Henriika opettaa työelämätaitoja hevosten avulla – kun kerran ori näykkäisi asiakasta, tämä tajusi tärkeän asian
Psykoterapeutti Henriika Maikulle hevoset ovat paitsi kotieläimiä, myös työkavereita. Niiden herkkyyden avulla voi oppia lisää itsestään ja tavoistaan viestiä.
Tallipiha on sulavan lumen jäljiltä mutainen. Psykoterapeutti Henriika Maikku harppoo kohti tarhaa, jossa jaloittelee kolme hevosta, etäällä laitumella kaksi lusitano-oria ja lähellä veräjää lauman vanhin, suomenhevosruuna. Se katselee säyseänä otsaharjansa alta.
Kauempana tuoreen ruohon perässä vaeltavia oripoikia Henriika saa maanitella pidempään. Kun majesteettinen ja hopeaharjainen Optimus lopulta kävelee Henriikan perässä talliin, sen askel on ilmava ja energia käsinkosketeltava.
”Kun näillä on sitä testosteronia jäljellä, tunneskaala on paljon isompi. Orit ovat ihania!” Henriika sanoo.
Nämä uljaat eläimet ovat hänen työkavereitaan, sillä ne opettavat Henriikan asiakkaille vuorovaikutustaitoja.
Kolme vuotta sitten Henriika ja hänen puolisonsa Esa Korhonen muuttivat Lopelta Loviisaan, kun kodin ja työtilat yhdistävä unelmien maatila löytyi. Töitä siinä on Henriikan mukaan kahdelle ihmiselle liikaa, mutta elämäntapa on valinta.
Esan isoisä kasvatti aikoinaan armeijan oreja ja hevostaidot tulivat verenperintönä. Ne tekivät vaikutuksen myös entiseen heppatyttöön, kun pariskunnan tiet kuusitoista vuotta sitten ristesivät.
”Viehätyin Esan valtavasta arvostuksesta hevosen elinvoimaa ja ilmaisukykyä kohtaan”, Henriika kertoo.
”Hänen kauttaan tuli näkyviin myös se, että orit eivät ole ollenkaan vaikeita kuten usein ajatellaan. Ne ovat maailman ihanimpia olentoja, kun niiden kanssa ollaan johdonmukaisesti, ja ne saavat elää lajilleen tyypillistä elämää.”
Henriika huomasi pian, että sama pätee ihmisiin. Silti hän kaipasi lisätietoa. Yhdysvalloista Denverin yliopistosta löytyi siihen aikaan ainoa psykoterapeuteille suunnattu hevosavusteiseen työhön valmentava koulutus. Kahden vuoden ajan Henriika lenteli Atlantin yli.
”Välistä koin turhautumista, kun mietin, että pitikö minun matkustaa Denveriin asti kuulemaan, että hevonen tarvitsee heiniä. Koulutus auttoi kuitenkin ymmärtämään, että meillä on Suomessa paljon jäljellä maanläheistä ymmärrystä hevosesta eläimenä”, Henriika sanoo.
”Se osaltaan vahvisti luottamusta siihen, että olimme Esan kanssa ihan oikeiden asioiden äärellä.”
Lähes sata vuotta vanhan Hagabackan-kartanon yläkerrassa sijaitsee valmennushuone, jossa Henriika opettaa johtajia kasvamaan työssään.
Tunteilla on siinä suuri rooli. Teoriaosuuksissa keskitytään esimerkiksi psykologiseen turvallisuuteen, ylemmyyteen ja alemmuuteen, rajoihin ja rajattomuuteen sekä ryhmädynamiikkaan. Sitten seuraa kokemuksellisuus – hörisevät ja hamuavat silkkiturvat.
”Jos hevonen itsessään olisi maagisesti hoitava, kaikki hevosihmiset olisivat tasapainossa. Mutta näinhän ei tietenkään ole”, Henriika sanoo.
Hänen mukaansa hevonen on lauma- ja pakoeläin, joka tekee erityisellä tavalla näkyväksi vuorovaikutuksen erilaiset vivahteet.
