Ystäväni myi kaiken ja muutti Italiaan, ja minäkin halusin tehdä niin – yksi oivallus muutti mieleni

Myin kaiken: kirjat, huonekalut, lumilaudan ja perustamani yrityksen ja muutin Italiaan, Yhdysvaltojen ­Coloradosta kotoisin oleva Tricia ­kertoi. Tapasin Trician viime kesänä kielikurssilla Toscanassa. Hän opiskeli kieltä, haki töitä ja totutteli uuteen elämäänsä.

Miten jännittävää: jättää kaikki ja aloittaa alusta! Ja Italiassahan elämä on yhtä nautintoa, koska pasta, gelato ja sole. Kun joku kysyi, aionko minäkin muuttaa Italiaan, olin vähällä vastata kyllä, kunnes muistin, että minulla on paluulippu, perhe, koira, koti, ystävät ja työ. Tunsin pientä kateutta Triciaa kohtaan.

Jotkut tekevät vielä rajumman elämänmuutoksen ja muuttavat täysin toisenlaiseen kulttuuriin.

Kirjoitimme KT:ssa aiemmin muun muassa Sadusta, joka pakkasi vain matkalaukun ja lähti Indonesiaan keskelle viidakkoa. Uskaltaisinkohan minäkin?

Kun eräänä iltapäivänä istuimme koulupäivän jälkeen aperitiiveilla, Tricia kertoi, että oli ollut valtavan ­haikeaa luopua kaikesta. Hän sanoi kaipaavansa ystäviään, kotiaan, lumilautailua. Ja sekä byrokratia että kielioppi ovat Italiassa niin kiemuraisia, että hermot menevät jatkuvasti.

Satukin kertoi jutussa Suomi-ikävästä sekä käärmeistä ja skorpioneista, joihin törmää kodissaan.

Kun tulin kotiin, halasin perhettäni ja koiraani ja palasin lempihaaveeni pariin: muutan pikkukaupunkiin ja avaan mekkokirppiksen.

En viitsi miettiä sitä, ettei luonteeni ole kovin yrittäjähenkinen tai etten ehkä viihtyisikään pikkukaupungin hiljaisuudessa. Keskityn vain mekkorekkien ja nimikylttien suunnitteluun, sillä pelkkä muutoksesta haaveilu riittää: se saa vatsanpohjan juuri sopivasti kutkuttamaan – ihan omalla sohvalla.

Kolumni on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 09/2025.