Antti Tuuri jäi leskeksi ja rakastui uudelleen ensimmäiseen vaimoonsa: ”Pirkko otti minut takaisin vanhana työntekijänä entisin ehdoin”
Leskeksi jäätyään kirjailija Antti Tuuri oli jo valmistautunut luopumaan paljosta. Elämä kuitenkin yllätti, ja Antti rakastui uudelleen ensimmäiseen vaimoonsa.
Kun purjeet ovat balanssissa, viiden ja puolen tonnin painoinen vene tottelee parilla sormella peräsintä kääntäessä. Ympärillä meri ja taivas. Hallinta, yhteys ja vapaus.
Tunne on ehkä sama kuin isoa hevosta ohjatessa. Siitä kirjailija Antti Tuurilla, 80, ei tosin ole kokemusta. Hän on purjehtija ja diplomi-insinööri, ei ratsastaja.
”Purjehtiminen on silkkaa vektorianalyysia. Tuuli tulee yhdestä suunnasta ja purjeet käännetään toiseen suuntaan. Kun vektorit vetävät, vene liikkuu.”
Tänä kesänä Antti ei purjehtinut. Haukka-vene nökötti Vaasassa helmojaan kastelematta. Veneen kohtalo on auki. Antti on miettinyt jopa sen myymistä.
”Elämässä on ollut nyt kaikenlaista takkua.”
Yksi takuista on ikä. Se on hiipinyt hidastamaan elämää kuin varkain.
Toinen, isompi takku, putosi syliin joulukuussa. Antti jäi leskeksi. Merjan kanssa edelliskesänä tehdyt päiväpurjehdukset Pohjanmaan rannikolla jäivät viimeisiksi.
Merja oli Antin toinen vaimo. Ensimmäisestä vaimostaan ja lastensa äidistä, Pirkosta, Antti erosi parikymmentä vuotta sitten.
”Olemme molemmat yhdeksännellä kymmenellä, ei tässä kannata kauhean pitkälle tähystellä.”
Purjehdus on opettanut hidastamaan. Moottoriveneessä kahtakymmentä solmua ajaessa on pysyttävä valppaana, purjeveneen liplatellessa neljää solmua mitään ei tarvitse tehdä hätäisesti.
”Moottoriveneellä mennään kohteeseen. Purjeveneessä ollaan perillä, kun köydet irtoavat laiturista. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Se sopii luonteelleni.”
Meri on täynnä yllätyksiä. Voi nousta myrsky tai tulla sumu. Auringonsäde sulattaa purjehtijan sormet tai myötäinen tuuli kuljettaa kotiin.
Myös elämä yllättää. Antti on leskeksi jäätyään palannut Pirkon kanssa yhteen.
”Hän otti minut takaisin vanhana työntekijänä entisin ehdoin”, Antti naurahtaa.
Antti ja Pirkko ehtivät olla aikoinaan yhdessä 40 vuotta. Erossa olonkin aikana välit pysyivät lämpiminä.
Antti on etsinyt vasempaan nimettömäänsä vanhan sormuksensa. Pirkko on myynyt aikoinaan omansa, mutta voisi ehkä ottaa uuden.
”Olemme molemmat yhdeksännellä kymmenellä, ei tässä kannata kauhean pitkälle tähystellä. Eletään päivä kerrallaan”, Antti toppuuttelee.
Luit lyhennelmän haastattelusta, joka on julkaistu Eeva-lehdessä 9/2025. Haastattelussa Antti kertoo, miten hänestä tuli purjehtija ja millaisia olivat perheen kesät veneessä. Haukka seitsemällä merellä -kirjan syyskuussa julkaiseva konkarikirjailija kertoo myös, miten työrytmi pysyy yllä ja puhuu siitä, miltä vanhuus tuntuu.
