Näin geenisi ja jopa äitisi elintavat vaikuttavat painoosi – erikoislääkäri kertoo, miksi on turha soimata itseään, jos painat enemmän kuin haluat
Tiesitkö, että geenit vaikuttavat siihen, miltä nälkä sinusta tuntuu? Painonhallintaan vaikuttavat geenien lisäksi suolistomikrobit, liian pienet ruoka-annokset ja oman äidin elintavat.
Tiivistelmä jutusta
- Nykyään ymmärretään, että kehon koko riippuu monista tekijöistä, kuten genetiikasta ja suolistomikrobeista.
- Vaihdevuosien aikana matala estrogeenitaso aiheuttaa aineenvaihdunnallisia muutoksia, kuten lihasmassan vähenemistä ja insuliiniherkkyyden heikkenemistä. Tämä voi johtaa painonnousuun ja jopa kakkostyypin diabetekseen.
- Unta kahdeksan tuntia yössä. Riittävä uni on tärkeää, sillä univaje lisää nälän tunnetta ja heikentää insuliiniherkkyyttä.
- Geenit ja suolistomikrobit vaikuttavat merkittävästi kehon kokoon ja terveyteen. Monipuolinen ruokavalio, joka sisältää runsaasti kuitua, voi parantaa suolistomikrobien monimuotoisuutta ja insuliininsietokykyä.
Tiivistelmä on laadittu generatiivisella tekoälyllä. Toimitus on tarkistanut ja muokannut tiivistelmän.
Jokaisella on omanlaisensa historia, vuorokausirytmi, ulkomuoto ja ajattelumaailma. Muun muassa. Olemme sanalla sanoen erilaisia. Jostain syystä se unohtuu, kun puheeksi tulee kehon koko.
”Elämme laihuutta ihannoivassa kulttuurissa, jossa tavoitteeksi on asetettu pieni keho. Se luo paineita”, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, painonhallintalääkäri Emilia Huvinen.
Pitkään länsimaisessa kulttuurissa ajateltiin, että mitä pienempi keho, sen parempi. Ihanteeseen pyrittiin yksinkertaisella kalorimatikalla: kun syöt vähemmän kaloreita kuin kulutat, laihdut. Se vaatii vain itsekuria, ajateltiin.
Onneksi ihmiskunta on päässyt eteenpäin. Tutkijat ovat löytäneet uutta tietoa esimerkiksi suolistomikrobeista ja ilmiöstä nimeltä epigeneettinen periytyminen. Epigenetiikka vaikuttaa perimässä saatujen geenien toimintaan.
On lukuisia muitakin seikkoja, jotka vaikuttavat siihen, minkä kokoinen olet. Voit vaikuttaa vain osaan niistä.
Uuden tiedon valossa ajatukset terveyttä edistävistä elämäntavoista ovat menneet uusiksi. Esimerkiksi yleinen käsitys siitä, että pitäisi mieluiten pyrkiä syömään mahdollisimman vähän, ei Huvisen mukaan pidä lainkaan paikkaansa.
”Ei ole mitään järkeä pyrkiä vähäiseen syömiseen. Sellainen kostautuu erityisesti yli 40-vuotialla naisilla, joilla lihasmassa muutenkin alkaa vähitellen huveta munasarjatoiminnan hiipumisen vuoksi.”
Huvinen on kirjoittanut Paskat geenit? -teoksen painonhallinnan uusista tuulista. Sen viesti on selkeä.
”Terveyden kannalta olennaista ei ole paino vaan elintavat.”
1. Vaihdevuodet vaikuttavat kylläisyyshormoneihin
Monen kokemus on, että keski-iässä paino nousee. Syyksi on arveltu perusaineenvaihdunnan hidastumista. Keho siis kuluttaisi levossa entistä vähemmän energiaa. Tuoreiden tutkimusten mukaan se ei välttämättä hidastu vaihdevuosissa.
Emilia Huvisen mukaan tämä on johtanut vääriin johtopäätöksiin.
”Tällaiset tutkimustulokset johtavat helposti naisten syyllistämiseen: aineenvaihdunta ei hidastu, ähäkutti, oma syynne, jos lihotte.”
