Kun Maaritin, 47, puoliso halusi yllättäen erota, romahdus oli totaalinen: ”Tunne oli lähes sama kuin läheisen kuolema”
Positiivisen psykologian asiantuntijan ja näyttelijän Maarit Niemelän mies halusi yllättäen erota. Ensin Maarit romahti, mutta sitten hän oppi jotain tärkeää.
Maarit Niemelä seisoi keittiössä ja ajatteli näkevänsä unta. Maarit kuuli ja ymmärsi, mitä hänen puolisonsa sanoi, mutta mieli harasi vastaan. Tämä ei voinut olla totta. Ei heille voinut käydä näin.
Kun mies toisti uudestaan tarvitsevansa tilaa ja aikaa, Maarit ryntäsi makuuhuoneeseen. Romahdus oli totaalinen.
”En edes tiennyt, että pystyn itkemään niin. Tunne oli hurja, jopa eläimellinen”, Maarit kuvailee.
Totta kaikki kuitenkin oli. Puoliso ei ollut enää varma tunteistaan kuuden avioliittovuoden jälkeen.
Maarit Niemelä, 47
Työ: näyttelijä–laulaja, positiivisen psykologian asiantuntija, life coach, työnohjaaja, työhyvinvointikouluttaja
Asuu: Porissa
Perhe: kaksi teini-ikäistä tytärtä
Rakkaustarina alkoi kymmenen vuotta sitten työkaveruudesta. Ensihetkinä Maaritin huomio kiinnittyi kollegan huumoriin ja komeuteen. Lisäksi Maarit ihaili hänen tunnetaitojaan ja sitä, että puhuminen oli hänelle tärkeää.
Kaksikko oli kuitenkin tuntenut toisensa jo pidempään. Heidän lapsensa olivat samanikäisiä. Kun kummankin liitot tahoillaan päättyivät, he lähtivät New Yorkiin katsomaan yhtä suosikkibändiään, Rushia.
Reissulta he palasivat parina.
”Halusimme katsoa, oliko välillämme muutakin kuin ystävyyttä. Olihan sitä.”
Vaikka tilanne olisi saattanut aiheuttaa paheksuntaa, sitä ei juuri tullut.
”Tästä olen kiitollinen. Vaikka tilanne ei ollut varmasti kaikille pelkästään helppo, suurin osa läheisistämme oli rakkautemme puolella.”
Maarit oli onnellinen. Uusi kumppani tuntui ihmeeltä: puuttuneelta palaselta ja sielunkumppanilta. Maarit tunsi olevansa tasapainossa. Musiikillinen yhteys vahvisti tunnetta: molemmat tekevät näyttelijän työn lisäksi myös musiikkikeikkoja.
”Teimme usein keikkoja duona. Mieheni säesti, minä lauloin. Kun seisoimme vierekkäin lavalla, tuntui, että näin kuuluu olla. Kaikki oli mahdollista.”
Neljä kuukautta seurustelun aloittamisen jälkeen koitti muutto yhteiseen kotiin. Uudenlainen arki vaati totuttelua, kun saman katon alla oli kuusihenkinen uusperhe. Pariskunta aloitti ratkaisukeskeisen terapian.
Ei siksi, että yhteiselossa olisi ollut lamaannuttavia ongelmia, vaan sen vuoksi, että he halusivat työkaluja uusperheensä arkeen.
”Terapiassa ymmärsin, että lopulta se, mihin voin vaikuttaa, on vain oma käyttäytymiseni ja tunteeni. Toisen tapaa ajatella tai toimia en voi muuttaa.”
Tahtotila rakkauden onnistumisen puolesta oli kummallakin vahva. Pelataan tiiminä, hoidamme tämän, he ajattelivat.
Avioliitto solmittiin toukokuussa 2017 läheisten läsnä ollessa.
”Näen mieluummin mahdollisuuksia kuin uhkia.”
Arki oli haasteellista, mutta hyvää. Parhaimpia hetkiä olivat leffaillat tai se, kun kuusikko pakkautui autoon ja lähti ajelulle. Jokainen sai valita Spotify-soittolistalle lempikappaleitaan. Kun he huristelivat pitkin Poria ja lähiseutuja, Maarit ajatteli, miten onnellinen hän oli uusperheestään.
Siksi se, mitä lopulta tapahtui, oli Maaritista käsittämätöntä.
Jo pienenä Maarit sai usein kuulla olevansa iloinen ja reipas. Tätä toistivat sukulaiset, ystävät ja opettajat. Vanhemmat kehuivat, että jos joku elämässä pärjää, niin Maarit. Uskomukset juurtuivat syvälle.
”Siitä en ole kuitenkaan enää varma, onko reippaus pelkästään hyvä piirre. Tämän takia minun on ollut vaikea pyytää esimerkiksi apua.”
Elämää Maarit on kuitenkin aina katsonut myönteisesti.
