Laura, 41, ei tiennyt olevansa raskaana, sitten vauva syntyi ensiavun vessanpönttöön – ”Lääkäri luuli, että kyseessä ovat sappivaivat”
Lauran vauva syntyi yllätyksenä ensiavussa vessanpönttöön. Puhuminen on auttanut Lauran syyllisyydestä yli.
Energinen, iloinen ja huumorintajuinen. Sellaiseksi Laura kuvailee 4,5-vuotiasta poikaansa.
Laura, 41, toivoi jo nuoresta pitäen tulevansa äidiksi. Vuosien ajan hän yritti saada lasta edellisen puolisonsa kanssa, mutta sellaista ei kuulunut. Parille tuli ero, ja alkuvuodesta 2020 Laura alkoi seurustella nykyisen miehensä kanssa.
”Olin käsitellyt lapsettomuuden ja ajattelin, etten ikinä tule äidiksi”, Laura kertoo.
Haluan ensiapuun, sanoi Laura puolisolleen varhain aamulla tammikuun toisena päivänä vuonna 2021.
Kaksi päivää aiemmin alkaneet vatsakivut olivat äityneet niin pahoiksi, että Laura tiesi tarvitsevansa lääkäriä. Puoliso vei Lauran terveyskeskukseen ja palasi kotiin, sillä kotona odotti kolme lasta miehen edellisestä liitosta.
Vielä edellisenä iltana Laura oli ollut iltavuorossa sairaanhoitajana ja kääntänyt makaavia potilaita. Työ on fyysisesti raskasta, ja välillä vatsakivut pakottivat Lauran istumaan.
”Illalla olin kertonut miehelleni vatsakivuista. Hän sanoi lukeneensa naisesta, joka sai yllätyksenä vauvan. Ajattelin, että täytyy olla hölmö, jos ei tiedä olevansa raskaana. Mieleni kielsi täysin sen vaihtoehdon.”
Ensiavussa nuori lääkäri paineli vatsaa. Lauralta otettiin myös verikokeet sekä virtsanäyte. Verikokeista ei kuitenkaan testattu raskaushormonia, vaikka se pitäisi aina testata hedelmällisessä iässä olevilta naisilta.
”Lääkäri totesi, että kyseessä ovat sappivaivat. Yritin sanoa, että minulta on poistettu kolme vuotta aiemmin koko sappirakko. Lääkärin mukaan kipuja voi silti tulla.”
Lauraa lähdettiin viemään ambulanssilla sairaalaan, jotta vatsa saataisiin kuvattua. Matkalla Laura pyysi kipulääkettä. Suoneen laitettu vahva kipulääke sekä kovat kivut saivat Lauran pään sumeaksi. Hän istui ensiavussa odottelemassa vuoroaan kuvauksiin ja kysyi, saako mennä vessaan, sillä hänellä oli kova hätä.
Laura istui vessassa pitkään ja välillä hän kävi antamassa laboratorionäytteitä.
”Silloin testattiin myös raskaushormoni, mutta tuloksia ei ehditty analysoida.”
Laura meni takaisin ensiavun vessaan, jossa oli yksin pitkään. Hän luuli kärsivänsä kovasta ummetuksesta.
”Minut vietiin synnytysosastolle istukan synnyttämistä varten. Kuulin matkalla, että lääkäri puhui puhelimeen poikavauvasta.”
”Tuokaa sakset, täällä on vauva!” hoitaja huusi.
Elämän pahin ummetus oli vihdoin helpottanut. Laura oli istunut huojentuneena vessassa pää sekaisin vahvasta kipulääkkeestä. Kun tuli aika pyyhkiä, hän oli pelästynyt kuollakseen: jalkovälistä tuntui roikkuivan suolia. Laura oli painanut hätänappulaa ja pian hoitaja jo huusi saksia ja lisäapua paikalle.
Laura painoi kädet korvilleen ja sulki silmänsä hoitajan huutaessa vauvasta. Laura oli sokissa.
”Olin synnyttänyt ensiavun vessanpönttöön.”
Vauva kiidätettiin teho-osastolle, sillä hänen ruumiinlämpönsä oli vain 28 astetta. Hänelle annettiin myös antibioottia.
”Minut vietiin synnytysosastolle istukan synnyttämistä varten. Kuulin matkalla, että lääkäri puhui puhelimeen poikavauvasta.”
Sillä aikaa kun Laura kävi suihkussa, kätilö lähti etsimään ensiapuun jäänyttä puhelinta. Lähipiirillä ei ollut mitään tietoa siitä, mitä sairaalassa oli juuri tapahtunut.
Hiljaisuus puhelimen toisessa päässä oli käsinkosketeltava, kun Laura soitti puolisolleen ja kertoi juuri syntyneestä pojasta.
”Oli lähettänyt viestin puolisolleni jo ambulanssista ja luvannut ilmoittaa, kun tiedän enemmän. Hän oli odottanut pala kurkussa tietoa minusta tuntikausia.”
Lopulta puoliso ilahtui vauvauutisesta. Laura antoi miehelleen myös tilaa miettiä, haluaako hän ryhtyä isyyteen neljännen kerran, sillä suhde oli melko tuore.
Seuraavaksi Laura soitti äidilleen, jonka ensireaktio oli suuttumus: miksei asiasta voinut vähän aiemmin isoäidille kertoa! Kun yllätyssynnytys selvisi, hän otti vastasyntyneen tyttärenpojan ilolla vastaan.