Syy painon nousuun on toisaalla. Matalan estrogeenitason takia kehossa alkaa käynnistyä joukko aineenvaihdunnallisia muutoksia. Esimerkiksi estrogeenihormoni tehostaa elimistön kylläisyyshormonien vaikutusta. Kun vaihdevuosissa estrogeenitaso laskee, kylläisyyden tunne ei fysiologisista syistä synny kuin aikaisemmin.
Vaihdevuosien seurausta ovat myös lihasmassan väheneminen, luiden haurastuminen, kehon rasvakudoksen lisääntyminen ja elimistön insuliiniherkkyyden heikkeneminen. Haiman on tuotettava enemmän insuliinia, jotta keho reagoi ja verensokeri pysyy sopivana. Lopulta haima saattaa väsyä, mikä voi johtaa kakkostyypin diabetekseen.
Univajeessa voi tuntua siltä, että väsymyksen takia ansaitsee tuplasti herkkuja – vaikka oikeasti ruokaa ei tietenkään koskaan tarvitse erikseen ansaita.
2. Kaikki alkaa yöunesta
Yhdenkin yön huonosti nukkunut tietää, että univaje lisää nälän tunnetta. Kyseessä ei ole pelkkä psykologinen vaikutus vaan väsyneenä nälkähormonipitoisuudet ovat oikeasti korkealla.
Univajeessa voi myös tuntua siltä, että väsymyksen takia ansaitsee tuplasti herkkuja – vaikka oikeasti ruokaa ei tietenkään koskaan tarvitse erikseen ansaita.
Terveyden kannalta on tärkeää huolehtia siitä, että nukkuu riittävästi. Virkeänä on helpompi tehdä energiaa tuovia ruokavalintoja. Lisäksi jopa yhden yön vajavainen uni huonontaa kehon herkkyyttä insuliinihormonille.
”Jos nukkuu jatkuvasti alle kuusi tuntia, diabetesriski melkein kolminkertaistuu”, Huvinen sanoo.
Parasta olisi nukkua tarpeeksi koko ajan: seitsemän tai kahdeksan tuntia joka ikisenä yönä.
”Itselle riittävän unen voi tunnistaa siitä, että olo on aamulla suht virkeä ja päivälläkin jaksaa touhuta. Viikon univelkoja ei voi kuitata viikonloppuna.”
Elimistön eri soluissa toimivat omat biologiset kellonsa. Herkkyys nukahtamiselle ja väsymyksen tunne tuntuu aina samaan aikaan illasta – sitä pitää vain oppia kuuntelemaan. Muuten väsymys menee ohi.
Tutkimuksesta tiedetään, että mitä enemmän ruuasta saa energiaa aamupäivällä, sitä kylläisemmäksi itsensä tuntee pitkin päivää.
3. Laihduttamisen lopettaminen on terveysteko
Sitkeä kehon kokoon liittyvä uskomus on, että pieni ihminen syö vähemmän kuin suuri hyvän itsekurin vuoksi.
”On syvälle juurtunut ajatus, että niukasti syöminen ja pihistely olisi terveydelle paras ratkaisu. Me asiantuntijat puhumme riittävistä annoksista ja hyvää tekevistä ravintoaineista. Silti moni ajattelee, että mitä vähemmän syö, sen parempi”, Huvinen sanoo.
Päivällä syömisen panttaaminen voi vielä tuntua mahdolliselta, koska nälkähormoneita alkaa erittyä enemmän iltaa kohti. Voi myös olla, että keho ei ole tottunut säännöllisiin aterioihin. Illalla nälkä voi ollakin jo kiljuva.
Tutkimuksesta tiedetään, että mitä enemmän ruuasta saa energiaa aamupäivällä, sitä kylläisemmäksi itsensä tuntee pitkin päivää.
Tuoreen tutkimuksen mukaan syömistään rajoittaneilla oli muita enemmän taipumusta syödä lopulta hallitsemattomasti.
Myöskään varsinainen laihduttaminen ei kannata. Sillä on kielteisiä vaikutuksia niin painoon kuin terveyteen.
Tutkimuksessa normaalipainoiset mutta laihduttamaan päätyneet lihoivat 11 vuoden seurannan aikana enemmän kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät laihduttaneet.
