Heippa kaikki! Tunnistatko itsestäsi överiempaattisuutta tai oletko huomannut, että joku lähipiirissäsi kuormittuu, kun päätyy kuuntelemaan toistuvasti toisten murheita? Millaisissa tilanteissa huomaat olevasi liian empaattinen? Kerro kokemuksistasi, pyydä neuvoja, jaa vinkkisi! Täällä kommenteissa teidän kanssa ovat juttelemassa myös eeva.fin toimitus ja valmentaja Marika Vepsäläinen. T: toimitus

Moikka! Ja kiitokset, kun katsoit videon! Mielelläni kommentoin ja vastaan mahdollisiin kysymyksiin, mitä videolla puhutuista asioista ja omista kokemuksistasi nousee :)

Mulla on yksi ystävä, jolla tuntuu olevan aina kaikenlaista murhetta jaettavanaan. Asiat ovat pieniä, mutta ne tuntuvat kuormittavan häntä tosi paljon, elämästä ei jotenkin löydy mitään hyvää. Aina kun nähdään, itsellekin tulee tosi raskas olo, vaikka omassa elämässä kaikki on hyvin. Raskaasta fiiliksestä on hankala päästä eroon, joten tunnelma saattaa olla seuraavaan päivään asti synkkä. Miten ton saisi muuttumaan? Yritän välillä kääntää hänen kanssaan keskusteluja positiivisempaan suuntaan, mutta ei siitä tule mitään. Kaveri lähinnä suuttuu, kun yritän olla "liian positiivinen"....

Moikka ja kiitos tosi hyvästä kysymyksestäsi! Jaan vastaukseni muutamaan peräkkäiseen kommenttiin. Kuulostaa siltä, että ystäväsi rämpii nyt tunnetasolla hieman matalammissa taajuuksissa ja haluaa vetää sinut samaan suohon mukaan, jotta hänellä olisi joku, joka jakaa raskaan tunnetilan hänen kanssaan. Joskus voi käydä niin, että toinen ihminen on raskaammissa tunnetaajuuksissa ns. "kotonaan" ja tietylllä tavalla mukavuusalueellaan siksi, että on niin tottunut niihin ja ollut siinä tilassa niin kauan. Hän ei ikäänkuin pääse kohottamaan itseään sieltä pois. Siksi hän pyrkii saamaan toiseen tunnetason yhteyden kokemuksen näidän raskaiden tunteidensa jakamisen kautta ja sinulle tulee raskas olo hänen seurassaan. Erityisesti, jos keskustelun aiheet ja sävy vielä vahvistavat raskasta fiilistä. Onko tämä asetelma jatkunut miten kauan?

Mainitset, että olet yrittänyt saada käännettyä keskusteluja positiivisempaan suuntaan, mutta ystäväsi ei ole tarttunut siihen. Jos tätä on jatkunut jo kauan ja kyse ei ole ohimenevästä tilanteesta, niin silloin ehdotan sinua miettimään, voitko käydä ystäväsi kanssa keskustelun, jossa kerrot hänelle, miten sinä koet välisenne tilanteen? Koska jos ystäväsi matala olotila on jatkuva, niin sinun ei tarvitse - etkä voikaan - ratkaista ja parantaa sitä hänen puolestaan, vaan hänen olisi hyvä hankkia siihen ulkopuolista apua.

Ystävyyssuhteet eivät ole terapiasuhteita eikä niissä ole tarkoitus kannatella toista loputtomiin oman olon kustannuksella. Voit ilmaista ystävällesi, että olet huolissasi hänen raskaasta olostaan ja tuet häntä, mikäli hän haluaa hakea sen selkeyttämiseen ja sumplimiseen apua ja tukea. Voit myös sanoa, että sinä kaipaat ja tarvitset ystävyydessä myös iloisten ja kevyempien hetkien jakamista ja toivot, että se olisi ystäväsi kanssa vielä mahdollista.

Sinun ei todellakaan tarvitse asettaa mitään uhkavaatimusta, etää "jos et nyt ole iloisempi, niin en ole enää ystäväsi". Voit kuitenkin kertoa, että olet hänestä huolissasi ja alat olla huolissasi myös omasta jaksamisestasi ja että teidän ystävyydelle voisi tehdä todella hyvää, että hän saisi tukea myös muualta. Silloin olisi mahdollista, että teidänkin välillä alkaisi olla kevyempiä ja positiivisempia fiiliksiä yhdessä koettavina. Miltä tämä kuulostaa? Voisiko keskustelu olla mahdollinen?

Joka tapauksessa ehdotan, että tarkastelet rehellisesti sitä, miten paljon tai usein voit käyttää aikaa hänen kanssaan olemiseen, jos siitä tulee tosi raskas olo. Voit myös kokeilla, että pystytkö olemaan hänen seurassaan enemmän ns. havainnointimoodissa eli vaikka hän puhuisi ja velloisi raskaissa jutuissa, niin et lähde niihin mukaan. Voit keskittyä olemaan läsnä omassa kehossasi eikä sinun tarvitse edes ihmeemmin kommentoida hänen juttuihinsa, olet vaan. Jos yrität saada häntä lähtemään positiivisempiin keskusteluihin, niin se voi viedä voimiasi tosi paljon, koska hän selvästi energian tasolla vastustaa sitä. Joten silloin voimallisin ratkaisu on usein pysyä itse läsnä itsessä: ei lähde voivotteluun mukaan, mutta ei myöskään yritä tehdä tilanteesta jotain muuta kuin mitä se on. Saatko tästä kiinni?