”Ajattelen, että luonto- ja eläinavusteisessa työssä merkitys ja arvo tulee siitä, miten hyvin pystytään optimoimaan tavoitteita, joita työskentelylle kulloinkin on asetettu.”
”Vuorovaikutustaitoja tarvitaan kaikkialla, ei vain johtajuudessa.”
”Et voi sanoa aidosti kyllä, jos et ensin opi laittamaan rajoja.”
Koska valmennettavilla on harvoin omasta takaa hevostaitoja, liikkeelle lähdetään pienin askelin. Aluksi vain tarkkaillaan laumaa.
”Kannattaa rauhassa katsella hevosta ja oppia seuraamaan kehonsa viestejä suhteessa etäisyyteen ja turvaan. Siten oppii säätelemään toimiaan sen mukaan”, Henriika neuvoo.
”Nykypäivän elämä on niin suorituskeskeistä ja kiireistä, ja vaikka kuinka mittaat elintoimintojasi, kehoyhteytesi voi olla katkennut. Silti keho ja mieli ovat yhtä.”
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asiakas saa tunnustella rauhassa esimerkiksi sitä, missä on turvallista ja missä ei, kun hevonen on kiinni. Joku ei halua tulla hevosta kolmeakymmentä metriä lähemmäksi, joku toinen uskaltautuu aivan viereen, lavan ja kaulan alueelle.
Jos taas lähtee liikkumaan kohti hevosen takajalkoja, voi huomata, että pelko nousee. Silloin voi säädellä omaa etäisyyttä ja palata takaisin siihen, missä tuntuu turvalliselta.
Hienointa hevosavusteisessa työssä Henriikasta on, kun alkaa tehdä itse oivalluksia ja ymmärtää, miten samalla tavalla tulee toimineeksi ihmisten kanssa.
”Oman hermostollisen perustan hahmottaminen on todella tärkeää. Kaikessa kohtaamistyössä työn tekemisen edellytys on, että tunnistat, mitä itsessä tapahtuu, kun esimerkiksi jokin puolustuskeino aktivoituu tai turvajärjestelmät laukeavat.”
Valtaosa valmennettavista on naisia, mutta naisjohtajien haasteet ovat pitkälti samanlaisia kuin kenen tahansa naisen. Yksi tällainen on rajojen laittaminen. Jos hevosten kanssa haluaa ylipäätään toimia, niiden asettaminen on välttämätöntä.
Rajattomuus haastaa myös ihmissuhteita, ellei tiedä, missä omat rajat menevät, eli mille asioille sanoa kyllä ja mille ei.
”Todella monelle naiselle on tyypillistä, että rajaa laittaessaan hän samanaikaisesti perääntyy ja hymyilee. Sitä seuraa jännittynyt, anteeksipyytävä hymy. Hevosethan eivät yleensä sellaista rajaa kunnioita”, Henriika havainnollistaa.
Yhtä lailla voi jäädä jankkaamaan asiaa, vaikka hevonen olisi jo monta kertaa pysähtynyt. Sen yhden kerran, kun asiakas ei Henriikan kehotuksista huolimatta suostunut laittamaan rajaa, vaan sanoi, että hevoset saavat tulla niin lähelle kuin haluavat, oppi tuli pienen näykkäisyn muodossa.
”Kun ori puraisi, asiakas ymmärsi tilanteen ja sanoi, että nyt hän sai oppia konkreettisesti, miten tärkeästä asiasta on kyse. Näin se on myös ihmisten kanssa toimiessa. Et voi sanoa aidosti kyllä, ellet opi ensiksi laittamaan rajoja.”
Isojen, aistiherkkien eläinten kanssa työskentely voi tuntua pelottavalta. Henriika pitää tilanteet turvallisina eikä laske asiakkaitaan yksin esimerkiksi oriaitaukseen samoilemaan. Kun työskennellään ihan hevosten lähellä, Esa on aina mukana työparina.
”Oripojat ovat opettaneet, että saan olla juuri sellainen kuin olen.
Henriika muistuttaa, että elämä on kokonaisuus, josta työtä ei voi leikata irti. Olet sama ihminen joka paikassa, oli kyse sitten työelämästä, parisuhteesta tai vaikkapa vanhemmuudesta.