Eräässä tutkimuksessa mitattiin veriarvoja laihduttajilta ja muuten elämäntapojaan muuttaneilta. Jälkimmäisten veriarvot paranivat enemmän.
”Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että monipuolinen suoliston eri mikrobien kokonaisuus voi olla yhteydessä kehon alempaan rasvamassaan.”Painonhallintalääkäri Emilia Huvinen
4. Suolistomikrobit tekevät hyvää
Syö joka päivä sateenkaaren värit. Nauti kasviksia, hedelmiä ja vihanneksia.
Ohjeet monipuolisesta ja värikkäästä syömisestä ovat kaikille tuttuja – mutta harva tietää, että syynä on muiden hyvien vaikutusten lisäksi on se, että kasvisten syönti ruokkii suolistomikrobeja. Ne vaikuttavat muun muassa suolistosta erittyvien kylläisyyshormonien pitoisuuksiin, jotka puolestaan säätelevät ruokahalua ja mielitekoja.
”Suolistomikrobit voivat vaikuttaa myös ravintoaineiden imeytymiseen ja kehon energiankulutukseen sekä parantaa elimistön insuliininsietokykyä. Tutkimusten perusteella saattaa jopa näyttää siltä, että monipuolinen suoliston mikrobiomi eli eri mikrobien kokonaisuus voi olla yhteydessä kehon alempaan rasvamassaan. Mutta asiaa täytyy tutkia lisää”, Emilia Huvinen sanoo.
Yhtä autuaaksi tekevää suolistomikrobia ei ole. Ratkaisevin vaikutus on juuri mikrobien kokonaisuudella. Mikrobiomia voi ruokkia syömällä mahdollisimman monipuolisesti kuituja, joita kasviksissa, hedelmissä, vihanneksissa ja juureksissa on runsaasti.
”Tällainen ohje saattaa ahdistaa: en siis nyt syö kasviksia riittävästi. Seuraava ajatus sitten on, etten syö niitä yhtään. Mutta yksikin kasvis on kotiinpäin.”
”Jos sattuu perimään monta lihavuudelle altistavaa geeniä, lihoo helpommin kuin toinen samanlaista elämää viettävä, mutta toisenlaiset geenit perinyt.”Painonhallintalääkäri Emilia Huvinen
5. Geenit vaikuttavat painoon
Painoon vaikuttavat aina geenit. Erityisesti siksi lähtökohdat eivät ole kaikille samat.
Geenejä voisi kuvailla herkkyydeksi, jolla ihminen reagoi ympäristön ärsykkeisiin. Lihavuuteen vaikuttaa tavallisesti monta geeniä, joista jokainen tuo pienen lisävaikutuksensa.
”Jos sattuu perimään monta lihavuudelle altistavaa geeniä, lihoo helpommin kuin toinen samanlaista elämää viettävä, mutta toisenlaiset geenit perinyt”, Huvinen sanoo.
Epigeneettinen periytyminen tarkoittaa rankasti yksinkertaistaen ympäristön vaikutusta siihen, miten geenit toimivat.
”Esimerkiksi raskaana olevan äidin elintavat voivat muokata sikiön geenitietopankkia siten, että lapsella on suurempi todennäköisyys diabetekselle, sydänsairauksille tai lihavuudelle.”
Painoon vaikuttavat geenit osallistuvat esimerkiksi nälän ja kylläisyyden sekä aineenvaihdunnan säätelyyn.
”Geenit eivät ole paskoja. Geenimme ovat periytyneet ihmisiltä, jotka ovat olleet evoluution näkökulmasta selviytyjiä. He ovat pystyneet sopeutumaan olosuhteiden muutokseen. Ennen ruokaa oli joskus enemmän, joskus vähemmän.”
Nyt kaloripitoista ruokaa on saatavilla helposti ja nopeasti. Samaan aikaan yhteiskunta ihannoi laihuutta ja tuottaa kapeita ulkonäkönormeja.
”Geeneissä ei ole vikaa. Ympäristö ristiriitaisine vaatimuksineen on paskiainen, eivät kenenkään niin sanotusti väärät geenit.”
”Toinen puoli asiaa on se, että ihminen, jolla on lihavuudelle altistavia geenejä, hyötyy muita herkemmin elämäntapojen muutoksista. Ympäristöllä on aina suurin merkitys.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 13/2024.
