Vuosi sitten kesäkuussa Amare Kuukka saapui festarikeikalleen Helsingin jäähalliin taksilla suoraan sairaalasta. Ystävät toivat hänelle esiintymisvaatteita takahuoneeseen. Amaren äiti, kuvataiteilija Raakel Kuukka oli sairastanut kolme vuotta, mutta parantumaton diagnoosi tuli vasta loppuvaiheessa. Viimeisinä viikkoina äidin vointi heikkeni nopeasti, ja tytär oli saattohoidossa olleen äitinsä rinnalla yötä päivää.

Lauantai-illan keikan jälkeen Amare palasi sairaalaan. Seuraavana päivänä hänen äitinsä kuoli 66-vuotiaana.

Amare Kuukka, 26, on rap-artisti ja dj Yeboyah. Hänen alkuperäinen etunimensä on Rebekka, mutta hän vaihtoi sen hiljattain.

”Uusi nimi on osa uutta identiteettiäni. Amare on itselleni samastuttavampi nimi ja tuntuu omalta.”

Amare tunnetaan etenkin Elovena-EP:stä, joka toi hänelle vuonna 2019 Emma-ehdokkuuden. Esikoisalbumi Perhosefekti julkaistiin vuonna 2021. Uusin levy Yebo& ilmestyi keväällä. Lisäksi Amare on ollut perustamassa D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.- ja Mellow Yellow -kollektiiveja, työskennellyt radiojuontajana ja näytellyt Aikuiset-televisiosarjassa.

Äitinsä kuolemankin aikaan Amare oli keskellä tiivistä työputkea. Hän oli juuri ohjannut ensimmäisen oman musiikkivideonsa.

”Takana oli kolme raskasta vuotta. Äidin vointi meni vuoristorataa, ja pelko oli koko ajan läsnä. Pahinta oli nähdä rakkaan ihmisen kärsimys. Oma romahdukseni oli käynnissä jo ennen sitä. Voin tosi huonosti, koska olin niin väsynyt.”

Amare olisi halunnut pysähtyä mutta joutui hoitamaan kiertueen loppuun, ettei olisi joutunut taloudellisiin ongelmiin.

”Surulle ei jäänyt tilaa. Puskin loppuun asti, kunnes romahdin. Olin tehnyt ja yrittänyt liikaa jo pitkään ja paloin loppuun.”

AMARE SYNTYI suomalais-ghanalaiseen perheeseen Helsingin Ruoholahteen. Vanhempien erotessa hän oli viisivuotias ja jäi asumaan äitinsä kanssa. Isä asuu nykyään ulkomailla, ja Amare on säännöllisesti tekemisissä tämän ja ghanalaissukunsa kanssa. Hänellä on isoveli ja pikkuveli.

”Muistan lapsuuteni onnellisena ja kodin turvallisena. Taide oli kotona vahvasti läsnä ja minua kannustettiin sen tekemiseen. Harrastin tanssia ja soitin pianoa, minkä lisäksi kävin partiossa.”

Amare omaksui lapsuudenkodissaan vahvat oikeudenmukaiset arvot ja oppi ilmaisemaan niin mielipiteitään kuin tunteitaankin.

”Opin jo varhain, ettei minkäänlainen kiusaaminen ole ok. Jos siihen ei puutu, on itsekin kiusaaja. Äiti opetti, että maailman pitäisi olla hyvä paikka kaikille. Nykyään en pelkää sanoa, jos näen jonkin olevan vinksallaan. Meillä kaikilla on valtaa ja teoillamme seurauksia.”

Amarea on kutsuttu Suomen poliittisimmaksi räppäriksi, koska hän on nostanut musiikissaan esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, kuten rasismia ja misogyniaa.

”En tajua, miten olen päätynyt muiden silmissä sellaiseen rooliin. Sanomiseni ja tekemiseni mielletään poliittisiksi vain siksi, kuka olen ja millaisessa ympäristössä vaikutan.”

Amare toivoo, että rasismikeskustelu etenisi Suomessakin niin, että valkoiset ihmiset kysyisivät rasismiin liittyviä kysymyksiä toisiltaan – ruskeat ja mustat ihmiset huomioiden.

”En jaksa enää olla se äänitorvi, koska aihe on vaikuttanut mielenterveyteeni niin paljon”, hän sanoo.

Amare on käynyt vuosikausia terapiassa.

”Suomessa ei ole tarpeeksi monia mustia ja ruskeita terapeutteja, jotka ymmärtäisivät, millaista on kohdata rasismia. En voi parantua traumastani, koska ei ole ammattilaisia, jotka osaisivat auttaa minua. Olisi tärkeää miettiä, miten yhteiskunnan rakenteista saadaan moniäänisempiä.”

Amare sanoo tekevänsä taidettaan kaikille, jotta kuka tahansa voi nauttia siitä ja oppia siitä.

”Kun aloitin urani, en nähnyt ketään itseni näköistä tekemässä Suomessa samaa. Se vaikutti itsetuntooni. Haluan haastaa taiteellani vallitsevia ajatusmalleja. Muutos lähtee minusta itsestäni, mutta nykyään ymmärrän, etten pysty siihen yksin. Tarvitsen mukaani ihan kaikki.”

MIESVALTAISESSA rap-musiikkimaailmassa Amare on törmännyt tytöttelyyn ja vähättelyyn. Myös sitä hän on käsitellyt terapiassa.

