Vaivaavatko lapsuuden kipeät kokemukset edelleen? Terapeutti neuvoo, miten käsitellä asiaa, vaikka et voisi puhua vanhemmillesi
Lapsuusajan kipeät kokemukset haavoittavat, jos niitä ei käsittele. Sovinnon voi tehdä myös ilman vanhempien tai sisarusten apua.
Ahdistutko ristiriitatilanteista? Vaikenetko mieluiten hankalista asioista? Koetko helposti häpeää tai syyllisyyttä?
Monien hankaluuksien juuret ovat lapsuudenperheessä, jonka ilmapiiri ja toimintatavat menevät ihon alle ja vaikuttavat siihen, millainen nyt olet. Ihminen ohjelmoituu lapsuudenperheen mukaan, koska lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan.
Lapsuudessa opit, miten suhtautua ihmisiin: huutamiseen, puhumiseen ja hiljaa olemiseen. Opit myös, miten suhtautua elämään, kuolemaan, vastoinkäymisiin, epäonnistumisiin, ristiriitoihin, erilaisuuteen ja heikkouteen.
Lapsuudenperheen kulttuuri voi olla ponnahduslauta hyvään, onnelliseen ja menestyvään elämään. Toisaalta se voi olla elämän suurin vastoinkäyminen, jolloin iso osa elämästä menee yrityksiin vapautua perheen aiheuttamista sisäisistä esteistä. Elämäsi voi olla myös jotain siltä väliltä.
Kun tarkastelet avoimin silmin lapsuuttasi ja lapsuudenperhettäsi, menneisyyden painolasti voi paljastua. Sen tunnistaminen ja käsittely tuo uutta vapautta elämääsi.
”Sisaruksilla on ollut perheen dynamiikassa erilainen paikka, ja heille on tapahtunut perheessä erilaisia asioita.”
1. Muistele, minkälainen asema sinulla oli lapsuudenperheessäsi
Joskus huomaat ehkä syyttäväsi äitiäsi, isääsi tai sisaruksiasi ongelmista, joita sinulla on esimerkiksi ihmissuhteissa. Saatat kadehtia heitä tai olla heille vihainen. Silloin kannattaa pysähtyä ja miettiä tarkemmin, mistä on kyse.
”Olet saattanut kokea jo lapsena, että ajatuksesi ja identiteettisi sotivat lapsuudenperheesi arvoja ja toimintatapoja vastaan. Toisaalta olet voinut kokea, että solahdit perheeseen luontevasti”, psykoterapeutti, sosiaalipsykologi ja kulttuuriantropologi Katriina Järvinen sanoo.
Perheen jättämien jälkien tunnistamisessa ja läpikäymisessä on tärkeä oivaltaa, että käsitykset lapsuudenperheestä muuttuvat vuosien myötä. Kolme- ja nelikymppisenä saattaa kokea asiat eri tavoin kuin kuusikymppisenä.
”Haasteita aiheuttaa sekin, että sisarukset käsittelevät ja oivaltavat perheen vaikutuksia elämäänsä omassa tahdissaan. Sisaruksilla on ollut perheen dynamiikassa erilainen paikka, ja heille on tapahtunut perheessä erilaisia asioita.”
2. Tunnista, millaisista aineksista lapsuudenperheesi elämä rakentui
On tärkeää ymmärtää, millaisista aineksista lapsuudenperheen todellisuus ja perhekulttuuri syntyivät ja mitä perheelle tapahtui. Liittyikö lapsuuteen turvattomuutta, sairautta, kuolemaa, onnettomuuksia tai muita ongelmia?
Järvisen mukaan kannattaa joskus katsoa lapsuudenperhettä kauempaa ja hakea isoa kuvaa, jotta voi ymmärtää paremmin taustansa vaikutuksia. Yksikään perhe ei elä tyhjiössä. Perheeseen vaikuttaa se, mitä kulloinkin pidetään hyvänä tai pahana, sopivana tai epäsopivana. Ajan henki puskee sisään median ja yleisen mielipiteen kautta.
Vanhempiesi sosiaalinen ympäristö, yhteiskunnallinen asema ja perheesi ulkopuoliset tapahtumat vaikuttivat kodin tunnelmaan ja kokemuksiisi.
”Kun ihmiset elävät yhdessä, heillä on hyviä ja huonoja kausia. Tasapaino keikahtaa aina välillä. Yhden ongelmat koulussa, työpaikalla ja vapaa-aikana vaikuttavat kaikkiin. Ilmapiiriin vaikutavat myös työttömyys tai kovat työvaatimukset, lama tai koronan kaltainen kriisi.”
Myös aiempien sukupolvien kokemukset muovasivat lapsuudenperhettäsi. Kun vanhempasi perustivat perheen, he toivat siihen omien lapsuudenperheidensä arvot ja tavat. On hyvä selvittää, onko suvussa ollut vaiettuja salaisuuksia tai edellisten sukupolvien vaikeita kokemuksia. Ne vaikuttavat sinuunkin.
Perhe-elämä ei ole koskaan staattista. Käy lapsuudenperheen vaiheita mielessäsi läpi, siten voit ymmärtää itseäsi ja kokemuksiasi.
3. Ristiriidat kuuluvat perhe-elämään, mutta puhumattomuudella ja huutamisella on saatettu peitellä ongelmia
Vanhempasi, isovanhempasi ja sisaruksesi tekivät virheitä tai toimivat joskus väärin. Kukaan heistä ei osannut kaikkea.
”Joudumme usein opettelemaan asioita, joita vanhempamme eivät ole osanneet opettaa meille”, Järvinen sanoo.
