Näin suru vaikuttaa kehoon – psykologi kertoo, mistä tunnistaa pitkittyneen suruhäiriön
Suru voi vaikuttaa mielenterveyteen, mutta mitä se voi tehdä kehon terveydelle? Psykologi-psykoterapeutti Aino Kohtala kertoo, kuinka suru voi näkyä terveydessä.
Asiantuntijana
Suru voi altistaa esimerkiksi masennukselle, mutta voiko suru vaikuttaa myös muutoin kehon terveyteen?
”Tutkimuksissa on todettu, että voimakas suru voi näkyä kehossa fysiologisella tasolla.
Suru on hyvin fyysinen tunne, joka voi tuntua kehossa esimerkiksi paineena rinnassa, lihasjännityksinä, selkäkipuna, vatsaoireina tai päänsärkynä.
Jotkut voivat tuntea kehossaan tyhjyyttä. Toiset tuntevat surun tunteet intensiivisemmin kuin toiset.
Suru voi lisätä unettomuutta tai ruokahaluttomuutta, mikä kuormittaa kehoa. Kun keho kuormittuu, siitä voi seurata lyhyt- tai pitkäkestoisia terveyshaasteita.
Pitkäaikainen suru voi heikentää kehon immuunipuolustusta, mikä voi madaltaa vastustuskykyä. Flunssan kaltaiset taudit voivat tarttua pitkäaikaisesta surusta kärsivälle helpommin.
Lisäksi suru voi altistaa sydän- ja verisuonisairauksille.”
”Kukaan ei voi itse kontrolloida sitä, miltä suru tuntuu tai pitkittyykö se.”
Voiko suru muuttua mielenterveysongelmaksi?
”Mielenterveysongelmiin on harvoin tunnistettavissa yhtä selkeää tekijää, mutta suru voi vaikuttaa niiden muodostumiseen.
Jos suru pitkittyy, se voi muuttua pitkittyneeksi suruhäiriöksi. Silloin surusta tulee hallitseva osa elämää.
Pitkittynyt suruhäiriö voi esiintyä tilanteissa, joissa menetys on äkillinen ja yllättävä, kuten puolison tai lapsen kuolema. Siinä menetyksen aiheuttama suru voi olla yhtä vahvaa niin alussa kuin muutaman vuoden jälkeenkin.
Silloin kyky toimia vähenee merkittävästi, esimerkiksi arkisten asioiden hoitaminen voi tuntua kuormittavalta.
Surun pitkittyminen on yleisempää, jos läheisen on menettänyt epäluonnollisesti ja väkivaltaisesti. Myös monimutkainen ja ristiriitainen suhde menetettyyn läheiseen voi pitkittää surua.
Voi olla vaikeaa hahmottaa, onko kyseessä masennus, ahdistus vai pitkittynyt suruhäiriö, ja siksi onkin tärkeää jättää diagnosointi ammattilaisille.”
Voiko surullinen mieli lyhentää elinikää?
”Suru aiheuttaa kehossa stressitilan, joka vaikuttaa myös elinikään. Kun suru valtaa kaiken elämästä, se voi myös lisätä yksinäisyyttä ja eristäytymistä, mikä voi lisätä ennenaikaisen kuoleman riskiä.
Särkyneen sydämen oireyhtymässä voimakas tunnejärkytys voi aiheuttaa sydänkohtauksen kaltaisia oireita. Oireyhtymää on todettu esiintyvän erityisesti vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla.
Suruun ei voi suoranaisesti kuolla, mutta surun aktivoimaan särkyneen sydämenoireyhtymään voi. Siitä parantumisennuste on kuitenkin pääsääntöisesti hyvä.”
”Jos suru pitkittyy, se voi muuttua pitkittyneeksi suruhäiriöksi.”
Voiko surua ennakoida jotenkin?
”Surua voi ennakoida hyväksymällä sen, että kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään, ja joskus myös surua joutuu kokemaan.
Mutta sitä, miltä suru tuntuu, ei voi täysin ennakoida. Surua ei voi surra etukäteen. Elämää tai tunteita ei voi suorittaa. Tärkeintä on hyväksyä se, että myös menetykset kuuluvat ihmisyyteen.
Nykyisin moni on aika vieraantunut kuolemasta. Aiemmin se on ollut enemmän läsnä.
Jos elämässä on tilanne, että on menettämässä läheistään, voi kuolemasta koittaa puhua läheisten kanssa.”
Mitä tehdä, kun on surullinen?
”Surulle on tärkeä antaa tilaa, ja surressa olisi hyvä yrittää pitää arjen rutiineista kiinni. Kun keho on jumissa, voi varata itselleen hieronnan tai käydä kuumassa suihkussa tai saunassa, jos tällaiset keinot tuntuvat itselle sopivilta. Olisi hyvä tehdä mieltä ja kehoa rentouttavia asioita.
Tunteista puhuminen on myös tärkeää, mutta rajoistaan saa samalla pitää kiinni. Jokaisessa tilanteessa ei ole pakko avautua, jos se ei tunnu hyvältä.
Kukaan ei voi itse kontrolloida sitä, miltä suru tuntuu tai pitkittyykö se. Surun pitkittyminen ei ole kenenkään vika.”
Milloin surun takia kannattaa mennä lääkäriin?
”Suru on luonnollinen asia, joka kuuluu elämään. Se on tärkeä osa ihmisenä olemista.
Lääkäriin on hyvä mennä, jos suru tuntuu voimakkaalta vielä useamman kuukauden jälkeen ja aiheuttaa paljon unettomuutta tai liikaunisuutta, voimakasta vihaa tai syyllisyyttä, ruokahaluttomuutta ja alhaista toimintakykyä.
Jatkuvien tuskaisten menetykseen liittyvien mielikuvien kanssa ei myöskään kannata jäädä yksin.
Itsetuhoiset ajatukset ja käytös ovat merkittäviä syitä hakeutua terveydenhoidon piiriin.”
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 8/25.