Olen hyvin herkkä muiden ihmisten tunnetiloille ja aistin niitä vaivattomasti. Olen tunnistanut, että minulla on myös taipumusta ajatella olevani vastuussa muiden tunnetiloista. Tiedän järjen tasolla ettei se ole totta, mutta tunnen silti herkästi syyllisyyttä erityisesti muiden vaikeista tunteista. Työskentelen ison tiimin esihenkilönä ja piirteeni ovat minulle sekä vahvuus että kuormitustekijä työssäni. Olen saanut kuulla olevani helposti lähestyttävä, empaattinen ja heille tärkeä tuki. Toisaalta kuormitun itse työstäni melko paljon ja pohdin ihmisten tilanteita usein myös vapaa-ajallani. Esihenkilönä joudun toisinaan viemään tiimiin myös ikäviä tai vaativia uutisia ja niiden herättämien tunteiden kohtaaminen uuvuttaa minua. Miten voisin oppia ”kasvattamaan nahkaa”? Unelmani on Tommi Tabermannin sanoin ”tulla lujaksi, pysyä pehmeänä - siinä haavetta kylliksi yhdelle elämälle.” :)

Venkhu, kiitos erittäin tärkeästä kysymyksestä (vastaan useammassa osassa alla)! Siksi näkymättömän vastuun tekeminen näkyväksi ja sen jakaminen muiden kanssa toimivilla keinoilla on tärkeää, kun haluaa olla johtajana sekä empaattinen että jämäkkä.

Tämä on siinä mielessä erittäin ajankohtainen tilanne, että olen ollut siinä itse monta kertaa ja valmennan parhaillaan tiiminvetäjiä ja johtajia, joilla on juuri sama haaste kuin sinulla ja jotka haluavat ratkaista sen. Esihenkilön, tiiminvetäjän ja muut johtajien roolit ovat empaattiselle erittäin sopivia ja samalla haastavia, koska koemme, että niissä meillä on ns. ”virallinen” velvollisuus huolehtia siitä, minkälaisia muiden kokemukset ovat ja miltä mikäkin heistä tuntuu. Silloin on vaikeaa säädellä sitä, miten paljon kannamme näkymätöntä vastuuta toisten tunteista ja tunneilmapiireistä työyhteisössä.

Monesti kuormittumisemme vastuullisissa rooleissa pahenee, mitä enemmän jäämme tunnetason vastuun taakan kanssa yksin. Siksi on keskeistä antaa muille mahdollisuus ottaa vastuu omista tunteistaan niin, että ne eivät jää vain sinun kannettaviksesi. Voimme auttaa tiimiläisiämme kohtaamaan hankalia tunteitaan esim. kysymällä kysymyksiä siitä, mitä he kokevat. Kun teemme heille tilaa kertoa tuntemuksistaan ilman, että edes yritämme helpottaa tai muuttaa niitä aktiivisesti sen enempää, vaan tarjoamme vain turvallisen tilan heille tulla nähdyksi ja kuulluksi, niin monesti heidän tunteidensa hankalimmat lataukset alkavat purkautua itsestään. Sen jälkeen voimme kysyä heiltä, että mitä ideoita ja ajatuksia heille nousee, joilla he voisivat ratkaista tilannetta tai ainakin helpottaa sitä osaltaan. Ja kysyä myös, miten he voivat toimia ja kenen kanssa, jotta joku asia tai hankala kokemus helpottaisi tai menisi eteenpäin.

Pointtina tässä on siis se, että käytät kykyäsi aistia ja havaita toisissa ihmisissä ja tunneilmapiirissä olevia asioita niin, että kysyt suoraan ja samalla myötätuntoisesti kysymyksiä, jotka auttavat ihmisiä sanoittamaan ja tekemään näkyväksi asioita, jotka kaivelevat heitä. Ja autat heitä ottamaan vastuuta asioiden ratkaisemisesta ja tunteidensa läpi elämisestä itse. Vaikka joku nostaa jonkun hankalan tunteen esiin, se ei tarkoita, että sinun pitäisi ratkaista se. Itse asiassa toinen ihminen saa voimaa usein paljon enemmän siitä, että autamme häntä itseään ratkaisemaan ja kohtaamaan omat tunteensa ja asiansa.

Ihmisillä on ja tulee olemaan työpaikoilla/yhteisöissä hankalia tunteita, olipa kulttuuri organisaatiossa miten hyvä tahansa. Ja jos ilmapiiri ei ole parhaasta päästä, niin silloin niitä hankalia tunteita tulee vielä enemmän. Siksi vastuullisessa roolissa olevana on keskeistä tunnistaa, mitkä tunteet nousevat sinusta ja keskittyä tuntemaan niitä. Ja tukea muita siinä, kun he tekevät saman omien tunteidensa kanssa, ei tehdä sitä heidän puolestaan. Tämä on todella iso ja merkittävä aihe ja tähän on haastavaa vastata lyhyesti riittävän kattavasti. Jos haluat jutella tästä lisää, niin laita minulle viestiä info@herkkajavahva.fi ja jatketaan aiheesta!