Muiden auttaminen tuo iloa ja lisää hyvinvointia – se myös vahvistaa minuutta ja yhteyttä toisiin
Onko sinulla halu auttaa muita ja tehdä työtä yhteisen hyvän eteen? Kun ojennat kätesi muille, panet hyvän kiertämään, ja kas kummaa, samalla teet hyvää myös itsellesi.
Yksi käy yksinäisten vanhusten luona ja osallistuu SPR:n ystävätoimintaan tai on tukena verkostoa vailla oleville lapsiperheille HelsinkiMission vapaaehtoisena. Toinen panee säännöllisesti rahaa Unicefin tilille, ja kolmas istuttaa puita Siemenpuusäätiön kautta ja tukee ympäristönpuolustajien työtä eri puolilla maailmaa.
Voimme myös antaa aikaa tai taloudellista tukea. Tai auttaa niitä, joilla on vaikeaa kotimaassaan tai jotka kamppailevat sodan, lukutaidon ja puhtaan veden puutteen kanssa. Auttaa voi monella tavalla.
Auttaminen pidentää ikää
Maapallo kuuluu kaikille, ja ihminen on laumaeläin.
”Ihmiset tarvitsevat toisiaan. Tarvitsemme kokemusta siitä, että kuulumme ryhmään tai yhteisöön, että olemme hyödyksi toisillemme ja voimme vaikuttaa toistemme hyvinvointiin”, HelsinkiMission vapaaehtoistoiminnan päällikkö Hanna Falk sanoo.
”Auttamistyö ei ole pelkästään altruistista, vaan siitä saa myös itselleen paljon hyvää. Toisten auttaminen lisää hyvinvointia ja parantaa elämänlaatua.”
Falkin mukaan seniori-ikäiset auttajat kokevat terveytensä ja tyytyväisyytensä elämään muita paremmaksi. Lisäksi heidän kognitiivinen toimintakykynsä pysyy pidempään hyvänä.
Tutkitusti he jopa elävät pidempään.
Toki HelsinkiMission vapaaehtoisten tekemä työ auttaa myös autettavia: vanhuksia, lapsiperheitä ja nuoria. Työ ehkäisee yksinäisyyttä, masennusta ja parantaa itsetuntemusta, mielialaa ja toimintakykyä sekä laajentaa elämänpiiriä.
Ja sama pätee tietenkin auttajiin, sillä hyvä virtaa molempiin suuntiin.
”Myös lahjoittamisen iloa on tutkittu. Antaminen tekee hyvää lahjoittajille, koska sitä kautta he pystyvät vaikuttamaan yhteiseen hyvään ja muiden hyvinvointiin”, Hanna Falk kertoo.
”Tarvitsemme kokemusta siitä, että kuulumme ryhmään tai yhteisöön.”vapaaehtoistoiminnan päällikkö Hanna Falk
Hyvä lähtee kiertämään
Järjestöjen tekemä vapaaehtoistyö on tärkeää, sillä Falkin mukaan on asioita, joita valtio, uudet hyvinvointialueet ja kunnat eivät voi hoitaa, kuten ihmisten kohtaaminen, arjessa auttaminen, tukeminen, kuunteleminen ja läsnäolo.
Kun ihmiset kertovat koskettavista kohtaamisista ja auttamistyön kokemuksista muille, tieto ihmisten välisestä hyvästä leviää. Se puolestaan vahvistaa uskoa muissa olevaan hyvään ja lisää rohkeutta luottaa heihin.
Lisäksi se innostaa hakemaan apua ja ryhtymään vapaaehtoiseksi. Hyvä lähtee kiertämään.
Falk puhuu osallisuuden kokemuksen tärkeydestä. HelsinkiMission vapaaehtoisten keski-ikä on 52 vuotta. Suurin osa vapaaehtoisista on naisia, kuten muissakin auttamisalan järjestöissä.
Miehet puolestaan toimivat vapaaehtoisina urheilun ja vapaapalokunnan puolella.
Moni vapaaehtoinen on eläkeläinen.
”Eläkkeellä ihmisillä on enemmän aikaa. Vapaaehtoistyö auttaa saamaan osallisuuden kokemuksia, joita ei eläkeläisenä enää voi kokea työelämässä. Suurin osa vapaaehtoisista kertoo myös tavanneensa toiminnan kautta ihmisiä, joita ei muuten kohtaisi”, Hanna Falk kertoo.
Toisen hyvä on minun hyväni
Olemme lähtökohtaisesti auttavainen laji. Auttamis- ja vapaaehtoistyötä paljon tutkineen kirkkososiologian professorin Anne Birgitta Pessin mukaan sen paljastavat eri alojen tutkimukset.
”Saamme auttamisesta merkityksellisyyden kokemuksia. Toisen hyvä on minun hyväni.”
On totta, että jotkut meistä tuntevat enemmän vetoa auttamistyöhön kuin toiset. Auttamishalun syntyyn vaikuttavat ainakin lapsuuden kasvatus, temperamentti ja kokemukset.
Toki moni muukin asia vaikuttaa. Vastavuoroisuuden kokemus on tärkeä: jos meitä on autettu hädän hetkellä, autamme helpommin muita.
Myös geeneillä ja vagushermon aktiivisuudella on merkitystä.