”Näen mieluummin mahdollisuuksia kuin uhkia. Olen myötäeläjä ja -innostuja, joka nauttii muiden onnistumisista.”
Positiivisen psykologian tielle Maarit ajautui, kun korona maaliskuussa 2020 sulki teatterit. Näyttelijän työt loppuivat kuin seinään. Täyteen buukatut päivät olivat äkkiä tyhjiä. Piti keksiä tekemistä.
Eräänä päivänä Maarit selaili Instagramia ja törmäsi Varpu Hintsasen Tahto-valmennukseen. Maarit ilmoittautui mukaan. Sen jälkeen hän jatkoi positiivisen psykologian opintoja Joyllassa, joka tarjoaa alan koulutusta.
”Nämä olivat sysäyksiäni lähteä tutkimaan ja tutustumaan itseeni hyvän ja myönteisyyden kautta.”
Maarit uskoo, että ehkä mukana oli myös ripaus kohtaloa, koska neljä vuotta myöhemmin eron keskellä hän sai voimaa juuri positiivisen psykologian opeista ja oivalluksista.
Kun kriisin ensitilanne oli rauhoittunut, pariskunta päätti vielä yrittää. Puoliso sai tarvitsemaansa tilaa. Hänelle hankittiin työhuone. Maarit toivoi, että kaikki kääntyisi parempaan.
Puolen vuoden päästä oli kuitenkin selvää, että ero oli ainoa ratkaisu. Vaikka Maaritin sydän oli rikki, hän tiesi, ettei voinut yksin pelastaa liittoaan. Joskus suurinta rakkautta on antaa toisen mennä.
”Olin aivan pihalla, kuinka yksin kuuluisi olla ja asua. Olin seurustellut melkein aina teinistä saakka.”
Alkoi ajanjakso, jossa Maarit keskittyi toipumaan. Vaikka hän ei ollut enää sokissa, äärimmäinen suru painoi edelleen rintaa.
”Tunne oli lähes sama kuin läheisen kuolema. Lisäksi olin aivan pihalla, kuinka yksin kuuluisi olla ja asua. Olin seurustellut melkein aina teinistä saakka.”
Maarit päätti ottaa hetken ja hengityksen kerrallaan. Olla armollinen ja antaa aikaa, mutta katsoa myös eteenpäin. Positiivisen psykologian opinnoista oli tarttunut mieleen kaksi mottolausetta, joiden merkitys korostui entisestään.
Ne kuuluivat seuraavasti: Se kasvaa, mitä kasvatetaan ja hyvä tulee.
Päivittäisillä kävelylenkeillään Maarit pohti ja pallotteli ajatuksiaan ystäviensä kanssa. Lisäksi hän hankki yksi lause päivässä -päiväkirjan, johon hän kirjoitti joka ilta jotain, josta tunsi kiitollisuutta.
”Merkinnöissäni saatoin iloita valmistamastani herkkuillallisesta tai siitä, että olin päivän aikana tuntenut iloa.”
Vaikka positiivisen psykologian oppeja saatetaan edelleen pitää huuhaana, Maarit on eri mieltä. Kyseessä on vuosituhannen vaihteessa syntynyt psykologian suuntaus, jossa pääpaino on vahvuuksissa ja voimavaroissa.
”Tämä ei tarkoita toksista positiivisuutta tai negatiivisten tunteiden kieltämistä. Ajattelen kuitenkin, että hyvään keskittyminen lisää hyvää.”
Omassa elämässään Maarit huomasi vaikutuksen usein iltaisin hampaita pestessään. Kahden minuutin aikana hän keskittyi havainnoimaan peilikuvaansa lempeästi ja myönteisesti. Kiitti ja kehui.
”Aloin voida paremmin.”
Tällä hetkellä elämässä on käynnissä jännittävä vaihe. Maarit on jatkanut opintojaan muun muassa life coachiksi ja työhyvinvointikouluttajaksi. Hän on irtisanoutunut teatterista ja työskentelee yrittäjänä. Maaritin missiona on muuttaa suomalaista työkulttuuria.
”Latistavat sanonnat, kuten oma kehu haisee, estävät työhyvinvointia. Niiden on aika mennä. Haluan saada yhteisöjä voimaan paremmin. Kukoistamaan.”
Vaikka avioero ja siitä alkanut matka oli yllättävä ja raskas, Maarit sanoo oppineensa jotain korvaamatonta. Hän tutustui itseensä ja ymmärsi pärjäävänsä. Välit entiseen puolisoon ovat lämpimät. Ilmassa on unelmia.
Maarit miettii, että joskus tärkeimmät opit tulevat rankimman kautta. Niistä on kuitenkin mahdollista selvitä. Ajan kanssa ja hiljalleen, mutta silti. Matka on kesken, mutta se jatkuu.
”Tällä hetkellä suhtaudun elämääni entistä suuremmalla uteliaisuudella. Mitä kaikkea on vielä edessä?”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 05/2025.
