”ALOIMME PYÖRITTÄÄ JAZZKAHVILAA Paraisilla muusikkomieheni Petri Haapasalon kanssa viime syksynä musiikkiurani rinnalla. Ennen kahvilaa en ollut harrastanut leivontaa, mutta nyt teen jotain myyntiin viikoittain tai päivittäin.

Pyrin etsimään kivoja reseptejä, joissa on jokin juju. Tämän lehden omena-marenkipiirakka löytyi ruokakaupan reseptipalvelusta ja jäi vakikäyttöön.

Piirakka on nopea ja helppo tehdä mutta ei liian tavallinen. Marengin yltiöpäinen makeus yhdistettynä omenan raikkauteen toimii.

Resepti kuvastaa myös leipomispersoonaani. En ole tarkkojen fantasiakakkujen tekijä. Pidän siitä, että marenkipiirakkapala on siistin kolmion sijaan ennemmin runsas ja kauhottava. Marenki on yhtä aikaa pursuavan vallatonta ja ylellistä. Se tuo omenapiirakkaan luksusta.

Tämä leivonnainen onnistuu hyvin myös gluteenittomana, koska taikina ei kaipaa erityisen paljon sitkoa. Jauhojen vaihto ei vaikuta piirakan makuun eikä rakenteeseen. Omenalohkot ikään kuin lepäävät taikinan sisällä, ja sisus saa jäädä kosteaksi.

MARENKIA TEHDESSÄ MUNANVALKUAISTEN erottelu keltuaisista vie aikaa ja vaatii tarkkuutta, mikä voi nostaa kynnystä leipoa. Itse oikaisen käyttämällä valmiiksi eroteltua valkuaista, jota myydään tölkissä.

Jotta marengista tulee vispatessa tarpeeksi kovaa, tarvitaan suuritehoinen sähkövatkain ja riittävästi sokeria. Paras marenkipiirakka on päältä kova ja sisältä pehmeä.

Leivonnassa kuten taiteessakin parasta on välitön palaute. Varsinaissuomalaiset ovat aika pidättyväisiä, mutta olen saanut omena­marenkipiirakastani kehuja. On ihanaa, kun asiakkaat ovat tyytyväisiä.

Asiakkaita ilahduttaa myös koiramme Lucia. Pian kolmetoista täyttävä bichon frisé kulkee kahvilassa arvokkaasti ja nauttii omenoista, joita saamme lähituottajalta Heisalan saaresta.

KOTONA MIEHENI ON keittiön valtias, koska hän on hyvin kiinnostunut ruuanlaitosta ja opetellut sitä. Minä huolehdin hänen kokatessaan siitä, että työskentelyalue pysyy kaikille viihtyisänä.

Olen itsekin kohtuullisen hyvä kokki. Valmistan vuorollani esimerkiksi italialaista, thaimaalaista, intialaista tai nepalilaista ruokaa. Pidän yksinkertaisista pastoista sekä kalaruuista, jotka ovat nopeita, helppoja ja varmoja tehdä.

Olen vannoutunut kerman ja voin käyttäjä. En näe, millä ne voisi gastronomiassa korvata. Ne maistuvat myös rakkaimmissa ruokamuistoissani: lapsuuden kermaisessa lohikeitossa ja uunilohessa. Varsinkin peruna ja kerma ovat lyömätön yhdistelmä, jotain käsittämättömän hyvää. Kermaperunat ovat taivaan lahja ihmiselle.

Edustan sukupolvea, joka ei ole tottunut nirsoilemaan. Kaikkiruokaisena sekasyöjänä en keksi mitään, mitä en voisi syödä.

TYKKÄÄN SEURATA TARKASTI ohjetta, minkä vuoksi juuri leipominen varmasti sopii minulle hyvin. En ole Koko Suomi leipoo -tason tekijä mutta hallitsen perusasiat. Vaikka leipominen ei ole rakettitiedettä, haluaisin oppia siitä lisää. Olen miettinyt, mikä kurssi minulle sopisi.

Kun työskentelen kahvilassa, tahti on kiireinen eikä ruokarauhaa ole. Usein en tiedä, milloin ehdin syödä lämpimän ruuan. Tankkaan aamuisin hiilihydraatteja, jotta jaksan painaa.

Olen ruokailuissani aika rutinoitunut ja syön aamiaiseksi aina puuroa. Haluan käyttää aamuyöni nukkumiseen, joten suosin einespuuroja. Lisukkeeni ovat joka kerta samat: jogurttia, marjoja ja banaania.

Omassa kahvilassamme olen vihdoin oppinut juomaan kahvia, ja saan siellä mielestäni maailman parasta. En ole kaura- tai soijamaitotyyppiä vaan ajattelen, että lehmänmaidolla on yhä paikkansa. Latte lehmänmaitoon valmistettuna on päiväni hemmotteluhetki.”

Juttu on julkaistu Eevassa 05/2023.