompressiolahkeilla tai viikoittaisella joogatunnilla, jos elämä on muilta osin suorittamista kellon ympäri.
- Tasapainoinen elämä, jossa työ- ja vapaa-aika vuorottelevat sopivassa suhteessa, vaatii vahvaa mielentilan muutosta. Opettele sallimaan itsellesi se, että kalenterissasi saa olla päiviä, joissa ei ole yhtään tehtävää.
- Tasapainoisen elämän voi saavuttaa erilaisin keinoin. Tärkeintä on, että löydät juuri itsellesi sopivat tavat.
Juttun on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 9/2025.
Korjattu 2.12. avioeron sijaan ero. Lyhennetty hevoskuvan kuvatekstiä, poistettu sitaatin ensimmäinen lause.