”Hyvässä ja rakastavassa perheessä et ehkä ole oppinut rahankäyttöä, joten se on pitänyt opetella aikuisena. Voi myös olla, että vanhempasi opettivat sinut käyttämään rahaa järkevästi mutta eivät ymmärtäneet mitään fyysisestä tai henkisestä läheisyydestä.”
Jokaisessa perheessä on vahvuutensa ja heikkoutensa.
”Jollakin saattoi olla ihana italialaistyyppinen perhe, jossa kaikki puhuivat ja huusivat toistensa päälle ja näyttivät tunteitaan. Sitten aikuisena joku lapsista tajuaa, että huutamisella peitettiin ongelmaa.”
Harvassa perheessä kukaan ei koskaan sano mitään. Kyse onkin usein siitä, mistä lapsuudenperheessä sai puhua ja mistä ei.
”Kun erittelet perheenjäsenten käyttäytymistä lapsuudessasi, voit aikuisena rikkoa perheen sääntöjä ja sanoa jotain sellaista, mitä perheessä ei ole tapana sanoa.”
Kipeistä ja vaikeista asioista puhuminen on muuttunut dramaattisesti 1980-luvulta alkaen. Sitä ennen oli tapana vaieta kaikesta.
”Tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Ei se puhumalla parane. Omaa pesää ei saa liata. Sanontoja oli paljon. Aiemmin pidettiin hävyttömänä, jos nuori arvosteli vanhempiaan.”
Kulttuurissamme on tapahtunut suoranainen vallankumous: nykyisin nuori polvi haluaa puhua kaikesta. Se aiheuttaa perheissä sukupolvien välisiä ristiriitoja.
”On tärkeää uskaltaa edes kerran elämässä nousta vanhempiensa kanssa tasa-arvoiseen asemaan ja yrittää puhua.”
4. Keskustelu auttaa käsittelemään lapsuuden kokemuksia
Puhu vanhempiesi kanssa lapsuuden kipeistä kokemuksista ja muistoista, jos olet puheväleissä heidän kanssaan.
”On myöhäistä keskustella, kun vanhemmat ovat dementoituneet tai kuolleet. Moni harmittelee, kun havahtuu liian myöhään”, Järvinen sanoo.
Joskus vanhemmat ovat haluttomia keskustelemaan menneistä tai eivät muista samoja asioita kuin heidän lapsensa. Se on Järvisen mukaan vain pakko hyväksyä.
”On tärkeää uskaltaa edes kerran elämässä nousta vanhempiensa kanssa tasa-arvoiseen asemaan ja yrittää puhua. Silloin olet ainakin yrittänyt parhaasi.”
Moni ei uskalla keskustella vanhempiensa kanssa, koska he pelkäävät tunteita, joita vanhempien tunnereaktio heissä aiheuttaa.
Jos vanhempasi ovat kuolleet, voit kirjoittaa heille kirjeen. Siinä voit sanoa kaiken, mikä on haavoittanut sinua ja saanut aikaan pahaa jälkeä. Voit kirjoittaa myös hyvistä asioista.
”Kun olet rehellinen ja kirjoitat kaiken suoraan, piirrät samalla ääriviivasi, eli ymmärrät, mikä sinussa on lapsuudenperheesi vaikutusta, mikä ainutlaatuista itseäsi.”
Voit keskustella myös sisarustesi kanssa. Järvinen huomauttaa kuitenkin, että mitä vakavampia ongelmia perheessä on ollut, sitä vaikeampaa sisarusten on yleensä löytää yhteisymmärrystä. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi alkoholismi, vanhemman luonnehäiriö, fundamentaalinen usko tai poliittinen ideologia.
5. Opettele kertomaan lapsuustarina uudella tavalla ja löydä voimasi
Mitä tehdä, jos juutut vaikeisiin lapsuudenkokemuksiin, etkä pääse elämässä eteenpäin?
Kerro elämästäsi mahdollisimman monenlaisia tarinoita.
Traumatarina voi olla yksi niistä. Lapsuudessa on kuitenkin ollut muutakin kuin perhe: koulu, ystävät, harrastukset, kotieläimet, naapurit ja sukulaiset. Huonossakin perheessä on voinut olla hyviä puolia. On tärkeää, että löydät suhteellisuudentajun.
Kannattaa myös lukea kirjoja tai katsoa näytelmiä ja elokuvia.
”Ne auttavat hahmottamaan lapsuuden perhesuhteita ja mennyttä aikaa. Eri henkilöhahmot voivat auttaa ymmärtämään lapsuudenperheesi henkilögalleriaa tai kipeitä tunteitasi”, Järvinen sanoo.
Hän kannustaa myös keskustelemaan ystävien kanssa. Muiden ihmisten oivallusten avulla voit päästä eteenpäin prosessissasi.
Jos vaikeat lapsuudenkokemukset eivät jätä rauhaan ja estävät pääsemästä elämässä eteenpäin, kannattaa hakea ammattiapua.
”Terapian aikana on tärkeää saada kokea olevansa perheen ja olosuhteiden uhri ja edetä siitä myönteiseen aggressioon. Sen jälkeen voit sanoa: ’Tästä lähtien olen itse elämäni ohjaksissa ja voin vaikuttaa loppuelämääni’
Katriina Järvinen
on psykoterapeutti, sosiaalipsykologi, kulttuuriantropologi ja tietokirjailija. Hän on kirjoittanut teokset Kaikella kunnioituksella – Irtiottoja vanhempien vallasta (Kirjapaja 2014) ja Meillä kotona – Puhuttu, sivuutettu ja vaiettu perheessä (Atena 2025).
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 11/2025.
Kommentit