”Voi tietysti olla kamalan turhauttavaa, kun joutuu tutkimaan ennen muuta itseään.”
Siksi neuvottelutaitojen kouluttamisessakin piilee sudenkuoppansa, ellei asiakas ymmärrä, että ilman itsetuntemusta parhaimmillakaan vuorosanaharjoituksilla ei ole merkitystä.
”Haastavat vuorovaikutustilanteet eivät ole hoidettavissa vain oikeilla sanamuodoilla. Ensin on tiedostettava, mitä itsessä tapahtuu, kun vaikea tunne nousee. Jos tunnesäätely ei pidä, vika ei ole tekniikassa.”
”Ei ole olemassa kikkakolmosia, ainoa keino on itsetuntemuksen lisääminen, ja se on hidasta ja vaikeaa. Jokaisella on sokeat pisteensä, joita on itse vaikea nähdä.”
HENRIIKA on kamppailut vuosien saatossa riittämättömyytensä kanssa. Kun Esa loukkaantui vakavasti hirvikolarissa muutama vuosi sitten, Henriika oppi, että hänestä riittää vaikka mihin.
”Se pakotti kasvamaan aikuiseksi, ja nyt työnjakomme on paljon tasapainoisempi. En pakene enää Esan selän taakse, vaan olen kasvanut kainaloista suuremmaksi.”
”Toisaalta oripojat ovat opettaneet minulle, että minun ei tarvitse pienentää itseäni pätkän vertaa, vaan saan olla juuri sellainen kuin olen”, Henriika hymyilee ja ojentaa porkkanan Optimuksen rouskutettavaksi.
Kun Henriika ja Esa ovat molemmat hevosten ympäröiminä, työ käy kuin tanssi. Pelkästään sen havainnointi herättää oivalluksia.
”Kun jokin osanen muuttuu, koko systeemi muuttuu. Hevonen on erilainen Esan ja minun kanssani, ja se, miten olemme vuorovaikutuksessa sekä niiden että toistemme kanssa, vaikuttaa kokonaisuuteen. Se on usein asiakkaista innostavaa nähdä.”
Kun pari tapasi, Esa siteerasi ukkiaan, jolla oli ollut tapana viljellä vanhaa venäläistä sananlaskua, miten hevosmiehen tärkein tehtävä on toimia hevoselle rauhan saarena epävarmuuden meressä.
”Sitä työtä saan tehdä, sekä hevosten että ihmisten kesken. Se luo merkitystä jokaiselle kohtaamiselle.”
Vuorovaikutusoppeja talleilta
• Hevoset aistivat herkästi ihmisten tunteita ja kehonkieltä. Ne reagoivat asioihin, joita emme itse ehkä edes huomaa viestivämme. Suurin osa vuorovaikutuksesta tapahtuukin hienovaraisesti, usein jopa huomaamatta: tunteina, ilmeinä, eleinä, liikkeinä ja hengityksen rytmissä.
• Hevosten kanssa työskentely lähtee itsen ja hevosten havainnoinnista sekä turvallisuuden tunteen tutkimisesta ja yhteyden luomisesta. Työskentely tapahtuu maasta käsin, hevosen rinnalla kulkien. Näin on mahdollista tutkia rajoja ja opetella niiden asettamista.
• Hevoset ovat taitavia huomaamaan, jos sanat ja kehon viestit ovat ristiriidassa keskenään. Siksi niiden kanssa on mahdollista oppia paljon siitä, miten ihmiset viestivät toisilleen. Pienetkin signaalit vaikuttavat siihen, millainen yhteys ihmisten välillä syntyy.
• Henriikan vetämä Kasvuohjelma-koulutus sopii kaikille, jotka haluavat ymmärtää itseään ja muita syvemmin. Matkalla tutustutaan itsetuntemukseen, tunneälyyn ja vuorovaikutustaitoihin rennossa mutta oivalluksia herättävässä hengessä.
• Henriikan koulutuksessa ollaan hevosten kanssa 4–5 päivänä. Mukaan voi tulla myös ilman aiempaa kokemusta. Jos hevoset jännittävät tai pelottavat, voi seisoa sivummalla ja vain tarkkailla toimintaa.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 5/2025.
