Mitä jos et vuorokauteen kuuntelisi musiikkia, viestittelisi ystäviesi kanssa etkä edes jäisi pihalle vaihtamaan kuulumisia naapurin kanssa?
Näitä ja oikeastaan kaikkia muitakin mielihyvää tuottavia tekoja on tarkoitus välttää niin sanotussa dopamiinipaastossa.
Sosiaalisuuden ja musiikin lisäksi dopamiinipaastoilijat kieltäytyvät seksistä, koskettamisesta, liikunnasta, hyvästä ruuasta, töistä ja jopa katsekontaktista muihin. Ajatus on, että kun aivot eivät saa jatkuvasti palkintoja eri asioista, tavallinen arki tuntuu voimakkaammalta eli paremmalta paaston jälkeen.
Uusi elämänhallinnan trendi lähti tiettävästi leviämään San Franciscon Piilaaksosta pari vuotta sitten. Ylen Aikuiset-sarjassa sitä kokeilee päähenkilö Oona, tosin heikoin tuloksin. Ei paasto välttämättä toimi muillakaan, vahvistaa psykologi Anniina Virtanen Työterveyslaitoksesta.
”Dopamiini on välittäjäaine, jota erittyy aivoissa hyvin monenlaisen toiminnan yhteydessä. Se ei siis liity pelkästään nautintoon vaan esimerkiksi uuden oppimiseen. Siksi siitä ei edes voi paastota samalla tavalla kuin vaikka ruoka-aineista”, Virtanen sanoo.
Älä unohda nautintoa
Dopamiinipaaston varsinaisesta ajatuksesta voi kuitenkin oppia jotain. Ensimmäinen ja tärkein oppi on itse asiassa vastakkainen koko paaston idealle. Se kuuluu niin, että tarvitsemme nautintoa elämään, joka päivä.
”Nautiskelu mielletään helposti antautumisena terveydelle tai moraalille haitallisille asioille, vaikka moni nautinnollinen asia oikeasti tukee hyvinvointia.”
Sellaiset auttavat aivoja palautumaan työn, opiskelun, lastenhoidon tai muun arkisen puurtamisen aiheuttamasta kuormituksesta.
Palautumisesta puhutaan nyt paljon, eikä ihme. Siitä huolehtiminen on tärkeä teko oman terveyden eteen, sillä palautuminen auttaa katkaisemaan stressin kasautumista. Silloin stressi ei ikään kuin pääse pahenemaan ja tekemään tuhojaan terveydelle.
”Palautuminen ei siis estä stressaamista kokonaan, mutta stressin katkaisu säännöllisesti on tärkeää, sillä pitkäaikaisella stressillä on kielteisiä vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. Se voi esimerkiksi altistaa masennukselle.”
Palautuminen katkaisee stressiä, sillä se rentouttaa oloa tässä hetkessä ja pidemmällä tähtäimellä kerryttää psykologisia voimavaroja, kuten keskittymiskykyä. Palautuminen voi tapahtua joko ottamalla illan lungisti – tai tekemällä jotain mistä itselle tulee hyvä olo, kuten liikkumalla, kokkaamalla tai tapaamalla ystäviä.
Paasto muistuttaa tylsyyden tarpeesta
Hyvää paastossa on tietoisen tekemisen ajatus.
Dopamiinipaaston ideana siis on, että tauon jälkeen mukava tekeminen tuntuisi tavallistakin mukavammalta. Samanlaista vaikutusta voi saada ilman paastoa, jos tietoisesti miettii, millainen palauttava puuhastelu tuottaa itselle pysyvää nautintoa.
Toinen mielihyväpaastoilijoilta otettu oppi onkin se, että kannattaa tietoisesti miettiä, millainen tekeminen tukee parhaiten omaa palautumista, vaikka ei paastolle ryhtyisikään.
”Esimerkiksi somen selailusta aivot saavat nopeita palkintoja, ja se tuntuu hyvältä siinä hetkessä. Harvoin silti jälkeenpäin muistelee, että olipa ihana ilta, kun roikuin töiden jälkeen viisi tuntia Instagramissa.”
Mistä sitten tietää, mitkä asiat tuottavat pysyvää nautintoa? Virtanen neuvoo muistelemaan, millaisesta tekemisestä on jäänyt aiemmin muistoja, jotka tuottavat hyvää mieltä vielä jälkeenpäin.
”Jos vaikka mielessä on jokin ihana loma tai viikonloppu, voi miettiä, mikä siitä teki hyvän. Yleensä kirjan lukeminen tai liikunta ei tunnu pelkästään hyvältä siinä hetkessä, vaan niihin uppoutuminen vaatii vähän vaivannäköä. Myöhemmin on todennäköisesti hyvä mieli itse tekemisen lisäksi siitä, että siihen sai ryhdyttyä.”
Kolmanneksi paasto muistuttaa, että tylsyyttä tarvitaan. Sitä kaipaavat sekä keho että mieli.
”Jos pelkästään aktivoi itseään työn lisäksi myös vapaalla, hermosto saattaa kuormittua myös sinänsä myönteisistä jutuista.”
Mikäli siis esimerkiksi harrastaa kuormittavan työn lisäksi vain superrankkaa liikuntaa, kokonaiskuormitus voi olla kova. Siksi pelkälle rentoutumiselle ja rauhoittumiselle kannattaa varata säännöllisesti ja tietoisesti aikaa. Kirjoita vaikka kalenteriin kolme rauhoittavaa vähintään vartin juttua jokaiselle viikolle.
Psst!
Pieniä taukoja kannattaa pitää pitkin päivää. Se auttaa ehkäisemään stressin kasautumista jo päivän aikana. Silloin vapaalla jaksaa todennäköisesti tehdä tavallista paremmin pientä vaivannäköä vaativia juttuja, kuten lukea kirjaa.
Juttu on julkaistu aiemmin Trendissä.