Myös esihenkilölle täytyi soittaa, ettei Laura palaisi hetkeen töihin.
Päivä synnytyksen jälkeen Laura teki miehensä kanssa Facebookiin päivityksen tapahtumista. He ajattelivat, ettei tilannetta tarvitsisi selittää kaikille erikseen.
”Lähipiirini oli ihmeissään, mutta kukaan ei syyllistänyt.”
Sen sijaan Laura syyllisti itseään. Miten hän ei ollut huomannut olevansa raskaana?
Kun Laura mietti asiaa jälkeenpäin, hän tajusi, että hajut olivat etoneet häntä edellisenä kesänä ja hän oli ollut väsynyt. Vauvan liikkeet hän oli pannut ilmavaivojen piikkiin. Hän ajattelee, että mieli myös suojeli häntä lapsettomuuden tuomilta pettymyksiltä.
Lauralla on todettu munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, jonka vuoksi kuukautiset ovat epäsäännölliset. Hänen painonsa ei noussut merkittävästi raskauden kuluessa.
Syyllisyyttä Laura tunsi myös tekemisistään, kuten tupakoinnistaan. Hän haki syitä raskauden aikaisesta toiminnastaan aina, kun lapsella oli kuumetta tai korvatulehdus, vaikka kyseessä olisi ollut normaali flunssa.
”Pahinta oli, että kaikki tuli niin kerralla päälle. Yritin opiskella asioita internetistä, mutta jäin aika yksin.”
Vaikka äidiksi tulo oli onnellinen tapahtuma, vauvavuosi oli rankkaa aikaa. Aivan aluksi Laura sai totutella äidiksi tuloon sairaalan osastolla kaksi ensimmäistä viikkoa. Hän sai ensin seurata sivusta, kun kätilö hoiti vastasyntynyttä. Näin hän sai tilaa tapahtumien käsittelyyn. Se vei kuitenkin paljon aikaa.
Myöhemmin neuvolassa Laura yritti sanoa käsittelevänsä vasta raskausaikaa, kun häneltä kysyttiin ajatuksia kiinteiden ruokien aloittamisesta.
”Pahinta oli, että kaikki tuli niin kerralla päälle. Yritin opiskella asioita internetistä, mutta jäin aika yksin.”
Laura näki öisin painajaisia siitä, että talo oli täynnä kissanpentuja. Lapsen herätessä öisin itkemään piti hetki miettiä, mitä kodissa oikein tapahtuu. Puoliso ottikin paljon vastuuta vauvan hoidosta varsinkin öisin.
Laura kävi keskustelemassa neuvolapsykologin kanssa, mutta hän sai enemmän apua terapiasta.
Syyllisyyttä lievensi myös päätös hoitovirheestä, joka tuli loppuvuodesta 2021. Sen mukaan Lauran raskaus olisi pitänyt sulkea pois heti terveyskeskuksen ensiavussa.
”Se oli jonkinlainen synninpäästö itselleni siitä, ettei lapsen päätyminen vessanpönttöön ollut täysin minun vikani.”
Nyt perhe tuntuu jo samanlaiselta kuin mikä tahansa pikkulapsiperhe. Parisuhde on vain vahvistunut, ja Lauran lähellä asuva äiti on ollut avuksi.
”Enää en mieti päivittäin tai edes viikoittain lapseni syntymää. Aika on auttanut, kuten asiasta puhuminenkin. Meillä on aivan tavallinen äiti-lapsisuhde.”
Laura nimi on muutettu.
Anna aikaa uudelle asialle
Kätilö Maija Männistö kertoo, että yllätyssynnyttäjän tunteet kohdataan rauhassa.
”Häpeä ja syyllisyys ovat tavallisia tunteita, jotka yllätyssynnyttäjä kohtaa. Tuoretta äitiä saattaa nolottaa kertoa syntyneestä lapsesta julkisesti. Lisää syyllisyyttä aiheuttavat mahdolliset raskaana olevalle sopimattomat elintavat.
Yllätyssynnytyksiä tulee kuitenkin tasaisesti, ja niitä sattuu monenlaisille naisille. Synnyttäjä voi olla vanha tai nuori, laiha tai lihava, syrjäytyneempi tai työelämässä.
Yleensä yllättäen synnyttävä ehtii synnytyssaliin, johon hänet on ohjattu ensiavusta. Ensiapuun mennään vatsavaivojen vuoksi.
Synnytyksen jälkeen kaikkia synnyttäneitä onnitellaan. Yllätyssynnyttäjiltä kysytään, haluavatko he vauvan rinnalle. Mikäli synnyttäjä haluaa, laitetaan äiti ja vauva välillä eri osastoille, jotta äidillä on aikaa miettiä, haluaako hän lähteä vauvan kanssa kotiin. Suurin osa haluaa.
Lapsivuodeaika on aina yllätyssynnyttäjillä pidempi, ja he saavat tehostettua hoitoa sekä tukea varhaiseen vuorovaikutukseen.
He saavat myös keskustella lääkärin, sosiaalityöntekijän ja halutessaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Myös neuvolaan menee tieto yllätyssynnytyksestä.
Äidinrakkaus ei välttämättä synny ensihetkessä, ja odotettukin lapsi voi aiheuttaa hankalia tunteita.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 10/2025.
