Ritva Waris-Wörlin, 54:

"En ollut nuorena innostunut liikunnasta, enkä urheillut aikuisenakaan. Töiden jälkeen tapasin kavereita, vein lapsia harrastuksiin, valokuvasin tai makasin sohvalla. Ei huvittanut lähteä liikkumaan, enkä oikein jaksanutkaan.

Kymmenen vuotta sitten liukastuin ja kaaduin pahasti. Molemmat olkapääni murtuivat. Onnettomuuden seurauksena minulle kehittyi nivelreuma.

Sen jälkeen kaikki sanoivat, että minun pitäisi alkaa liikkua, jotta pääsisin parempaan kuntoon. Niveleni olivat kuitenkin niin kipeät, että en edes meinannut päästä aamulla vessaan.

Liikunnan aloittaminen tuntui 44-vuotiaana hyvin vaikealta. Olin lihonut ja ylipainoinen.

Kävelin enintään parisataa metriä kerrallaan, hengästyin helposti ja kärsin nivelsäryistä. Väsyin jo kotia siivotessa. Liikkuminen oli niin epämukavaa, etten halunnut tehdä sitä.

Sitten crossfit tuli siskontyttöni elämään, ja hän alkoi valmentaa lajia. Hän houkutteli minut ­senioriryhmään mukaan.

Olin silloin 51-vuotias ja kymmenen vuotta muita osallistujia nuorempi. Olin kuitenkin niin huonossa kunnossa, että sovin ryhmään.

Ennen ensimmäistä tuntia minua jännitti hirveästi. Salin reunoilla oli isoja pinoja levypainoja ja 25 kilon käsipainoja. Tuntui, että olen väärässä paikassa.

Pelkäsin, etten pysty tekemään mitään, etten osaa mitään ja että olen liian lihava urheilemaan. Jo kuntopyöräily oli vaikeaa ja ajattelin, että kuolen hengästymiseen.

Sitten minulle annettiin keppi ja kahden kilon käsipainot. Sain aloittaa niillä. Kun en päässyt jäykkien nivelteni tähden itse soutulaitteeseen, toinen treenaaja tuli auttamaan.

Tunnelma salilla oli ihana ensimmäisestä päivästä lähtien. Ketään ei kiinnostanut vaivani. Olin treenaaja muiden joukossa.

Jäin heti koukkuun ja aloin käydä treeneissä kahdesti viikossa. Vaikka lihakseni kipeytyivät alkuun, se oli tervettä kipua. Tunsin lihakseni pitkästä aikaa. Huomasin, että minulla on kuin onkin vatsalihakset.

Kuntoni kehittyi nopeasti. Kuukauden kuluttua pääsin jo syväkyykkyyn, joka oli ollut ennen minulle mahdottomuus. Lihakseni voimistuivat ja aerobinen kuntoni kasvoi. Tuntui, että olin vähän vahvempi jokaisen treenin jälkeen.

Olen harrastanut crossfitiä nyt kolme vuotta ja laji on muuttanut elämäni.

Nivelkipuja on huomattavasti aiempaa vähemmän. Liikkuvuuteni on parantunut huimasti. Pystyn nykyisin solmimaan kengännauhat helposti ja kuuraamaan vessanpöntön sen takapuolelta. Ennen se oli mahdotonta.

Jaksan kantaa vanhemmilleni vettä mökillä ja kärrätä hiekkaa kottikärryillä. Kauppakassien kantaminen ei tunnu enää miltään.

Juoksen myös lyhyitä lenkkejä enkä enää hengästy. Nostan maastavedossa 55 kiloa. Tavoitteeni on 75 kiloa. Ennen en nostellut muuta kuin maitotölkkejä.

Olen laihtunut kolmessa vuodessa 25 kiloa. Innostuin laittamaan ruokavalioni kuntoon, jotta jaksaisin treenata vielä paremmin ja näyttäisin urheilullisemmalta.

Vähensin herkkuja, sokeria ja vaaleaa leipää. Tilalle tuli kasviksia, hedelmiä, marjoja ja lisää proteiinia.

Ennen olin väsynyt ja heräsin aamuisin itseinhoon. En pitänyt itsessäni mistään. Nykyisin minulla on valtavasti virtaa, enkä väsy juuri lainkaan.

Olen myös paljon iloisempi ja tyytyväisempi itseeni. On kivaa, kun tietää, että tekee itselleen hyvää liikkumalla. Crossfitin aloittaminen on ollut paras asia, jonka olen tehnyt oman hyvinvointini puolesta.”