”Auttaminen vahvistaa mielen ja kehon hyvinvointia monin eri tavoin. Se muun muassa aktivoi vagushermon, joka säätelee sydämen sykettä ja kehon tulehdustiloja, saa mielihyvähormonit liikkeelle ja edistää laadukasta unta”, Pessi sanoo.
”Vapaaehtoistyössä moni tapaa ihmisiä, joita he eivät muuten kohtaisi.”vapaaehtoistoiminnan päällikkö Hanna Falk
Halu auttaa muita motivoi suomalaisia
Ihmiset suhtautuvat muiden avuntarpeeseen eri tavoin, ja useimpien on helpointa ymmärtää itsensä kaltaisten kokemaa hätää.
Moni suhtautuu suopeasti etenkin sellaiseen murheeseen, joka ei ole itse aiheutettua. Tällaisia ovat esimerkiksi sairaat lapset. Toisaalta luonnonkatastrofien uhrit eivät aina herätä auttamishalua, varsinkaan jos henkinen tai kilometreissä mitattu etäisyys heihin on suuri.
”Onnellisimmat ihmiset ovat auttavaisempia ja auttavaiset ovat onnellisempia kuin muut. Auttaminen lisää iloa ja hyvää mieltä, se myös vahvistaa minuutta ja yhteyttä toisiin”, Pessi kertoo.
”Mitä vähemmän ihminen tekee eroa ja luokittelua minun ja sinun, meidän ja heidän välillä, sitä vankemmin ja valppaammin hän auttaa muita. Ne, jotka näkevät yhteiskunnan eriarvoisena, ovat keskimääräistä valmiimpia auttamaan muita.”
Kun puhutaan vapaaehtoistoiminnasta Suomessa, Pessin mukaan tärkein suomalaisia motivoiva tekijä on halu auttaa muita.
Toinen merkittävä tekijä on ylimääräisen vapaa-ajan käyttäminen johonkin hyödylliseen. Muita motiiveja ovat mukaan lähteminen toiminnassa mukana olevan tuttavan pyynnöstä, toive tavata uusia, samanhenkisiä ihmisiä sekä halu saada uusia elämänkokemuksia ja oppia uutta.
”Auttaminen lisää iloa ja hyvää mieltä. Se vahvistaa minuutta ja yhteyttä toisiin.”auttamis- ja vapaaehtoistyötä tutkinut professori Anne Birgitta Pessi
Auttaminen on ihmisten kohtaamista
Tasan eivät käy onnen lahjat. Monissa köyhemmissä maissa suvun, yhteisön ja järjestöjen antama apu hädän keskellä on usein elämän ja kuoleman kysymys, kun taas täällä Suomessa auttaminen voi olla mielekäs harrastus.
Hanna Falk ajattelee, ettei kukaan voi itse vaikuttaa siihen, mihin sattuu syntymään.
”Tiedostan sen, etten ole itse tehnyt mitään sen eteen, että olen syntynyt Suomeen tietynlaiseen perheeseen, josta olen saanut tietynlaiset lähtökohdat ponnistaa tähän elämään”, Falk sanoo.
”Omassa työssäni haluan edistää hyvinvointia ja erilaisten ihmisten kohtaamista. Haluan myös vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan eriarvoisuuden vähentämiseksi ja olla mukana kasvattamassa sosiaalista luottamusta.”
Anne Birgitta Pessin mielestä auttaminen on ihmisten kohtaamista, eikä sitä suurempaa elämänvoimaa ole.
Yksi hänen motoistaan on lainattu kirjailija Lewis Carrollilta:
Yksi elämän syvimmistä salaisuuksista on se, että kaikki todella tekemisen arvoinen on työtä, jota teemme muiden hyväksi.
Pannaan hyvä kiertämään ja autetaan samalla itseämme voimaan hyvin.
Auttamisen hyödyt
- Parantaa terveyttä ja elämänlaatua.
- Aktivoi vagushermoa, joka säätelee muun muassa sydämen sykettä, verenpainetta, verenkiertoa ja hengitystä ja saa aikaan mielihyvähormonien erittymistä.
- Tekee onnelliseksi.
- Vahvistaa itsetuntoa. Antaa onnistumisen ja arvokkuuden kokemuksia.
- Laajentaa elämänpiiriä ja auttaa tutustumaan uusiin ihmisiin.
- Seniori-ikäisten kognitiivinen kyvykkyys paranee ja elinikä pitenee.
- Nuoret oppivat uutta ja saavat apua ammatinvalintaan.
- Palkitsee emotionaalisesti. Tuottaa iloa ja hyvää mieltä.
- Vahvistaa sekä minuutta että yhteyttä toisiin. Vahvistaa yhteisöllisyyttä.
Lähde: Hanna Falk ja Anne Birgitta Pessi.
Anne Birgitta Pessi
on Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori ja Itä-Suomen yliopiston hyvinvointisosiologian dosentti. Hän asuu Espoossa miehensä, kahden kouluikäisen lapsen ja labradoodle-koiran kanssa. Anne rakastaa balettia, sekä sen tanssimista että katsomista.
Hanna Falk
on sosiologi ja valtiotieteen tohtori, joka työskentelee HelsinkiMissiossa vapaaehtoistoiminnan päällikkönä. Hän asuu puolisonsa ja kahden kouluikäisen lapsensa kanssa Jätkäsaaressa. Hanna harrastaa mökkeilyä ja pilatesta. Hän on menossa lapsensa kanssa vapaaehtoiseksi kissakaveriksi Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kissataloon.