”Minun tapani käsitellä asiaa on ollut luoda oma yhteisö. Sellainen turvallinen tila, jossa äänelläni on merkitystä ja jossa minut nähdään varteenotettavana tekijänä.”

Amare sanoo tehneensä monin verroin töitä menestyäkseen musiikkibisneksessä ja monet asiat eri lailla kuin muut.

”Omistan esimerkiksi kaiken musiikkini itse ja olen tuottanut omat musiikkivideoni.”

Teini-ikäisenä Amare kävi läpi vaiheen, jossa ei uskonut mahdollisuuksiinsa.

”Minun näköisiäni ihmisiä ei kannusteta tietynlaisiin rooleihin. Myöskään yläkoulun musiikinopettajani ei ollut kovin kannustava ja opin ajattelemaan, että minulla on huono ääni.”

Amare aloitti uransa dj:nä, jolloin hänen ei tarvinnut käyttää omaa ääntään. Kun hän sitten alkoi tuplata eli toimia räppärin taustalaulajana, hän sai kehuja äänestään. Käänteentekevä hetki koitti vuonna 2017, kun yhdysvaltalainen hiphop-artisti Princess Nokia eli Destiny Nicole Frasqueri osasi eräällä keikalla lausua Amarelle juuri oikeat sanat.

”Hän kannusti minua ja sanoi, että sinä pidät jotain sisälläsi, päästä se ulos!”

Nykyään Amare sanoo olevansa itsevarma ja tietävänsä oman paikkansa.

”Toksinen käytös ei ole minulle uhka, vaan tiedän sen kumpuavan epävarmuudesta. Siksi en lähde taistelemaan kaikkien räppiäijien kanssa. Voin vain tehdä omaa taidettani ja ottaa vastuun siitä, miten itse kohtelen muita.”

Amare kirjoittaa kaikki tekstinsä omista kokemuksistaan.

”Haluan kulkea asioita kohti ja kohdata ne. Tekstien kautta pääsen pohtimaan yhteiskuntaa, jossa elämme.”

LOPPUUN PALAMINEN äidin kuoleman jälkeen kesällä 2022 pakotti Amaren muutokseen. Hän oli kolme kuukautta tekemättä mitään.

”En muista viime kesästä paljonkaan, vain pieniä hetkiä. Olin toivoton ja itsetuhoinen. Loppukesästä jouduin perumaan muutaman keikan terveydellisistä syistä, sillä en enää päässyt kotoa ulos.”

Amare on saanut apua terapiasta ja rutiineista, kuten salitreenistä, joogasta, meditaatiosta ja hengitysharjoituksista. Myös päiväkirjan kirjoittaminen auttaa purkamaan tuntoja.

”Paranemisprosessin aikana jouduin kohtaamaan itseni, eikä se ollut kauhean kivaa. Minun piti irtautua omista ajatusmalleista, tietyistä ihmisistä ja harrastuksista. Olin kuunnellut pitkään true crime -podcasteja, mutta huomasin niiden vievän minut synkkiin tunnelmiin. Vaihdoin rikosaiheet henkiseen hyvinvointiin ja psykologiaan.”

Pysähdyttyään Amarella oli aikaa käsitellä myös äidistä luopumista ja sen tuomaa surua. Siitä seurasi kokonainen identiteetin murros.

”Harvemmin puhutaan siitä, miten paljon energiaa kuolema vapauttaa. Kun läheisen sairaus ei enää täytä jokapäiväistä arkea, jää enemmän aikaa tutkiskella itseään. Vaikka kuolema on supersurullinen asia, yritän löytää siitäkin kasvun kohtia.”

”Olimme äitini kanssa hyvin läheisiä. Kun en voinut enää tukeutua häneen, minun oli pakko kasvaa radikaalisti ja oppia katsomaan itse itseäni rakastavin silmin.”

OMA RAUHA OHJAAKIN nyt kaikkea Amaren tekemistä.

”Panen hyvän olon etusijalle, ja se on minusta radikaalia tässä ajassa. Olen oivaltanut, että elämä voi olla mukavaa ja saa tuntua kevyeltä.”

Amare on oivaltanut, ettei luovuuden tarvitse syntyä kärsimyksestä tai olla aina vaikeaa.

”Totta kai prosessini jatkuu eikä ole lineaarinen. Jatkossa kehoni varmasti reagoi ylirasitukseen jo aiemmin ja pakottaa pysähtymään.”

Hyvän olon vuoksi Amare myös lopetti alkoholin käytön. Hänen lapsuudenkodissaan se ei juuri ollut läsnä. Äidillä oli korkeintaan yksi saunaolut jääkaapissa.

”Lähdettyäni kotoa ymmärsin, miten vahva osa kulttuuriamme alkoholi on.”

Amare alkoi kyseenalaistaa alkoholinkäyttöä.

”En ole koskaan ollut kova juomaan, sillä se ei ole rikastuttanut elämääni. Jos turruttaa itseään, paranemisprosessi pitkittyy. Ja paranemista me tarvitsemme sekä yksilöinä että yhteiskuntana.”

Amare on aina uskaltanut unelmoida. Vasta 26-vuotiaana hän kokee jo toteuttaneensa kaikki unelmansa.

”Totta kai aina tulee uusia. Unelmoin tulevaisuudessa perheestä ja rakkaudesta. Toisaalta olen jo nyt rakastettu ja minulla on jo kaikki, mitä tarvitsen ja enemmänkin. Äitikin kehotti minua muistamaan, että elämä on ihanaa.”